Kevätsiivous – nämä 5 kuormittavaa asiaa poistan

Maaliskuun ensimmäinen päivä. Heräsin selvästi pirteämpänä tähän päivään kuin kertaakaan helmikuussa. Jos kuulostaa höpöhöpöltä, niin vakuutan, että näin kävi. Syy ei ehkä ole maaliskuu itsessään, vaan se, että nukkumaan käydessäni mietin, että ihanaa – nyt alkaa kevään tulo. Valon tulo. Energia takaisin elämään. Eli, taisin vähän huijata itseäni aloittamaan uuden alkavan päivän paremmin mennessäni noiden ajatusten kanssa nukkumaan. Mutta toiseksi, minä kyllä pidän keväästä. Sen valo ei masenna, vaan päinvastoin, se tuo voimia.

Verkkainen helmikuu toi hiljaiselon lisäksi aikaa ajatella. Mitäpä sitä keväällä tekee? Riittääkö perustyöt vai aloitanko uutta? Kehittäisinkö itseäni? Mikseivät vastaukset tule itsestään, vaan aina pitää pinnistellä. Olen alkanut epäillä, että käytän aikaani vääriin asioihin eikä itselleni merkityksellisiin asioihin riitä aikaa. Erityisesti oivaltaville ajatuksille ja intuitiolle haluan raivata enemmän tilaa pääkopastani ja elämästäni. Ja nyt minulla on siihen suunnitelma: kevätsiivous, joka herättää talvihorroksesta ja vie kohti parempia päätöksiä.

KEVÄTSIIVOUKSENI

1. Aikavarkaat
   Nämä pitää saada kuriin. Olen todellakin sortunut talven aikana somen päämäärättömään selailuun, lyhytvideoiden katseluun, kännykän pläräämiseen ja sähköpostien tarkisteluun. Tämä kaikki on tavallaan viihdettä, joka ei anna ihan hirveästi. Vaikka ajatus olisi, että etsiskelenpä uusia ideoita tai vaikkapa reseptin, niin kuinka ollakaan, puoli tuntia myöhemmin resepti on löytämättä, mutta olen kyllä hihitellyt jollekin hölmölle tanssivideolle, nähnyt pätkän tutusta 90-luvun komediasarjasta ja miettinyt pitäisiköhän minunkin tehdä video tällä musiikilla. Kun nämä lyhytvideot on plärätty, niin ne poistuvat päästäni yhtä nopeasti kuin ne sinne tulivatkin. En muista enää mikä se hyvä musiikki jossain videossa oli enkä ole kehittynyt mihinkään suuntaan käyttämäni turhan puolituntisen aikana.
   
   Tämän käytöstavan kun tunnistin, niin sitä on ollut aika helppo alkaa kitkemään. Kännykkä onkin ollut vähemmän lähettyvilläni. Ei tule muuten tartuttua luuriin, kun se on eri huoneessa. Nyt kun tartun kännykkään, niin olen päättänyt tehdä sen aina syystä. Jos on ongelma, etsin ratkaisua enkä eksy vaikkapa someen ensimmäisenä tekonani. Otan ylös tarvittavat tiedot, jotka löydän. Teen postauksen enkä jää tunniksi jumiin puhelimen syövereihin. Jatkuva sähköpostien tarkistaminen on turhaa, ainakin minun tapauksessani. Harvemmin on tulipalokiire niillä asioilla, mutta pahimmillaan jokin asia jää painamaan, vaikka pystyn asian ratkaisemaan vasta toimistoaikojen puitteissa tms.
   
