Ei ole syyskuu ihan vielä taputeltu, jatkuuhan se pitkälle vielä ensi viikkoon, mutta vika viikonloppu alkaa olla ohitse. Tälle viikonlopulle oli jopa yksi suunnitelma ennakkoon ja se oli Savonlinnan seudun yrittäjäjuhliin osallistuminen. Sinne piti ilmoittautua jo hyvissä ajoin, joten asia oli tiedossa. Lähdin mieheni aveciksi tilaisuuteen, jossa palkitaan vuoden yrittäjiä, kivijalkakauppaa, yrittäjälegendaa jne. Iloinen, lämminhenkinen tilaisuus minusta ja samalla voi tutustua uusiin ihmisiin ja moikata vanhoja tuttuja.
Asutoiveena tilaisuuteen oli laittaa ylle rennon juhlavaa, mikä antoi aika paljon vapauksia asun suhteen. Mieheni lähti sinisessa puvussa ilman kravattia, joten ajattelin Lindexin satiinihameen ja Dots-puodista tilatun himmeästi kiiltelevän yläosan ajavan asiansa näissä juhlissa. Jos vain on aikaa ennen lähtöä, niin katson yleensä itseäni peilin lisäksi myös kuvan kautta. Valokuvassa asu näyttää aina muuten jostain syystä pahemman näköiseltä! Vaatteen rypyt sun muut hyppäävät silmille, mutta toisaalta olen monet kerrat bongannut valokuvasta asuni ongelmakohtia paljon paremmin kuin peilin kautta.
Tällä kertaa asettelin yläosaa hameen vyötärön alle parikin kertaa. Paidan reuna oli itse asiassa kivasti pyöristetty, mutta näin lyhytselkäisenä paita tuntui liian pitkältä. Joten, kuten me milleniaalit tehdään, kaikki tungetaan housun tai hameen vyötärön sisälle. Paidassa oleva koristerypytys jäi kuitenkin ihan kivasti näkymään.
En tiedä teistä muista, mutta osallistuminen isohkoihin pippaloihin on aina vähän jänskää ja omaa olotilaani auttaa huomattavasti se, jos olen tyytyväinen omiin vaatteisiini. Mustia juhlavia vaatteita olisi löytynyt, mutta kaipasin jotain raikkaampaa ja tällä kertaa se oli vaaleansävyinen juhlava paita.
Jalkaan valitsin vanhat luottonilkkurit, laukkuna myös ikivanha Mulberryn pikkulaukku ja niskaani heitin villakangastakin. Viileähkö ilta, mutta koska lähdimme autolla, niin ei tarvinnut varautua kävelemään pitkiä matkoja syysillassa. Juhlat olivat kivat, hieman puheita, palkintojen jakoa, tietovisaa ja musiikkia.
Juttuseuraksi löytyi ihan uusia yrittäjiä (hienoa, että Savonlinna houkuttelee asumaan ja yrittämään muualtakin Suomesta) sekä kunnioitettavan pitkiä yli 40-vuotisia uria tehneitä yrittäjiä. Puolilta öin päätimme juhlista poistua, eli ihan loppuun asti ei nyt tullut oltua ja taksia tilaamassa olleet naapurimme napattiin narikasta kyytiin mukaan.
Lapset jäivät toiseksikin yöksi yökyläilemään, joten lauantaipäivän ohjelma näyttikin hyvin tyhjältä. Käytin tilaisuuteni laiskottelemalla aamupäivän, mutta joku tekemisen tarvehan se aina takaraivossa tykyttää. Menin mainitsemaan miehelleni, että mitähän me lopuilla päärynöillä tehdään. Ystävät, sukulaiset ja naapurit oli lahjottu muutamaankin otteeseen ja vielä oli päärynöitä. Mieheni innostuttua asiasta jopa itseäni enemmän teimme kattilallisen hilloa. Päärynähillo ei ole muuten lainkaan pahaa. Pitää vaan muistaa nyt jogurtin ja puuron päälle sitä laittaa!
Illaksi mies lähti jääkiekkoa katsomaan ystäviensä kanssa, ja minä jäin kotiin puuhailemaan omia juttujani. Jossain vaiheessa hallilta tuli viestiä, että lähdetään pelin jälkeen syömään. Olinhan minä jo syönyt, mutta kuten joskus todettu, ei minua ihan hirveästi tarvitse houkutella muiden tekemille ruoille ja vähän turisemaan tunnelmalliseen ravintolaan. Nopea ehostus ja tukan kampaus sitten vain.
