Uutisia lukiessahan harvemmin törmää enää hyviin uutisiin. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vai lukeeko sitä vain ne hirveimmät, mene ja tiedä. Vastikään luin jälleen uutisia mikromuoveista. Asia, jota vastaan tuntuu kovin vaikealta taistella, koska sitä kuulemma saamme niin hengittämällä, juomalla kuin syömällä kehoomme.
Ehkä sitä on jotain vielä tehtävissä omallakin kohdalla, vaikka aika huolettomasti olen muovin kanssa kaikki nämä vuodet elänytkin. Jotenkin häiritsevä, vai sanoisinko epämiellyttävä fakta on se, että mikromuovia löytyy ihmiskehon kaikista osista. Verenkierrosta, keuhkoista, elimistöstä.. Nyt kun elämme aikaa, että muovia on enemmän kuin koskaan aiemmin, niin sen kulku meihin ihmisiin on entistä monipuolisempaa. Jos tutkimustuloksia luen oikein, niin tulevaisuudessa on siis mahdollista, että kuolee mikromuovin aiheuttamiin terveysongelmiin. Onnea meille.
Hyviä uutisia lienevät ne, että suurin osa mikromuoveista poistuu luontaisesti ihmisen kehosta. Vain niillä pienimmillä partikkeleilla on mahis kulkeutua muuallekin kuin pönttöön. Vielähän ei tarkkaan tiedetä mitä kaikkea se muovi meissä aiheuttaa. Sen verran uusi asia tämä, mutta se on toki varmaa, että muovin paikka ei ole meidän maksassa, verenkierrossa tai miesten kiveksissä. Niinpä, uusinta uutta. Mikromuovin epäillään vähentävän siittiöiden määrää.
Mitä se mikromuovi olikaan? Se on pieni muovinpalanen, jonka lähde voi olla vaatteet, kodintekstiilit, elintarvikepakkaukset, autot, lelut, rakennusmateriaalit, kosmetiikka ja hygieniatuotteet. Muovi ei hajoa biologisesti ja mikromuovissa on myrkkyjä ja kemikaaleja. Mikromuoviksi kutsutaan alle viiden millimetrin muovipartikkeleita. Kun muovi jatkaa hajoamistaan, mikromuovista tulee nanomuovia.
Muoviton elämä taitaa olla mahdottomuus, mutta jossain asioissa muovin käyttöä voi miettiä niin halutessaan. Tiedämme, että vaateteollisuus on pahis mitä tulee ympäristön saastuttamiseen. Keinokuituvaatteet yksistään ovat puolestaan iso mikromuovipahis. Kuluttajaliiton sivuilta huomasin, että jopa kolmasosa valtameriin päätyneestä mikromuovista on keinokuiduista valmistetuista tekstiileistä ja vaatteista. Ja minä kun näin mielessäni lähinnä meressä lilluvat valtavat muoviroskalautat. Valtamerten saastuminen on paljon monisyisempi ongelma.
Materiaaleista ja vaatteista muutama sananen: akryyli, polyesteri, nailon ja tekniset materiaalit sekä fleece- ja soft shell -vaatteet sekä monet urheiluvaatteet sisältävät mikromuoveja. Pesuohjeena keinokuiduille sanotaan, että huuhteluainetta olisi syytä välttää. Se voi heikentää keinokuitujen elastisuutta, jolloin vaate kuluu nopeammin käyttökelvottomaksi. Ja sitten on yksi mikromuovijäte enemmän. Vähentääkseen vaatteista tulevaa kuormitusta suositellaan käyttämään luonnonkuituja. Hyvä uutinen Ylen mukaan on, että jätevedenpuhdistamot, Suomessa ainakin, saavat mikromuovit pois niin, että ne eivät päädy vesistöihin. Keinokuituvaatteita pesukoneessa pestessä vapautuu samalla pesuveteen paljon mikromuovia.