   Olen hiljentänyt myös vähemmän tärkeitä whatsapp-ryhmiä, niin en aktivoidu joka kerta niiden vilkkuessa ruudulla. Muutamia sovelluksiakin löytyy aina puhelimen näytöstä, jotka voi poistaa. Yleisesti en anna sovellusten lähettää mainoksia, jotka saavat tarttumaan kännykkään ja sitä kautta harhautumaan turhalle ruutuajalle.
   .
2. Liika miellyttäminen
   Automaattisesti kaikkeen suostuminen on vain hölmöä, kun tekisi mieli sanoa ei. Joskus joku saattaa pettyä, kun sanoo ei. Olen kuitenkin ajatellut omien voimieni puitteissa tehdä sen mihin pystyn ja jos kaikkeen ei aika riitä, tai mielenkiinto, niin on ok kieltäytyä. En voi ottaa vastuuta muiden tunteista ja siitä, että oma kieltäytyminen sotkee muiden tekemiä suunnitelmia. Voin käytännössä vaikuttaa vain omiin tekemisiini, en muiden. Siksipä joku aina pettyy teki sitten niin tai näin.
   .
3. Täpötäysi kalenteri
   Sehän se on ihmisen mitta näinä päivinä. Kuinka kiire on, kuinka tuottava on ja kuinka hyvin on tavoitettavissa. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt poispäin tästä trendistä. Se lienee piirun verran helpompaa täällä Itä-Suomessa kuin suurkaupungin hektisessä elämänmenossa. Silti uupumista kohden ajoitettu elämä tuntuu olevan monelle, vahingossa tai tahallaan, sisäänrakennettuna ja lopulta vuoteen pohjalta mietitään miten tässä näin kävi. Ei kiitos. Leppoisampi elämä kunniaan. Saa sanoa ei, vaikka joku pettyy vastaukseen.
   .
4. Turha draama
   Ihmissuhdedraamat ja kuormittavat ihmiset. Toiveajattelua tietenkin poistaa kaikki tällainen omasta elämästään, mutta ainakin siihen voi vaikuttaa miten ne ottaa vastaan ja miten niiden antaa vaikuttaa omaan elämäänsä.
   
   Energiavampyyrit ja uuvuttavat tuttavat, kuten kaikesta valittajat, uhriutujat, ikuista (itse aiheutettua) kaaosta elämässä, draamakuninkaat ja kuningattaret sekä manipuloijat vievät energiaa valtavasti. Jos ei ole valmis heidän ovimatokseen, niin vinkki: tällaiset ihmiset ottavat etäisyyttä, kun ei lähde mukaan heidän juttuihinsa. Mitä neutraalimpi suhtautuminen ja lyhyempi tapaaminen, niin sen enempi on hyvää energiaa jäljellä heidät tavattuaan. Etäisyydenpito lienee joskus paikallaan ja minulla ei enää tätä nykyä riitä energiaa jaettavaksi huonoihin ihmissuhteisiin. Toista kun ei tunnetusti voi muuttaa, vain itseään.
   .
5. Vertaileminen
   Itsensä tuntee aina muita huonommaksi, kun alkaa vertailla itseään muihin. Helposti, suorastaan puolivahingossa sitä alkaa vertailla omia saavutuksiaan, työkokemustaan, ulkonäköään, suhteitaan, suosiotaan jne. muiden vastaaviin. Tässä hommassa aina vähän niin kuin häviää. Silti vertailua on niin helppo harrastaa oman päänsä sisällä ja tuntea olonsa epäonnistuneeksi lajissa kuin lajissa. Tänä keväänä viimeistään on aika poistaa vertailu kuvioista, koska se ei ole koskaan ikinä ketään auttanut missään. Vertailun sijaan ajattelin puhua itselleni lempeämmin. Poistaa negatiivista sisäistä puhetta ja sitä kautta kulkea kohti asioita, joita tykkään tehdä, joissa olen hyvä ja joissa voisin kehittyä paremmaksi. Ilman vertailua muihin. Sen sijaan aion etsiä inspiraatiota muista, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan.
   

Luulen, että minä että sinä tiedämme edellämainitut asiat jo tätä ennen ja itse asiassa aika hyvinkin. Ei se silti ole estänyt toimimasta vastoin järkeä tai suosituksia. Joskus kuitenkin tulee se piste, kun oma hyvinvointi ja omat tavoitteet on laitettava etusijalle. Se ei tarkoita, että olisi huonompi ystävä, äiti tai työkaveri, kun alkaa siivota elämäänsä. Sen sijaan sitä saattaa pian olla läsnäolevampi ja iloisempi kuin aiemmin. Itsensä hyväksyminen, itsensä kuunteleminen ja itsensä ylittäminen kuuluvat jokaiselle ja välillä on siivottava omaa elämäänsä, että pystyy kaiken muun lisäksi näihinkin asioihin.