Syksyisiä sävyjä ulkotiloja kaunistamaan

Ajattelin antaa suosiolla periksi syksyn tulolle sen sijaan, että harmittelen vain kesän loppumista. Pihallamme on ollut vähän aution oloista osan kesäkukista jo siirryttyä autuaammille kukkakedoille. Joten tuumasta toimeen. Päätin piipahtaa puutarhamyymälässä kauniin väriset callunat ja kanervat silmissä kiiluen.

Samalla ostaisin kukkasipuleita vuosi vuodelta harvenevien jättilaukkojen tilalle. Ei niitä enää kovin montaa nouse keväisin. En oikein ole sellainen ”työnnä kädet multaan ja nauti” ihminen, mutta siitä mahdollisesta tulevasta kukkaloistosta haaveilen kuitenkin eikä se itsekseen pihallemme ilmaannu.

Tyytyväisenä suunnitelmiini suuntasin siis kukkaostoksille vain kuullakseni, että olen liian ajoissa. (Liian ajoissa? Mutta nythän on syyskuu, syksy, istuta sipulit syksyllä, niin saat keväällä kukkaloiston, mietin mielessäni.) Myyjätär sujuvasti jatkoi ilmeeni nähdessään, että nyt on liian lämmin laittaa sipuleita maahan. Ne alkavat vielä kasvaa. Voisin ostaa sipulit, pitää niitä vähän viileämmässä paikassa, kunnes ne voisi laittaa multiin.

Asia selvä. Ostin vinon pinon sipuleita ja yritän muistaa istuttaa ne sitten myöhemmin. Ei sekään skenaario kaukaa haettu ole, että löydän sipulipussin ensi keväänä sieltä autotallin lattialta. Noo, onneksi on tämä kännykän muistutus olemassa. Pari sellaista, niin eiköhän ne kuun lopussa multiin saada.

Sitten ne callunat. Niidenkin ostossa olin liian ajoissa. Ei niitä vielä ollut myynnissä. Mietin, että tänne asti kun nyt ajoin, niin tyhjin käsin en lähde. Kaikenlaista pientä ja matalaa syyssäihin sopivaa kasvia olisi löytynyt, mutta tartuin lopulta komeannäköiseen keltaiseen Echinaceaan eli punahattuun. Sen vissiin voi iskeä maahan ennen talvea ja saattaapi jopa selvitä ensi vuoteen. Tätä pitää kokeilla. Nyt suunnittelin sitä ruukkuun jo kuolleen ruusun tilalle.

Kassalla bongasin vielä syksyisen tekokranssin ja kauniin koristepaprika-asetelman, joten nekin päätyivät matkaani. Callunat pitäisi hakea myöhemmin, kunhan ne saapuvat myyntiin, koska kaikki helpot kasvit ovat laiskan puutarhurin mieleen.

Laitoin punahatun harmaan etupihamme iloksi. Piha toden totta on harmaa, kirjaimellisesti, ja komeammatkin istutukset siihen kelpaisivat, mutta näillä mennään nyt. Kesäkuun alussa istuttamani maljaköynnös voi vielä erinomaisesti.

Yksi kesän päättymiseen liittyvistä luopumisista on takaterassin käyttö, pikku hiljaa. Tänään mittarin näyttäessä jopa 20 astetta siihen ei vielä ole syytä, jihuu, mutta jossain vaiheessa. Lasituksen puuttuessa terassilla ei viileän tullen viihdy erkkikään. Tai ainakaan minä.

Kiikutin paprika-asetelman terassin pöydälle ja uuden kranssin sohvan päälle. Kranssi on pieni, niin se ei oikein keskelle seinää sopisi. Ennemminkin tuomaan lisäväriä sohvan nurkkaukseen.

Minusta mukavia koristeita syksyyn ja myöhemmin talveen ovat kävyt. Ne käyvät melkein mihin vain asetelmaan, ja nyt niitä ripottelin kynttilälyhdyssä olevan lasin ulkopuolelle, sekä kukka-asetelman luokse.

Kynttilöiden esiin kaivelu on toden teolla alkanut ja jos jotain hyvää tässä tulevassa hämärähyssyttelyssä taas on, niin kaunis kynttilän kajo. Rauhoittava ja katseen vangitseva elementti ulos ja sisälle.

Ehkäpä tässä tulee vielä käyttökertoja ulkosohvallekin, kun sen sai taas viihtyisämmäksi. Iso koivu vieressä syytää siemeniään syksyn kunniaksi ja niitä saa putsailla niin paljon kuin haluaa tällä hetkellä. Eikä niistä eroon silti pääse.

On muuten uskomattoman lämmintä luvattu koko viikoksi. 20 astetta päivästä toiseen. Ei ehkä ihme, että kukkasipulit eivät usko, että on syksy ja aika alkaa talvehtia, jos kesäkelit vain jatkuvat. Kesältä ei silti enää tunnu. En tiedä miten se syksyn henki puskeekin kaiken tämän lämmön läpi. Ehkä se on se raikas tuuli, joka ei enää kelistä huolimatta ole kovin lämmin, tai aamuinen kosteus, joka valtaa yön aikana kaiken pihalla.

Tämä hortensia vielä joten kuten pärjäilee. Kastelutahtini on tainnut olla liian harva hänen makuunsa, mutta yritän nyt muistaa pitää sitä virkeänä, koska kyllähän tämä väriläiskä callunalle vetää vertoja. Jos syksyssä jotain hyvää, niin toivon mukaan kaunis tuleva ruska ja lisääntyvät syksyiset sävyt ilahduttavat ainakin minua.

Miltä syksyn tulo sinusta tuntuu? Kaipaatko hämäriä iltoja ja kynttilänvaloa?