Yllättävän moni kosmetiikkatuote voi sisältää mikromuoveja, koska se on materiaalina monipuolinen ja halpa. Minä puolestani olen huono lukemaan inci-listoja, vaikka pitäisi tietenkin opetella. Helpolla, jos haluaa päästä niin käyttää suoraan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Se ei sisällä mikromuoveja. On olemassa myös sovelluksia, joihin skannataan kosmetiikka tuote. Esimerkiksi Inci Beauty -sovellus analysoi kosmeettisten tuotteiden koostumuksen. Tämä kuulostaa sellaiselta hyvältä apuvälineeltä minunlaiselle, joka ei sitä mikromuovia osaa ainesosalistoista bongata. Iloni ryhtyä hommaan liukeni siinä vaiheessa, kun luin listan aineista, jotka saattavat todistaa tuotteen sisältävän mikromuovia. Paitsi! Paitsi, jos ainesosa onkin liukenevassa muodossa. Olisipa ihanaa saada vain suomennettu seloste siellä kaupan hyllyllä tähän tapaan: Tässä tuotteessa on mikromuovia ja vähän myrkkyjä. Tässä tuotteessa ei ole. Kumman valitset..
Monessa muussakin asiassa on mikromuovia kuin vain vaatteissa ja kosmetiikassa. Mm. tupakantumpeissa, joissain teepusseissa (niitä ei biojätteen sekaan), glittermeikeissä ja toki niistä autonrenkaistakin irtoaa runsaasti mikromuovia ilmaan ja vesistöihin.
Luin Hesarin artikkelia (tilaajille), jossa kerrottiin muovin lisääntymisestä maailmassa ja kuinka paljon me mikromuovia vuodessa nielemme. Ehkä hieman yllättävä tieto minusta oli THL:n erikoistutkija Korkalaisen näkemys, että suhteessa kaikkiin muihin nielemiimme ja hengittämiimme hiukkasiin mikromuovin määrä on mitätön. Myös mikromuoveista elimistöön vuotava kemikaalimäärä on arvioitu pieneksi, kun sitä verrataan muihin kemikaaleihin, joita saamme päivittäin ravinnon mukana. (HS 10.1.2024) En tiedä oliko tuo edellinen hyvä vai huono uutinen, mutta ei siis unohdeta sitä jatkuvaa muuta kemikaalikuormaa, jota saamme ympäristöstä.
Muovin välttelyä ei ole tehty liian helpoksi yhteiskunnassamme. Yksi tehokas asia mitä kuluttaja voi tehdä on lajitella muovijäte muovinkeräykseen. Ottaa selvää asioista ja yrittää toimia parhaalla katsomallaan tavalla. Olen vähän rivien välistä lukenut, että muovi herättää tunteita ja toisten valintoja kritisoidaan kärkkäästikin. Tässä on turha kenenkään alkaa kiillottaa liikaa omaa sädekehäänsä. Kritisoinnin sijaan olisi varmaan opettavaisempaa kertoa kuinka sitä muovia voi vältellä. Mikä on muovin vaihtoehto? Joskus nimittäin kun luulee toimivansa oikein, paljastuukin, että ehei. Tämä ja tämäkin asia on mennyt pieleen. Minua ainakin sapettaa silloin. Enkä halua kuulla mitään väheksyvää ininää juuri, kun olen luullut toimineeni oikein. Mieluummin opastusta.
En voi kieltää, etteikö mikromuovi itsessään herätä minussa jonkinlaisia kauhunsekaisia ajatuksia. Jokohan tästä on joku dystopia kehitelty peliin tai tv-sarjaan? Ihmiset muuttuvat zombeiksi mikromuoviaivoillaan…
Mutta vakavasti puhuttuna, haluaisin ennemmin ajatella positiivisesti, koska jatkuva murehtiminen ja huolehtiminen myös sairastuttaa. Täydellisesti kun ei voi toimia, ainoastaan parhaansa mukaan ja sen asian kanssa on vain pystyttävä elämään.
Herättääkö mikromuovi ajatuksia? Vältteletkö sitä vai toivotko vain parasta?
8 thoughts on “Apuva mikromuovit – milläs niitä välttelet”
Tuo Inci Beauty -sovellus oli uusi tuttavuus, kiitos vinkkauksesta! Saa vain nähdä milloin uskallan alkaa lukemaan käyttämiäni tuotteita.. pyörtymisvaara!