Iltakahdeksalta sitä oli jo vähän tööt ja lähdin autolla, koska satoi kaatamalla. Holittomat juomat ovat tätä nykyä ihan hyvänmakuisia, joten suosittelen kokeilemaan ruoan kanssa. On niin paljon helpompi liikkua, kun voi hypätä omaan autoon sen sijaan, että odottaa takseja, joita on yllättävän vaikea saada tai kävellä koiranilmassa.
Ravintolassa oli muitakin tuttuja ja saimme isomman pöydän koko seurueelle. Tilasin aluksi pelkän pääruoan vain muuttaakseni mieltäni viime tingassa ja otimme alkuruoaksi mieheni kanssa jaettavan tapas- eli savolaiseen tapaan sapas-lautasen. Kaikki lautasella oli niin herkullista, ihan piti kuva napata.
Sunnuntaina sää oli onneksi jo piirun verran parempi lauantain myräkkään verrattuna. Pieni jaloittelu tuli tarpeeseen ja kyllähän näissä maisemissa mielellään ulkoilee ja miksei välillä ihan istu alas katselemaan parasta maisemaa mitä on.
Tämän juttuni ihan eka kuva on tosiaan muuten syksyn kuva, vaikka kesästä kieliikin. Valtavan iso pörriäinen vielä hyvinvoivassa kukassa tuli napattua kuviin. Myös perhosia on näkynyt paljon, mitähän niille syksyn tullen tapahtuu?
Mukavaa su-iltaa ja ei muuta kuin kohti alkavaa uutta viikkoa hyvillä fiiliksillä!
6 thoughts on “Viikonlopun asuja ja pieniä menoja”
Ai kun ihanaa: tyhjää kalenterissa! Meidänkin pitäisi joskus lähettää penska yökylään ja lähteä itse juhlimaan. Anna kun hetken unelmoin 🤣
Ihana juhla-asu muuten. Eikä ainakaan tässä meille näkyvässä kuvassa mitään ryppyjä näy – täydellinen asetelma!
Kieltämättä aina välillä vain aikuisille tarkoitetut menot tuntuvat hyvältä 😌
Kiitos kovasti! Kas kun kerkisin rypyt höyryttää pois, kun ne huomasin ihan ekassa ottamassani kuvassa, joka on jo aikaa sitten deletoitu. Se on aina sellainen ”ei herran jestas” fiilis ja äkkiä raudat ja vaatehöyrystimet tulille. 😂 Olen ilmeisesti ihan sokea ryppyisille vaatteille noin niin kuin luonnossa.
Upeana olit viikonloppuna liikenteessä! 🙂 Päärynähillo onkin ihan uusi tuttavuus, saisimpa minäkin joltain tutulta päärynöitä! Omenat tosin tulee kohta jo uniinkin, sen verran niistä on keitetty ja leivottu viimeisten viikkojen aikana 😀
Kaunis kiitos!
Meillä on kyllä yllättävän runsasta satoa tuottava päärynäpuu ja olen siitä iloinen. Pidän nimittäin päärynöistä hieman enemmän kuin omenista. Ja sama homma on käynyt, että päärynät pomppivat pian omissa unissakin. Sen verran tässä saanut kerätä ja jakaa ympärilleen niitä samalla, kun yrittää syödä ja leipoa niistä kaikenlaista.
Päärynähilloa, aika ihanaa! Nam nam!
Juhlapukeutumis-inspiraatiota tuli juuri sopivaan aikaan! Täälläkin olisi tulossa erilaisia tilaisuuksia joissa haluaisi olla asun kanssa edukseen. Aina yhtä vaikeaa kun ei haluaisi missään nimessä alipukeutua mutta ei myöskään vetää aivan kauheasti yli. Ja pääasia tosiaan että olisi mukava ja rento olla.
Päärynähilloa nautiskellaan nyt loppuvuosi ja jos jotain hyvää, niin aika paljon vähemmän tuli sokeria lisättyä kuin ohjeessa ja silti supermakealta maistui.
Joo, ei ihan joka tilaisuuteen arkivermeissä halua, tai voikaan mennä. Sen myötä onkin aina tiukka pohdinta mitä sitä laittaisi päälleen. Esimerkiksi kesätilaisuuksiin itselläni on yksi luottomekko, siisti eikä liian fiini ja sillä voi mennä vaikka mihin kekkereihin. Talvi ja kylmät kelit tuovat oman haasteensa pukeutumiseen, kun vähän kaipailee jo hihaa ja pidempää lahjetta tai helmaa. Itsestä ainakin tuntuu silloin, että joutuu suunnittelemaan pukeutumistaan vähän enemmän.