Jännästi on pimenevät illat ja syksyn nopea kulku kohti lehdettömiä puita saanut miettimään miten tämän loppuvuoden haluan viettää. Arki rullaa kyllä ja se on kesän jälkeen loksahtanut tutuille raiteilleen. Jotain haluaisin kuitenkin muuttaa, etteivät raiteet johda samaan lopputulemaan kuin niin monina muina vuosina. Muistan monet vuodet lähinnä siitä joulua ja loppuvuotta kohden syntyvästä tuskasta, kun pitäisi saada maaliin sata asiaa ja aika vain jotenkin valuu sormien välistä.
Valitettavasti aikaa en ole saanut pysähtymään tai muutakaan poikkeuksellista keksinyt, mutta uskon vakaasti, että moneen asiaan voi suhtautua eri tavoin. Joko stressin kautta, tai ajatuksella, että teen parhaani ja riittää mihin riittää. Olen alkanut kallistua tuon jälkimmäisen suhtautumistavan puoleen, koska luulenpa sen vaikuttavan paljonkin millaisena loppuvuoden tulen muistamaan.
Syksyisessä inventaariossa ajattelin panostaa niihin asioihin, joita haluan elämääni lisää ja listata asioita, joista voisin päästää jo irti. Vuoden vaihteessahan on tapana tehdä uuden vuoden lupauksia ja miettiä miten aloittaa uusi vuosi voiden paremmin. En tiedä miksi odottaa niin kauan. Vuoden alkuhan on kuitenkin suht simppeliä verrattuna loppuvuoden rumbaan.
En odota, että loppuvuodesta tulisi täydellinen, tehokas tai välttämättä erityisen merkityksellinenkään, vaan enempi sellainen, jossa osaisi ja tajuaisi kiinnittää huomiota enemmän kivoihin, tavalliseen arkeen iloa tuoviin asioihin ja huomaisi asioita, jotka vievät omaa energiaa aivan turhaan.
Niinpä tein itselleni kaksi listaa: asioita, joita haluan loppuvuoteeni enemmän – ja asioita, joita en kaipaa siihen lainkaan.
NÄITÄ HALUAN LOPPUVUODELTA:
Enemmän aikaa ihmisille, joiden seurassa minun on helppo olla.
No tiedätte kyllä kaikki mitä tämä tarkoittaa.
Spontaaniutta!
Kalenteria on kiva tuijottaa, teen sitä joka päivä erinäisistä syistä. Juuri eilen koululaiseni katseli olkani yli puhelimeni kalenteria ja totesi, äiti sun kalenterissa on aika paljon kaikkea. Kalenterissahan on yleensä ne velvollisuudet, joita ei saa unohtaa ja joita varten pitää tehdä jotain. Eli toivoisin loppuvuoteen myös juttuja, joita ei tarvitse suunnitella viikkoja etukäteen. Nopea lounas kylillä hyvässä seurassa, piipahdus joulumarkkinoilla tai käynti jossain kivassa kulttuurijutussa. Moni asia tapahtuu ihan vain sillä, että menee ja tekee..
Ulkoilua myös silloin, kun sää ei houkuttele.
Syksyä ei tarvitse viettää odottamalla kevättä -tiedän tiedän. Opettelen tätä vasta. Paha tapani on linnoittautua hämärän laskeuduttua kotiini enkä haluaisi käyttää pimeyttä tekosyynä sille, että elämä alkaa kutistua kodin ja työn välille.
Hyviä kirjoja ja vähemmän päämäärätöntä puhelimen selaamista.
Kirjat voivat yhtä hyvin olla lehtiä tai kirjoittamista, mutta kunhan saisi tuota turhaa kännykän selailua taas vähennettyä. Se on nimittäin pikku hiljaa hiipinyt taas kuvioihin.
Armollisemman joulunalusajan ilman, että aloitan tammikuuta uupuneena joulukuusta.
Kaikkea ei tarvitse ehtiä ennen joulua. En tiedä pidänkö sanasta armollisemman, mutta en tähän hätään keksinyt parempaakaan. Olen viime tingassa innostuja ja asiaan tarttuja, joten alan hoitaa vaikkapa jouluasioita siinä vaiheessa, kun olisin voinut jo puolet niistä tehdä fiksusti hyvissä ajoin. Tämän nyt hoksanneena aion antaa itselleni enempi siimaa, vaikka aloittaisin taas kerran kaiken liian myöhäisessä vaiheessa.
Ja juu, olemme joulu joulun reissussa, mutta lapsille tärkeä ja niin odotettu jouluinen ilta lahjoineen sun muineen on taas tiedossa.
Eli kuta kuinkin tällaiset asiat kelpaisivat enemmän kuin hyvin minun loppuvuoteeni: lisää ystäviä, kirjoja, ulkoilua, hyvää ruokaa, kauniita arkivaatteita, pieniä retkiä ja hitaita aamuja.
NÄITÄ HALUAISIN KARSIA LOPPUVUODELTA:
Kiireen tunnun, jonka olen itse aiheuttanut sanomalla kaikkeen kyllä.
Sekä sen kiireen, joka on vain ja ainoastaan omassa päässä. Itse aiheutettu kiire pois, kiitos.
En halua ostaa tavaraa vain siksi, että joulu tai Black Friday kehottavat ostamaan.
Joulu on kyllä paha nakki. Se ihmeellinen tarve haalia lahjoja sieltä täältä ja joskus liikaa. Tällaisen käytöksen toivoisin saavani kuriin.
Napostelu.
Sanotaan, että ihminen tarvitsee 4-5 ateriaa päivässä. Se riittää. En tiedä miksi se ei mene perille. Jatkuva napostelun tarve korostuu aina näin syksyn tullen. On vilu, vetämätön olo, on hämärää pahimmillaan aamusta iltaan ja ratkaisuni: nams noms. Voisin karsia tämän hyvin mielelläni.
En halua verrata omaa joulua tai kotia muiden täydellisiin somekuviin.
Ainahan se oma koti ja omat jutut meinaavat tuntua vajavaisemmilta, kun ensin katselee muiden ihania ratkaisuja ja täydellistä joulupuuta jo marraskuusta lähtien. Nyt enempi arvostusta omiin juttuihin!
Yleisesti ottaen voisin vähentää loppuvuodestani velvollisuusmenoja, turhaa ostamista, puhelimen räpläämistä, kiirettä ja suorittamista sekä monta “pitäisi ennen joulua tehdä” -ajatusta.
Tiedän, että joka asiaan ei itse pysty vaikuttamaan, mutta on aloitettava niistä jutuista, joihin voi vaikuttaa. Peiliin katson aika usein ja tunnistan omia vajavaisuuksiani jo aika hyvin. Huomaan, että hyvät opit meinaavat unohtua liian helposti, ja sitten niitä pitää vaan kerrata. Täydellistä – sitä ei ole mikään, mutta aina voi yrittää tehdä omasta elämästään hippuisen nautittavampaa.
Jos saisit valita loppuvuoteesi jotain lisää ja jotain vähemmän, mitä ne olisivat?