Milloin viimeksi teit jotain ihan vain omaksi huviksi? 

Ei hyötyliikuntaa, kodinhoitoa tai itsensä kehittämistä, vaan jotain täysin tarpeetonta ja kivaa. Olen huomannut muuttuneeni sellaiseksi aikuiseksi, joka tekee paljon asioita tarkoituksella. Aina on se päätepiste, tavoite tai tärkeä syy tehdä jotain. Koska niin hyvin organisoitu arki ja elämä menee. Tekee elämän myös helpommaksi, mutta joskus, ah joskus, huomaan, että aivot ja miksei kehokin haluaa tehdä jotain missä ei välttämättä sen suuremmin ole tarkoitusta.

Ihan vastikään sain itseni kiinni eräästä ajatuksesta. Onnittelin siinä itseäni miten olin onnistunut pitämään monta palloa yhtä aikaa ilmassa ja saamaan kaikki maaliinsa loppujen lopulta. Ja vain yhden päivän aikana. Tehokas päivä. Hyvä minä. Arjen ja työn tasapainotteluunhan se koko päivä kului kunnes oli aika kaatua sänkyyn. Tällaista elo aika usein onkin. Se pysäyttävä ajatus tuli heti tämän jälkeen, kun mietin hieman kaihoisasti kerkiäisikö viikonloppuna tehdä jotain kivaa (ei puutarhanhoitoa, auton imurointia tai talvivaatteiden inventaaria) tai olla vaikka hetki tekemättä mitään. Milloin se loma taas alkoikaan?

Meidän aikuisten elämistä tulee helposti hirveän tarkoituksenmukaista. Liikutaan terveyden vuoksi, siivotaan koska täytyy, tehdään tietenkin ruokaa päivästä toiseen ja terveellistä sellaista, tavataan tiettyjä ihmisiä sosiaalisuuden tai piilovelvollisuuksien vuoksi, hoidetaan työt, vastataan viesteihin. Jopa vapaa-ajasta tehdään helposti hyödyllistä.

Milloin viimeksi teit jotain, jolla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin se, että se huvitti sinua?

Minulla ihan kesti hetken tätä miettiessä ja oikeastaan aloin ensin miettiä miten omat lapset onnistuvat siinä niin hyvin. Erityisesti nuorempi. Hän jäi tökkimään savusieniä, kun laitoin hänet hakemaan postia (hiiteen velvollisuus, 15 minuuttia sujui hyvin, kun kepillä tökki sienestä pössäyksiä ulos) tai miten hän kieri pihamme rinnettä alaspäin monta kertaa sen sijaan, että kävi keräämässä päärynät maasta. En tiedä onko sienien tökkimisessä tai rinteen laskemisessa mitään järkeä, mutta se oli asia mikä häntä huvitti sillä hetkellä ja teki hänet iloiseksi.

Tuo saattoi olla vähän huono esimerkki, jos luulette, että kannustaisin meitä aikuisia jäämään hyppimään vesilätäköihin aamulla sen sijaan, että menisimme töihin tai makaisimme nurmella tähyilemässä pilvikuvioita, kun pitäisi mennä hammastarkastukseen. En siis tarkoita tätä, vaan vähän pienempiä asioita, joita tehdään omaksi iloksi ilman tavoitteita.

Itsestäni tunnistan tällaisia juttuja, jotka jälkikäteen ajateltuna eivät palvelleet mitään muuta tarkoitusta kuin, että minulla itselläni oli hetken verran kivaa tai teki mieli tehdä niin.. Olen joskus ostanut kukkia kodin pöydälle omaksi ilokseni. Sukulainen piipahtaa kylään ja kysyy kuka teillä on käynyt ja tuonut kukkia? Oliko nimpparit? Ei, kunhan ostin. Joskus kiertelen kirpparilla ilman, että tarvitsisin mitään. Eikä haittaa vaikka mitään ostettavaa ei löytyisi. Sellainen etsiskely ja katselu käy huvista. Sama pätee kirjakauppoihin. Rakastan kirjoja ja joskus käyskentely kirjojen keskellä riittää, minulla nimittäin on useampi kirja koko ajan kesken ja lukemista odottaa aina pino. Ei mitään järkeä pyöriä kirjahyllyjen välissä ja olla ostamatta mitään, mutta niin mukavaa.

Saatan pyöräyttää auton ympäri ja pysähtyä nappaamaan kuvan kauniista maisemasta. Eihän se kamerassa ikinä yhtä hienolta näytä, mutta samalla saa hetken myös ihan seisahtua ihailemaan sitä itse. Saatan kuunnella autossa hyvän biisin loppuun radiosta, ennen kuin nousen pois. Kotona yksin saatan tanssia kunnon discobiisien tahtiin, vaikka discoon en halajakaan enää. Kunhan riehun itsekseni.

Hetket kun tekee jotain ihan vain omaksi huvikseen ovat kullanarvoisia, mutta tuntuvat vähenevän vastuiden myötä. Koen, että arjessa pidän huolta muiden viihtyvyydestä välillä enemmän kuin omastani ja se on itse asiassa ihan ok. Kunhan joskus saa tai muistaa tehdä spontaanisti omaksi huvikseenkin jotain. Voin kuvitella, että jokaisella meistä on tällaisia omia juttuja eikä niitä muiden tarvitse ymmärtää.

Tässä julkaisussani ei tainnut mitään uutta ja ihmeellistä olla tarjolla, mutta juuri nyt teki mieli kirjoittaa tällaista. Tajuan itse asiassa, että tämähän on juuri yksi omista tavoistani tehdä jotain kivaa ilman sen enemmittä agendoitta. Sinullekin haluan sanoa, että joskus sopii tehdä ihan sitä mikä huvittaa. Et tarvitse lupaa muilta. Ei tarvitse kertoa muille, jos ei halua. Saa höntsäillä ilman päämäärää kauppakeskuksessa tai tanssia yksin hyvän biisin tahdissa tai laulaa suihkussa täysillä. Ja ei, samalla ei mietitä viikon ruokalistaa, mopata lattiaa biisin tahdissa tai pyyhitä lastalla irtovesiä suihkuseinästä. Niitä asioita kun ei ikinä, ihan oikeasti, tehdä omaksi huvikseen.