Viikonloppu Tahkolla – ilman suksen suksea

Tammikuinen viikonloppu hiihtokeskus Tahkolla takana. Tällä kertaa en osaa juuta tai jaata rinteiden kunnosta tai latuverkosta sanoa, kumpaakaan en testannut. Ja kyllä, koko viikonloppu meni sujuvasti hiihtokeskuksessa siitä huolimatta.

Ystävä vietti syntymäpäiviänsä viikonlopun ajan Tahkolla ja sinne siis suuntasimme perjantaina. Yksi juhlavieras hyppäsi kyytiimme täältä Savonlinnasta ja yksi Kuopiosta. Mieheni yhdisti työasioita tähän reissuun ja Kuopiossa pääsin konemessuilla erilaisten työkoneiden maailmaan ja grillimakkaran syöntiin. Sen jälkeen olikin hyvä syödä lounasta kauppakeskus Matkuksessa. Pieni ähky jo tässä vaiheessa.

Tahkolla majoittauduimme 6 hengen huoneistoon. Nätti ulkoa, aika riisuttu sisältä. Kaksi yötä meni kuitenkin ihan ok. Ohjekirjassa oli luovia ehdotuksia sähkön ja veden säästölle kuten: mitä vähemmän aikaa vietät saunassa, sen pidempään kerkiät nauttia rinteistä. Ja suoraan ilmoitettiin, että lämmintä vettä ei sitten riitä pitkiin suihkutteluihin. No jaa, ehkä ihan hyvä, että se suoraan sanotaan. Meiltä se lämmin vesi ei kuitenkaan päässyt loppumaan. Holhoavia/tiukkoja/toistuvia sääntöjä enemmän itseäni vähän ihmetyttää tällaisissa huoneistoissa se, että suolaa ja pippuria ei löydy keittiöstä. Suola ja pippuri olisivat tosi kiva aamiaiselle ja ruoanlaitossa. Arvasitte varmaan, emme tajunneet ottaa niitä mukaan.

Tahko puolestaan on täynnä mukavia ravintoloita, joten nälkäiseksi täällä ei jää. Muutamia näistä tuli viikonlopun aikana testattua. Perjantai-iltana kokoonnuimme El Monte-ravintolaan, jossa nautiskelin erinomaisen kolmen ruokalajin illallisen iloisessa juhlaseurassa. Osa vieraista olikin vanhoja tuttuja, ja uusiin oli helppo tutustua pitkän illan aikana. Ravintola oli tasokas ja tunnelmaltaan lämmin henkinen. Ei valittamista.

Jatkopaikkana oli naapurissa sijaitseva karaokeravintola, joka jäi itseltä väliin inhottavan päänsäryn vuoksi. Lähdinkin ensimmäisten joukossa lepäämään. Toisaalta, karaoke ei minulta taivu se todettakoon, joten suurempaa aukkoa poisjääntini ei seurueeseen tehnyt.

Lauantai ”valkeni” lumipöpperöisenä ja taivaalta tuli märkää rättiä alas iloisesti poikittaen reippaan tuulen myötä. Pieni ajatus josko kuitenkin vuokraisin välineet ja kävisin rinteessä sulivat siinä. Olen hyvän sään urheilija. Söimme aamiaisen omalla kämpällä, josta lähdimme moikkaamaan juhlakalua seuraavaan asuntoon, jossa myös illan juhlatilaisuus järjestettäisiin. Sielläpä oli sitten toinen aamiainen kera mimosoiden.

Puolilta päivin kokoonnuimme laavulle kippistämään sankarille. Sattumoisin joukossa oli kaksi muutakin synttärisankaria sekä nimipäiväsankari, joten päivän mittaan paljon onnea -laulu raikui useamman kerran. Laavun jälkeen jakaannuimme kukin tekemään mitä halusi. Osa hiihti, osa lasketteli ja osa lähti kävelemään rinnettä pitkin rinnebaari Pehkuun, jossa odotteli lounas jonkun ajan päästä.

Rinne jäi itseltä kiipeämättä, kun minä ja pari iloista juhlijaa nappasimme retkijuomat mukaamme ja kävelimme jäätyneen järven yli kohti ”bilebussia”, joka veisi meidät rinneravintolaan. Pehkun after ski on suosittu tapahtuma minttukaakaoineen, joten ei ihme, että väkeä siellä riittää. Pöydillä tanssiminen toki omalla vastuulla.

Pehku baarista saa ruokaa ja juomaa sekä sieltä voi varata saunavuoron. Vieressä olevassa yksityistilassa sopii vaikka ruokailla isommalla porukalla, niin kuin mekin teimme. Kiitos vielä synttärisankarille tästäkin hauskasta lounashetkestä! Pehku oli hyvin täynnä after skin aikaan ja siellä ei välttämättä istumapaikkaa löydy. Toisaalta harvassa paikassa kannustetaan tanssimaan pitkin kalusteita, joten rennolla asenteella mukaan vain. Ulkona oli paljon tilaa nauttia juomia, joten kivalla kelillä tarvitse välttämättä sisälle edes jäädä.

Pehkubaarin jälkeen myönnän heittäytyneeni selälleni asunnolla. Illan juhlamenot olivat vielä edessä, joten pieni lepo ei tehnyt huonoa. Olimme sankaria porukalla muistaneet lahjakortilla. Lauantain aikana saapui lisää juhlaväkea, joten rennoissa after ski-henkisissä juhlissa sujui koko ilta. Jatkot pidettiin pienemmällä porukalla Kunkku -nimisessä ravintolassa. Illan DJ:nä toimi Oku Luukkainen, jota en livenä ollutkaan aiemmin nähnyt. Laittoihan hän porukan tanssimaan, vaikka paikka ei ihan täynnä ollutkaan. Saattaahan se olla, että tammikuun loppu ei ole aktiivisinta aikaa hiihtokeskuksessa, jos missään muuallakaan.

Suunniteltu visiitti kylpylässä jäi myös toteutumatta. Jotenkin se seurustelu ihmisten kanssa ja mukavan leppoisa ohjelma vei mennessään. Maanantai aamuna heräsin kotona flunssan tunteeseen, joten jäinpä miettimään oliko joku pöpö sitten ollut matkassa mukana. Outo päänsärky perjantaina ja muutenkin se terävin kärki tekemisestä jäi tekemättä. Kuten laskettelu tai kylpylöinti. Mene ja tiedä sitten.

Nyt onkin rauhallisen viikon aika: tiedossa töitä ja koululaisen ekan oman huoneen laittoa. Elikä tavaroiden karsimista, muuttoa, uusien kalusteiden ostoa jne. että huone saadaan edes johonkin kuosiin. Tein myös oman ennätyksen kalusteen myymisessä su-iltana. Tyhjänpanttina monta vuotta seissyt iso tv-taso löysi omistajan alle puolessa tunnissa Facebookin kirpparilla, joka sen samantien hakikin. Olisipa kaupanteko aina tällaista.

Iloista viikon jatkoa toivotellen. Helmikuu jo häämöttää!