Onnistunut Helsingin visiitti takana. Näin se pitkäkin viikonloppu menee yllättävän nopeasti. Tässä kotimatkalla junassa onkin aikaa naputella pieni juttu viikonlopun kohokohdista. Torstaina saavuin Helsinkiin ja menin illalla ystävien kanssa teatteriin. Viimeksi kaksi vuotta sitten kävin katsomassa Suomen Komediateatterin revyytä ja tälle vuodelle oli jälleen tehty uusi irrottelu.
Esitys Huumorivekkulit vauhdissa oli nimensämukaisesti vauhdikas, värikäs ja koottu lyhyistä sketseistä. Osalle jutuista sai kyllä nauraa maha kippurassa. Aiheet eivät ihan pehmoisia joka kerta olleet ja esityksestä löytyi terävää yhteiskunnallista kritiikkiä niin vanhustenhuoltoon liittyen kuin tuleviin vaaleihin. Ilta vierähti hujauksessa ja pisteet myös väliaikatarjoiluille. Seurueemme kaikki valinnat olivat makoisia.

Jos jotain nostaisin revyystä, niin Ria Katajan uskomattoman muuntautumiskyvyn, akrobaattiset sudet (hauska lisä showhun), Tanhupallon vierailun, upeat musiikkinumerot ja livebändin sekä terapiaistunnon, jossa terapeutti kohensi asiakkaansa olon pelkillä sketsiohjelmista kootuilla huudahduksilla. Kyllä, siitäkin sai dialogin aikaan.

Teatterissa käynti on mitä parhainta rentoutusta ja teki hyvää nauraa yksi ilta. Komediateatterin on perustanut savonlinnalainen Ere Kokkonen ja tänä päivänä Kiti Kokkonen johtaa tätä upeaa teatteria.
Torstai-ilta ei houkutellut meidän tyttöporukkaa jatkoille, joten kipitin ihan tyytyväisesti viikonlopun majapaikkaani Grand Central -hotelliin rautatieaseman kupeeseen ja nukuin parhaimmat unet muutamaan viikkoon. Ainakin älysormuksen mukaan. Ja olinhan minä pirteä aamulla.


Mieheni liittyi seuraani työmatkaltaan perjantaina ja kävimme yhdessä lounaalla ja illalla vielä syömässä Basbas Kulmassa. Taidan jättää ruokajutut nyt suosiolla toiseen postaukseen, johon voisin koota kirjoittaa hyvistä ravintoloista, joissa on ollut ilo käydä Helsingin reissuilla.
Lauantaina lähdimme käymään Kiasmassa, koska siellä on Savonlinnassa asuvan taiteilijan Emma Ainalan näyttely. Omasta visiitistäni kyseiseen museoon on muutama vuosi vierähtänyt, joten oli jo aika käydäkin. Rakennuksen hieno arkkitehtuuri ilahduttaa aina. Alemmissa kerroksissa oli Nelivärinen uni – kokoelmanäyttely, joka koostui monipuolisesti videoista ja erilaisista teoksista, joita oli valmistettu hiekasta, kivestä, puusta ja lasista. Sellaisia töitä, joita on vähän vaikea kuvailla näin paperilla.



Pääkiinnostuksen kohteeni oli ihan puhtaasti Ainalan näyttely, joka osoittautui erinomaiseksi. Valtavasti tauluja, isoja, värikkäitä töitä, joiden ääreen oli pysähdyttävä pitkiksikin ajoiksi. Ainalan maalauksissa tapahtuu paljon ja uusia oivalluksia tekee, vaikka luulee jo kaiken huomanneensa.
Kuvailuni ei tee oikeutta hänen töilleen, mutta liitän pari taulua tähän nähtäville, että saatte ideasta kiinni ja loput työt suosittelen käydä Kiasmassa itse katsomassa. Teoksissa on pääosissa tyttöjä ja naisia kuvattuna milloin huonekaluina, milloin kentaureina. Voimakkaina, taustalle häipyvinä, verisinä, elottomina ja jumalattarina. Naisilla on monta roolia elämässään, niin kuin näissä teoksissa. On omia odotuksia ja on muiden asettamia odotuksia, lokeroita ja rooleja. Mielestäni erilaiset naiseuden vaatimukset ja elämän kaoottisuus hyökyy teoksista katsojan ylle ja harva lähtee tästä näyttelystä ilman, että omaa sielua olisi vähän ravisteltu.



