Rennot farkut kolmella tapaa

Rennot, leveät farkut ovat laskeutuneet minunkin vaatevalikoimaani. Sellaiset löytääkin tätä nykyä helpommin kaupasta kuin vuosikymmenen farkkujen ykköspaikkaa pidelleitä pillifarkkuja. Ei, en ole heittänyt lukuisia pillifarkkujani minnekään. Niillekin on aikansa ja paikkansa todellakin. Saapikaskelit ovat hyvin pian täällä taas.

Olen alkanut tarkastella muotia niin, että yritän katsella päähäni pinttyneitä asioita eri näkökulmista. Sopii muuten muihinkin aiheisiin kuin vain muotiin, mutta tänään puhutaan vain ja ainoastaan muodikkaista leveistä farkuista. Tai siis, on aina vähän riskaabelia sanoa ”muodissa”, koska sillä karkottaa osan, joka ei missään nimessä halua seurata muotia tai olla muodissa. Mutta tällä hetkellä kaikki löysiä farkkuja pitelevät ihmiset ovat muodissa.

Ostin leveät farkut, koska silmä tottui niihin. Samalla totesin, että voinhan minä niitä siellä kaupassa kokeilla jalkaani. Ne tuntuivat mukavilta, ne yllättäen näyttivät hyviltä ja tajusin niiden potentiaalin. Leveitä farkkuja voisi stailata ihan eri lailla kuin niiden kapeita sukulaisia. Ja mikäs sen mukavampaa kuin keksiä uusia asukokonaisuuksia!

LYHYET TAKIT

Ihan ensin ilahduin näissä farkuissa siitä, että lyhyet takit ja jakut näyttävät kivoilta. Haaveilen vielä sellaisesta oikein laatikkomaisesta lyhyestä takista, joka tekee mukavan kontrastin leveiden farkkujen kanssa. Mutta sitä ennen on tyytyminen siihen mitä löytyy kaapista.

Näin lyhytselkäisenä ja pitkäjalkaisena olen kotonani näissä asuissa. Omistan pari lyhyehköä bleiseriä ja ne eivät ihan kaikkien alaosien kanssa näytä niin kivalta kuin haluaisin, mutta jotenkin tällainen lyhyt takki on tosi ok, kun alaosassa on enemmän matskua.

Sain instagramissa kommentin, että lyhyt takki ja leveät farkut näyttävät ihan 80-lukulaiselta. Paljon mahdollista enkä koe sitä nyt niin kamalana asiana, koska tasaisin väliajoin eri tyylit ovat pinnalla. Tavallaan se onkin hauskaa, koska nuorempi sukupolvi innostuu asioista, joihin vanhempi on ihan kyllästynyt käytettyään sitä tyyliä vaikkapa juuri koko vuosikymmenen. Muodissa on myös elettävä sen asian kanssa, että joskus aikaa sitten kuopatut asiat ponnistavat pinnalle, kun niitä vähiten odottaa.

Löysin nämä farkut Sokkarin alesta (Noisy May) ja yllätin itseni ostamalla kovin vaalean sävyiset. Toisaalta helppo yhdistää monen värin kanssa ajattelin. Ehkä helpompi kuin ihan tumman sinisiä.

Ihana pitsipaita on muuten Y.A.S -merkkinen.

RUUTUA JA FARKKUA

Syksy tuo mieleeni helposti ruutukuosit. Mielipiteeni niiden suhteen on hieman kaksijakoinen. Välillä tykkään hulluna ja välillä ei voi katsoa päinkään. Mutta kas, nyt on taas ruudut tuntuvat ihan omalta-aikakausi menossa ja näin ollen olen syksyn alettua käyttänyt ruskeaa ruututakkia, vain onko tämä bleiseri, mene ja tiedä. Ihan hauskaa vaihtelua omaan vaatekaappiini kaikesta huolimatta.

Siistejä, tavallisia arkipäivän asuja aina tarvitaan ja tässä yksi sellainen. Helppohan se olisi se kulahtanut kotihuppari tähän farkkujen kanssa vetää ylle tai vaihtoehtoisesti musta villapoolo ja sulautua massaan. Jos asussa ei ole mitään mikä vetää katsetta puoleen, se sulautuu massaan. Sekin on ihan hauskaa välillä, myönnän sen, mutta on myös kiva pukeutua ajatuksella.

Tässä ruututakissa on kullanväriset napit. Ne eivät hyppää silmille häikäisten tekokultaisuudellaan, niin kuin joskus kaupan rekissä, vaan uppoavat hyvin muuten tavallisen asun osaksi. Valitsin nyt pitää takkia kiinni vain yhdellä napilla. Valkoinen poolo tuo raikkautta kaiken ruskeuden keskelle.

Kyllä, olisin voinut laittaa jalkaan valkoiset tennarit. Tämän hetken ”the kengät”, mutta miksi sitä aina tekisi niin kuin kaikki muutkin. Ja sitä paitsi, nämä kotimaiset Vamskot (R.I.P tämäkin merkki) ovat hyvät jalassa kaikesta muhkeudestaan huolimatta.

PITKÄN TAKIN KANSSA

Palataanpa sitten 2025-luvulle. Olen liehuvahelmaisten, arjessa hieman epäkäytännöllisten pitkien takkien suuri ystävä. Ne vain näyttävät aina niin hyviltä. Kauneus on katsojan silmässä ja kauneus tässä silmässä sanoo, että se on pitkä takki.

Yllätyin jostain syystä, että leveät lahkeet ja pohkeeseen ulottuva takki ovat loistava yhdistelmä. Tämähän on aivan superihana. Tulee heti parempi fiiliskin, kun on yllä jotain josta todella pitää. Olen edelleen sitä mieltä, että sillä on väliä millä fiiliksellä aamulla lähtee töihin tai muuten vain liikenteeseen. Peilistä näkyvä itselle sopiva tyyli tuo itsevarmuutta ja saa päivän alkamaan mukavasti.

Vaikka leveiden farkkujen aikakausi loppuu jossain vaiheessa ja siirrymme takaisin pilleihin, tai ties vaikka culottes -pituuteen, niin kyllä näitä farkkuja käyttää senkin jälkeen. Rentoudessa on jotain koukuttavaa. Leveät, pitkähköt farkut laskeutuvat aina vähän erilailla asennosta riippuen ja sellainen liian siloteltu ja huoliteltu tyyli loistaa poissaolollaan. Joillain työpaikoilla farkut sallitaan, ja esimerkiksi rennot farkut ja tyylikäs bleiseri ovat hauska yhdistelmä. Ei tule liian pönöttävä fiilis.

Näiden farkkujen ympärille keksisi vaikka ja mitä. Pitkään pinnalla pysytelleet huolitellut, leveälahkeiset housut ovat tuntuneet väistyvän farkkujen tieltä. Oletteko huomanneet?

Ja viimeinen sananen värimaailmasta. Syksy tuo tummat värit ja sävyt asuihimme, ja niin kuuluukin olla. Syksy ja talvi on kuitenkin hippusen pitkä ajanjakso, jota saa rikkoa vaaleilla sävyillä. Kirkkaillakin. Olen varma, että aivotkin tarvitsevat kaikenlaista piristävää hämärän ajan saavuttua. Jollekin se piristys voi olla oranssi kurpitsakausi, toiselle punertuvat luonnonlehdet ja osalle ihan vain kivannäköiset vaatteet. Näinhän me ollaan erilaisia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, pukeudutaan omaan tyyliin ja nautitaan kirpsakasta syysilmasta kuka kumpparit ja kuka korkkarit jalassa. Ja nämä leveät farkuthan sopivat molempien kanssa.