Aamun kirkkoasuni ja karvalakkiregatta

Olen vietellyt aika rauhaisaa viikonloppua, mutta ihan kokonaan sohvannurkassa se ei mennyt. Silloin kun ohjelmaa on vähemmän tiedossa, niin sitähän alkaa täyttää tyhjää tai vapautunutta aikaa jollain. Hyvä ideahan olisi vaikka siistiä kotona tai puutarhassa, mutta näinhän tässä taas pääsi käymään, että houkuttelin koululaiseni sen sijaan mukaan la-aamupäivällä perinteistä karvalakkiregattaa katsomaan Savonlinnan satamaan.

Kauniit syksyn värit puissa ihastuttavat! Vaikkakin nämä puut kuulemma kärsivät stressistä tietävät viisaammat kertoa – punainen väri on merkki siitä.

Karvalakkiregatta on hauska tapahtuma ihan tällaiselle tavan katselijalle, jos regattaan osallistuvillekin. Perinteiseen tapaan höyrylaivoja, pieniä ja isoja, saapui Savonlinnan satamaan katseltavaksi ja tutustuttavaksi lauantaiaamuksi. 15 kappaletta, jos jostain luin oikein ja olihan siinä meillä katseltavaa. Höyryjä päästeltiin siellä täällä ja savun hajua notkui ilmassa. Savu tarttui sinnikkäästi myös hiuksiin ja vaatteisiin, ja olo oli kotiin mennessä kuin parempienkin nuotiokahvien jälkeen.

Satamasta löytyi tuttuja ja sää oli kiva (lue: ei tuulinen tai kovin kylmä). Höyrylaivoja ylläpidetään usein ihan harrastajien voimin ja voin nippanappa kuvitella miten työlästä se on. Kai nämä reippaasti yli 100-vuotiaat höyrylaivavanhukset huoltoa kaipaavat ja varmasti sitä käyttöäkin. Regatan väki jatkoi omiin kemuihinsa päivemmällä, mutta tosi hienoa, että toivat laivansa meidän kaikkien katseltaviksi.

Illalla oli vuoden odotetuimman tv-ohjelman aloitus, ainakin juniorini mielestä, koska Masked Singer alkoi. Hän ei vielä viime vuonna saanut katsoa telkkaria ysiin asti, vaan katsoimme sunnuntaisin tämän ohjelman uusintaversion, mutta tänä vuonna taitaa olla aika sille, että katsellaan jo lauantaina koko show.

Vaikka valvoskeltiin tavanomaista myöhempään, oli seuraavana aamuna tavanomaista aikaisempi herätys. Kirkossa odotti lasten ja nuorten messu, johon oli otettu seudun lapsikuorot mukaan. En muista mainitsinko tästä, mutta juniori aloitti uuden harrastuksen kesän lopussa, eli kuorolaulun.

Pakko kai se on myöntää, että näin kirkkoon kuuluvana käyn harvakseltaan kirkossa. Enemmänkin olen viime vuosina käynyt mm. konsertteja kuuntelemassa kuin ihan sitä jumalan sanaa. Mutta näinpä sitä tie vei sunnuntaiaamun kirkkoon. Lähdimme juniorin kanssa muuta perhettä aikaisemmin, koska harjoitukset olivat vielä ennen messua.

Ylleni laitoin mielestäni kivan syysasun, eli neulemekon ja nahkakengät. Ehkäpä olisin voinut valita nätin villapaidan ja farkutkin viileään syksyyn, mutta kirkossa myös me huoltajat saimme pienen roolin. Kävelimme lasten kanssa kirkon keskikäytävää ulko-ovelta alttarille asti kaiken kansan siinä katsellessa, niin tekipä sitä itsekin mieli laittaa siisti asu, kun sellainen nuorillakin oli yllänsä.

Kauniita lauluja, vai ennemminkin virsiä, lapsoset lauloivat sekä leikkivät. Lopuksi oli tarjolla mehua ja pientä herkkua. Voisi aamunsa varmasti huonomminkin viettää ja tulipahan nyt meidänkin juniorille tutuiksi ehtoollinen, kolehdinkeruu (hän siis kerkisi jotenkin kätensä työntää sinne ennen kuin kerkisin rahaa antaa) ja virsikirja. Se lasten virsikirja olikin tosi kiva kuvituksineen päivineen.

Sunnuntaipäivän vietto kirkon menojen jälkeen sujui leppoisasti. Leikit kelpasivat aamun tsemppauksen jälkeen kotona. Pihapuu tyhjennettiin viimeisistä päärynöistä ja mies vei iltapäivällä juniorin uimaan koululaisen lähdettyä treeneihin. Minä piipahdin airbnb:llä lakanat hakemassa ja kas tässä nyt pääsin ihan rauhassa kirjoittamaan hetkeksi. Selkää ja niskaa tosin pistelee, en tiedä millaisessa mykkyrässä yö meni nukkuen.

Illaksi olisi vähän paperitöitä vielä ja jos sitten kerkiäisi hyvän kaverin tanssit katsoa tv:stä, sekä ihan uuden suosikkiohjelmani: Jarkko Tammisen shown. Sitä ihan oikeaa ohjelman nimeä en taidakaan tietää, kun alku jää aina katsomatta juniorin nukuttamisen vuoksi. En ymmärrä miksi se nukkumaankäynti on aina sunnuntaisin työläämpää kuin muina päivinä? Toisaalta tähän on jo tottunut, monet ohjelmat menevät iltaisin sivu suun.

Oliko sinun viikonloppu touhukas vai rauhaisa? Mitä muuten katsoit telkkarista? Nuoriso taitaa hihitellä tälle kysymykselle- suoratoistot ovat monelle jo se ainoa tapa katsoa mitään sisältöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *