Yksi viikko lomaa takana päiväntasaajan tuolla puolen

Seychellit on ollut lomakotimme jo reilun viikon ja kuuman kosteaan ilmastoon on alkanut pikku hiljaa tottua. Olen mieheni kanssa käynyt Seychelleillä vuonna 2013 ja nyt kesän lopulla lomakohdetta miettiessämme aloimme haaveilla paluusta tähän Afrikan pienimpään maahan. Muutaman mutkan kautta päädyimme valitsemaan tämän saariryhmän kesälomamme viettopaikaksi.

Mukanamme tällä reissulla on tietenkin kaksi lastamme ja kuukauden kesäloma jakautuu kahden saaren kesken. Mahe on Seychellien pääsaari, jossa vietämme yhteensä 3 viikkoa. Mahella sijaitsee pääkaupunki Victoria.

Emme asu pääkaupungissa, vaan pienemmässä paikassa. Vuokrasimme paikalliselta rouvalta asunnon kahdeksi viikoksi ja tämän paikallisen rouvan naapurilta vuokra-auton. Kävelyteitä ei saaren kapeilla teillä tunneta.

Sää on sellaiset 29 astetta aamusta iltaan. Sadekausi on päällänsä, joten joka päivä on sadellut jossain vaiheessa päivää. Sadetta voi mennä autolla karkuun vaikka saaren toiselle puolelle, mutta aika nopeasti ne rankat kuurotkin menevät ohi ja tie rannalle on selvä. Voihan siellä rannalla olla sateellakin, mutta jännä juttu; kivempaa siellä on, kun on pouta.

Olemme kerinneet muutamilla rannoilla käydä uimassa. Uinnin lisäksi nuorempi leikkii hiekkaleikkejä, vanhempi snorklaa. Hiekka on pehmeää, rannat rauhallisia ja 27 asteisessa meressä uin jopa minä.

Seychellien hyviä puolia ovat turvallisuus, lämpö, eksoottisuus, lämmin merivesi ja pehmeät hiekkarannat, tuoreet hedelmät, monipuolinen majoitusvalikoima ja vesiaktiviteettien mahdollisuus.

Saaret ovat tunnettuja kilpikonnistaan, seychellienpalmuistaan, joissa on jättimäinen naisen lantionmallinen siemen ja luksuslomista. Meillä on ihan tavallinen loma ja asustelemme asunnoissa, kokkailemme niissä ja välillä piipahdamme ulkona syömässä.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kävimme katselemassa erilaisia kasveja ja muutenkin nauttimassa ylettömästä vehreydestä. Valitettavasti myös hyttysiä oli runsain mitoin ja ne löysivät meidän kintut. Jalkamme olivat syöty retken päätteeksi. Itikat ovat oikeasti hieman ikävä puoli täällä lomailussa. Puutarhassa oli myös isoja kilpikonnia, joita sai katsella ja tarjota vihreitä lehviä niille. Suunnittelemme retkeä saarelle, jossa asuu luonnostaan vieläkin isompia jättikilpikonnia.

Olemme ajelleet saarta ristiin rastiin. Yhden metsäreissun jälkeen auton takakontin tiivisteestä löytyi saaren isoin hämähäkki. Ihmiselle vaaraton palm spider. Olihan se kokonsa puolesta aikamoinen näky. Yli 10 cm reilusti. Karkasi auton alle ja seuraavana päivänä löytyi samasta paikasta takakontista.

Huonoja puolia näin tuoreeltaan löytyy myös muutamia: nirsojen länsimaisten lasten kanssa tulee välillä hampaita kiristeltyä, kun ruoka on kuulemma pahaa… mutta luulenpa, että tekee hyvää tottua erilaisiin makuihin.

Toisaalta, myönnän, että ihan kaikki ei ole hyvänmakuista minustakaan ravintoloissa tai kaupoissa. Arvostan suuresti suomalaisia aitoja makuja. Seychelleille suurin osa tuotteista tuodaan ulkomailta ja niin hinta kuin laatu vaihtelee. Hinnakasta kaikki on silti.

Länsimaiset merkit loistavat poissaolollaan. Ei yhden ainutta brändikauppaa tai tuttuja juttuja ruokakaupoissakaan. Mikä on vaihtelua tietenkin. Suklaata ei myydä missään, mikä on kyllä haittapuoli. Ei vaan! Kerrankin on helppo olla vähäsokerisella ruokavaliolla, kun ei ole karkkeja tms. houkuttelemassa.

Ruuhkat ovat lisääntyneet sitten viime käyntimme. Saarella ajetaan keskimäärin 40km/h, pääkaupunkiin johtavalla tiellä jopa 80km/h. Ihmisiä saa kuljettaa avolavalla, ja siellähän heitä istuu ja seisoo jopa nopealla tiellä. Turvavöitä ei ilmeisesti tarvitse käyttää takapenkillä ja moottoripyöräilijöillä ei aina näy kypärää.

Kiire loistaa kuitenkin poissaolollaan. Asiat otetaan lunkisti. Ehkäpä tämä lämmin ilmanala vie loputkin mehut, jos täällä alkaa kiirehtiä länsimaiseen tapaan.

Maakilpikonnien lisäksi olemme nähneet paljon hedelmälepakoita. Ne suihkivat menemään päiväsaikaan ja niitä on helppo bongailla. Kunnon kuvaa en ole vielä saanut, vaikka lepakon siipienväli on reippaasti yli 70cm. Netti tiesi kertoa, että 1,5m siipivälikin on mahdollinen tehden tästä ketunnaamaisesta lepakosta yhden maailman suurimman.

Onnekseni en tällä reissulla ole vielä nähnyt eniten kammoksumaani elukkaa eli tuhatjalkaista. Ne ovat ulkomuodoltaan vaan niin hytisyttävän hirveitä. Viime reissulla sellainen iso yksilö tippui silmiemme edessä puusta hiekalle ja nehän ovat myrkyllisiä kaiken hyvän lisäksi.

Loma jatkuu ja vielä on paljon kivaa tekemistä ja nähtävää luvassa. Pääkaupungissa olemme yrittäneet luontomuseoon jo kahdesti ja aina se on kiinni. Nettiaikoihin ei täällä voi paljoa luottaa tai siihen, että niitä päivitetään. Museon ollessa kiinni tallustelimme markkinoille sekä näyttävää hindutemppeliä ihastelemaan, ulkoa. En tiedä saisiko sellaiseen astua sisälle.

Päivittelen lomakuulumisia taas viikon päästä, jolloin olemme jo vaihtaneet saarta viikoksi.

Mukavia välipäiviä toivottelen täältä mangojen ja papaijoiden luvatusta maasta!