Kiasmassa vierähti reippaasti aikaa ja sen jälkeen lounaanpoikanen tuli nautittua Fazer Cafessa. Ystävämme liittyi seuraamme ja mieheni lähti hänen kanssaan jatkamaan iltaa heidän omiin menoihin. Minä pyörähdin vaatekaupoilla, ja mukaani tarttui vain &Other Storiesin alerekistä löytynyt hame ja Zarasta ruskea paita. Kovasti houkutteli Vagabondin korolliset saapikkaat, mutta tällä kertaa lesti ei tuntunut omaan jalkaan sopivalta. Tosin jalkani ei tykkää koroista enää tätä nykyä. Toisen mallin saapikkaassa varsi oli aivan liian löysä ja vaikka leveämpi vartiset saappaat näyttävät kuvissa hyviltä en uskaltanut itselleni niitä kuitenkaan ostaa. Onneksi tuli kokeiltua, koska netissä näitä kenkiä kovastikin ihailin. Olisi saattanut tulla hutiosto.
Lauantaille en toista kulttuurikäyntiä saanut mahtumaan, vaikka suunnitelmat olivatkin kovat. Olin menossa ystävän kanssa illalla syömäään ja kipitin kaupoilta hotellille vaihtamaan vaatteita. Onnistuneen iltaruoan jälkeen Espan Pompierista siirryimme teatterin aulabaariin, johon kolme muuta kaveriamme liittyi seuraan. Ilta jatkui baariin ja pian meitä olikin iso pöydällinen tuttuja, mieheni mukaan lukien. Pilkkuun astihan se ilta meni, milloin viimeksi, ei mitään muistikuvaa, mutta näin tällä kertaa. Hauska ilta oli eikä väsyttänyt edes ihan hirveästi.


Ihmiset olivat hyvin paljon pukeutuneet Halloweenin teeman mukaisesti ja miksi ei aikuisetkin voisi naamiaisia viettää kerran vuoteen. Kuulin myös karkki vai kepponen kierrosten olevan jo yleisiä pääkaupunkiseudulla. Näin se loka-marraskuun vaihdekin muuttuu Suomessa. Itse tulen vähän hitaammalla tahdilla perässä ja tänä vuonna ei tullut edes laitettua mitään Halloween juttuja, kun koko perhe poissa kotoa. Vietitikö sinä Halloweenia?

2 thoughts on “Helsinki viikonlopun poimintoja”
No sinähän otit Helsingistä kaiken irti! 😁 Teatteria, taidetta, hyvää ruokaa ja ystävien seuraa – oikein onnistunut viikonloppu!
Emma Ainalan teokset näyttävät kyllä aika hätkähdyttäviltä jo kuvissa. Tykkään taiteesta, joka pistää miettimään ja josta löytää aina jotain uutta, kun katsoo vähän tarkemmin. Ja revyy kuulostaa juuri sopivalta vastapainolta tällaiselle vakavammalle taiteelle.
Halloweenia en tänä vuonna sen kummemmin juhlinut, mutta kävin sentään Kaunasin Pirumuseossa. Se sopi teemaan oikein hyvin 😁 Täällä Liettuassa pyhäinpäivä on kuitenkin paljon Halloweenia suurempi tapahtuma.
Oli hyvä reissu ja Helsinki on jotenkin niin helppo, kun kaikki kiva on äärellään. Pitkästä aikaa käytin bussia teatteriin menossa, mutta paljon tuli myös käveltyä. Hiertymä varpaassa muistutti siitä su-aamuna.
Pidin tosi paljon Emma Ainalan töistä ja käytin niiden katseluun keskimääräistä enemmän aikaa. Ja onneksi oli aikaa, koska näyttely oli laaja ja kerrankin voi sanoa, että jokainen työ oli omalla tavallaan mielenkiintoinen. Emma ei taida päästää itseään helpolla, jos ei meitä katselijoitakaan.
Uu, pirumuseo kuulostaa erikoiselta ja mielenkiintoiselta!