Pouta on löytänyt Savonlinnan ja tänään olikin hyvä päivä karata pyörällä lounaalle Sulosaaren Lettukahvilaan. Saatoin tuossa äskettäin kirjoittaa sadepäivän vinkkejä, kun tuntui, että sade seurasi perässä mihin ikinä menikään. Viikonloppu Etelä-Suomessa – pelkkää sadetta ja takaisin Savonlinnaan -ennätyspaljon sadetta ja erityisesti täällä Savonlinnassa. Jos olisi lunta ollut, niin puolen metrin kinoksia olisi päässyt ke-aamuna lapioimaan. Että niin, jos jotain hyvää tässä kaikessa…
Lettukahvilaan sain koululaisemme seurakseni ja väkeä olikin suurissa määrin löytänyt Sulosaaren lettuja syömään. Sulosaari – tajusin tuossa aamulenkkiä kyseisellä saarella tehdessäni tänä aamuna, että juuri tämä Savonlinnan keskustassa sijaitseva saari on ollut aika merkityksellinen itselleni. 2000-luvun alussa kun muutin tänne opiskelemaan, niin muutin nimenomaan tämän Sulosaaren kylkeen. Sulosaaressa tuli opintojen ohessa lenkkeiltyä, vietettyä aikaa kavereiden kanssa ja uitua sekä muutamat kesäjuhlat vietettyä yleisellä kodalla.
Olen useammassa paikassa Savonlinnan keskustassa asunut näiden vuosien aikana, mutta 2010-luvun alussa pidempi asumispätkä sattui taas lähelle tätä paikkaa ja lenkitinkin mieheni koiraa Sulosaarella usein. Kiireisen työpäivän jälkeen se oli suoranainen henkireikä. Hiljainen metsäpolku.
Nykyinen kotimme on lähellä Sulosaarta ja sinnehän minä suuntaan nykyään useasti. Sain itseni taas vähän lenkkeilemään ja itselleni lenkkipaikka on aina metsä, ei asfalttitiet kaupungissa. Nyt kun voi valita.
Jo useamman vuoden meitä kaupunkilaisia ja matkailijoita palvellut Lettukahvila Kalliolinna Sulosaaressa on tuonut tämän kauniin vanhan huvilan meidän kaikkien saavutettavaksi. Kahvilan lisäksi huvilassa on taidenäyttelyitä. Surullinen pätkä historiassa on, että moni muu eli kaikki muut saaren huvilat purettiin aikoinaan, kun olisi pitänyt ryhtyä miettimään niiden nykyaikaistamista. Purkaminen oli helpompaa.
Tällä kahvilakerralla valitsin suolaisen letun ja seuralaiseni herkullisen näköisen makean letun. Pari kuppia kahvia kerkisin nautiskella myös, kun koululainen löysi kaverinsa ja hänen koiransa, jotka olivat myös letuilla. Heidän lähdettyä tulikin jo tylsää, joten ”kiire” kotiin oli mahdoton. En tiedä osaako muiden ala-asteikäiset nauttia rauhallisesta hetkestä metsän siimeksessä, mutta meillä vielä sanotaanko että harjoitellaan sitä.
Eipä siinä mitään, pyöräiltiin turistien välistä kotiin, jossa niin paperityöt kuin pyykkikorin airbnb-pyyhkeet odottivat jo toimenpiteitä. Hauska oli huomata, että kylä on taas niin sanotusti elossa. Joka puolella on väkeä ja menoa ja meininkiä. Ihanalta tuntui.
Ottaisitko muuten letun suolaisella täytteellä vai makealla?
8 thoughts on “Päivän asu ja visiitti Sulosaaressa”
Oi, miten ihana paikka! Ja kiva asu sinulla (taas). Se on muuten kiva kesässä (sekin), että kaupungit ja pikkupaikatkin ovat elossa, kuten kirjoitit.
Minä en ole lettujen ylin ystävä, mutta jos sellaisen syön, syön sen sokerilla 😉
Kiitos kaunis! Kesä tuo eloa moneen paikkaan ja se on kyllä ihana juttu se. Mielelläni käyn tukemassa sekä nauttimassa tällaisia pikkupaikkoja, kuten vaikkapa lettukahvila.
Lapsena söin letut aina sokerilla. Tiedätkö, ihan unohtunut tapa, kun nykyään aina lätkäisee hilloa päälle.
Kivoja kesätunnelmia! Ja herkullinen lettuannos, namskis! Juuri nyt olisi ihana saada lettuja tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla, ja vielä vaikka kinuskikastike siihen 🙂
Kesätunnelmaa kohottaa ihmeesti herkkuletut! Oli kiva visiitti tämä todella.
Ihanan näköinen paikka ja letut maistuu kesäisin myös.
Meillä tehdään välillä kesä ruuaksi lettuja, joiden päälle laitetaan tomaattia ja mozzarellaa, toisinaan mukaan tulee myös kinkkua (lapsen italialaisen ystävän perheeltä lainattu idea), jälkkäriksi sitten hillolla ja kermalla höystetty versio.
Näistä kotiseutuni kesäkohteista tuli mieleen, että ootko joskus tehnyt koosteen niistä?
Länsisuomalaiselle seutu on vieraampi, joten reissuideoita otetaan vastaan 🙂 Tänä kesänä emme ehdi, mutta tulevaisuudessa on suunnitteilla. Pari kesää sitten kävimme Mikkelin suunnalla (Kenkävero, Tertin kartano ja Pistohiekka) päiväretkellä Keski-Suomessa sijaitsevalta mökiltämme. Savonlinnaan päin voisi kyllä tehdä reissun myös.
Letut tosiaan käyvät kunnon ruoasta täytteiden kera! Ihana idea tuo suolaiset letut pääruoaksi, ja makeat jälkkäriksi. Täydellinen kesäruoka.
Syön kanssa molempia ja kerran matkoilla olin hieman ”järkyttynyt” kun letturavintolassa kaikkiin makeisiin lettuihin laitettiin kyytipojaksi reippaasti juustoa sekaan. Se makean ja suolaisen yhdistelmä ei ollut omaan makuun, kun ensin oli syönyt kunnon suolaisen version.
Kiitos ideasta! Hyvä ajatus, voisi tosiaan jonkin koostepostauksen tehdä. Tässä kun alkaa pikkuhiljaa olla jo koossa retkivinkki jos toinenkin täällä Itä-Suomessa. Ja lämpimästi tervetuloa tännepäin kesäpäiviä viettämään. Uskon, että viihtyisitte!
Mikkelissä on muuten ihania paikkoja. Pitkästä aikaa pitäisi itsekin lähteä päivää viettämään Mikkelin seudulle.
No jopas vaikea kysymys! Päätin, että ottaisin molempia. Toinen pääruoaksi ja toinen jälkiruoaksi 😀.
Ehkäpä tuon ikäisen lapsen ei kuulukaan vielä osata olla tekemättä mitään ja nauttia siitä. Heillä aivot käy sellaisilla kierroksilla, että meitä aikuisia huimaisi kyydissä. Anna vaan harjoitella rauhassa, jonakin päivänä sekin sujuu 🙂.
Vanhoja puuhuviloita on yllättävän kallista ylläpitää käyttökunnossa. Paljon on myös kiinni siitä, miten ne on rakennettu ja pystyykö niitä edes ylläpitää ihmismäisessä kunnossa. Näin kävi Turussa vanhalle puutalokorttelille: se seisoi tyhjänä liki 20 vuotta, kun oli museoviraston suojelussa, mutta kukaan ei halunnut niitä kunnostaa, kun se olisi maksanut maltaita. Kunnes koko kortteli paloi poroiksi.
Hyvä valinta! Suolainen ja makea lettu samalla aterialla, kelpaisi minulle!
Taisi tosiaan rahasta olla kiinni huviloiden kunnostus. Vissiin vedetkin olisi pitänyt vetää saareen ja siihen loppui niiden talojen taru Sulosaaressa. Sitä miksi tämä yksi säästettiin, en itse asiassa tiedä.