Halloween hömpötyksiä, hämähäkkejä ja showta

No niin, nyt on meilläkin ensimmäistä kertaa ikinä Halloween koristeluja. Jos joskus on ollut 2 oikeaa kurpitsaa, niin niitä en laske nyt mukaan. Tänä vuonna kodistamme löytyy erilaisia kurpitsajuttuja, itse tehtyjä haamuja, suklaasilmämunia, lepakoita ja hämähäkinseittiä hämähäkkeineen. Yritin kyllä ehdottaa, että varmasti jostain nurkasta löytyy ihan oikeaakin seittiä omasta takaa, mutta se ajatus tyrmättiin. Yök ja ei. Hmm, ehkäpä parempi niitä oikeita hämähäkkejä kohtaan. Saavat puolestani asustella meillä ja syödä erityisesti kesällä kaikki ötökät pois.

Mutta asiaan. Miten tähän päädyttiin ja onko tämä huono juttu? Tähän päädyttiin lasten pyytelyn myötä ja minä annoin periksi. Miehellä ei ole osaa eikä arpaa. Hän oli reissuhommissa eikä hänelle edes tästä etukäteen kerrottu. Ruokaostosten yhteydessä ostin sitten eräänä päivänä näitä Halloweenin tunnelmaan sopivia tarvikkeita parilla kympillä. Ajattelin ne lopulta nätisti pakata odottamaan ensi vuotta, jolloin ne ovatkin sitten valmiina omasta takaa.

Pidän Halloweenia sinänsä harmittomana juttuna, vaikkakin olen hippuisen huolestunut siitä aidosti pelottavasta materiaalista. Herkemmät pienet lapset nyt pelkäävät omaa varjoaankin, niin kyllä niitä veripäitä nähdessään huonot unet tulee. Yritän siis pitää kaiken sen poissa meidänkin juniorin silmistä. Ilmeisesti hassut kummitukset ja kaiverretut kurpitsat ovat ok. Ja hämähäkit. Hoidon Halloween naamiaisiin lapsi lähti Pikachuna, ei hirviönä tai muuna sellaisena. Ne rumat puvut taitavat tulla vähän vanhempana sitten, vai?

Kristillinen Pyhäinpäivä on Halloweenin kanssa samaan aikaan, jolloin muistellaan vainajia ja käydään hautausmaalla. Ei siis mitään karnevaalia niin kuin tämä Halloween. Kekrijuhlat ovat myös syksyn juttuja ja muutama mukava tapahtuma sen ympärille on tänne meillepäin muodostunutkin. Olen huomannut, että ihmiset tuntuvat jakaantuvan kahtia tämän ajanjakson juhlien kesken. Osa on Pyhäinpäivän ja kekrin puolesta, osa taas haluaa viettää Halloweenia Amerikan malliin.

Minä taidan sijoittua asian suhteen jonnekin keskivaiheille. Kaikki käy. Ei minulla Halloweenia vastaan mitään ole niin kauan, kun ihmiset saavat siitä iloa ja sitä tykätään viettää keskellä pimeää loka-marraskuun vaihdetta, niin olkoon puolestani. Karnevaaleja ei ihan liikaa Suomenmaassa ole.

Halloweenilla on oma perinteinen tapahtuma Savonlinnassa ja se on kaksipäiväinen Kauhujen saari. Paikallisten oppilaitosten opiskelijat järjestävät ohjelmaa lapsille ja lapsenmielisille, aarteen etsintää sun muuta Halloween teemaista kahtena iltana. Vaihdellen on ollut vauhdikas tuli- tai valoshow mukana. Mekin osallistuimme lasten kanssa tänäkin vuonna Kauhujen saari tapahtumaan.

Tämän vuoden valo-vesishow oli näyttävä ja pidin siitä. Kovat ilotulitukset taisivat ekalla pamautuskerralla säikäyttää puolet meistä katsojista. Jotta liian helppoa ei olisi ollut, päätti meidän juniori tapahtumaan saavuttaessa, että hänpä onkin pahalla tuulella ja siinä sitten äänekkään kiukuttelun myötä kierrettiin aarrajahdissa ja katseltiin showta.

Olin jo ihan valmis lähtemään kotiin verenpaineet tapissa, kun yhtäkkiä lasten tehtäväradat, pikkuhaamujen etsiminen ja hieno hämähäkin kuva poskessa saivat kuin saivatkin nuorimman fiiliksen kääntymään. Kuviahan tästä kaikesta en muistanut ottaa, pikku sumutorvemme äänijänteet saivat omat aivot ihan tilttiin.

Lopputulema: tapahtuma oli kiva ja monipuolinen eikä kotiin tarvinnut lähteä etuajassa. Näin sunnuntaina Halloween viikonlopun alkaessa olla ohi mietin, että joko sitä kaivetaan koristekuuset ja havukranssit esille, vai olisiko kuitenkin parin viikon tauko asian suhteen. Jonkunhan pitäisi saada nuo Halloween jututkin riisuttua alas ennen sitä.