Vuosikymmen sitten ihmettelin muovinkeräämiseen hurahtanutta tuttavaa. Hän jaksoi kuskata muovinsa omakotitalon kuistilta kauppareissulla kierrätykseen ja kuuntelin pitkiä luentoja miten puhdistaa helposti mitäkin ja mikä kuuluu muovinkeräykseen ja mikä ei kuitenkaan. Vasta kun omaan taloyhtiöön ilmestyi keräysloota, aloitin mielenkiinnosta kokeilun paljonko sitä muovia tulee ihan vain yhden hengen taloudesta. Niin järkyttävä määrä, että sillä tiellä olen edelleen ja käännytän muitakin minkä kerkeän 😀
Olemme niin riippuvaisia muovista että se on jo pelottavaa. Kaikkialla on muovia, joten se löytää tiensä elimistöömme myös.
Eipä siitä muovista taideta eroon päästä. Joo, kierrätämme muovia ja sitä kertyy neljän hengen taloudessa todella paljon. Tästä omakotitalosta tosiaan kärrätään kaupan keräysastioihin. Hienoa, että kerrostaloissa nykyään kierrätysmahdollisuus. Jos asiat tehdään helpommiksi, niin kynnys aloittaa on pienempi.
Onneksi EU säätelee sen verran kosmetiikkaakin, että suurimpia pahiksia ei ilmeisesti markkinoille päästetä. Eri asia se on monessa muussa maassa. Ilmeisesti Usassa myydään vaikka ja mitä, ja ne ovat kielletty meillä. Jos kemikaaleista noin yleisesti siis puhutaan. En tiedä miten paljon mikromuovia valvotaan.
Viime vuosituhannella löysin jostakin lyhytfilmiarkostoista 60-70-luvulla tehdyn dokumentin jossa käsiteltiin muovia. Siinä kerrottiin selkeästi mitä haittoja muovi tuo tullessaan ympäristöille ja vesistöille. Olen koittanut etsiä tuota dokumenttia myöhemmin, mutta en ole löytänyt. Jäin jo silloin ihmettelemään että jos skenaariot muovin haitoista oli olemassa niin miksi ihmeessä teollisuus kaikilla aloillaan vain lisäsi muovin käyttöä.
Itse olen koittanut karsia muovia ainakin keittiöstä pois, mutta todennut sen lopulta mahdottomaksi. Muovia on kaikessa ja joka paikassa niinkuin avasitkin. Pieni on ihminen lopulta sen kanssa painimaan.
Ai jaa, niin että sitä ei kehuttu ja ihannoitu. Toihan muovi ratkaisun moneen juttuun aikanaan ja nykyään sitten ”kaikki” on muovista. Harmi, että varoituksia ei aikanaan kuunneltu ja tuntuu, että omassa lapsuudessa ei muovin vaaroista puhuttu mitään. Kierrätyksen myötä muovin määrään on todella herännyt. Yritän vähentää.
Tosi tärkeää asiaa! Olen mikromuoviasioita jonkin verran miettinyt ja onhan se kauhistuttavaa. Ja niin totta tuo, että mahdotonta on muovia täysin välttää, kun niin monet elintarvikkeet ovat edelleen muovipakkauksissa. Pitäisi olla täysin omavarainen, jotta se onnistuisi.
Muovi vaanii kyllä joka paikassa, ilmassa ja ruoassa. Toivotaan vaihtoehtoja muoville, vaikka se vähän kalliimmaksi saattaa tulla. Ehkä kaikkea ei aina tarvitsisi kääriä muoviin , varsinkaan tuplakääreisiin mihin välillä törmää..
Mikromuovi on yksi huolenaihe lisää, jota joutuu pohtimaan arjessa. Pohdin myös siitä, että muutama vuosi sitten kohua aiheuttaneet muovirakeet kosmetiikassa on aika pieni ongelma, koska ne ovat tarpeeksi isoja jäädäkseen kiinni vedenpuhdistamon filttereihin. Vaarallisimpia ovat ne, joita paljain silmin ei juuri erotu. Nuo, kuten mainitsitkin, akryylin, polyesterin, muovipakkausten yms partikkelit pääsevät huomaamatta miltei joka paikkaan. Ruoansulatus osaa käsitellä ruoassa olevia pieniä, sulamattomia osia ja ne poistuu elimistöstä luonnollista tietä. Mutta esimerkiksi hengitysteihin päätyvät mikromuovit ovat ongelma, jota elimistö ei osaa ratkaista.
Ja totta sekin on, että hengitämme sisään ja syömme paljon sellaista, joka ei tee hyvää elimistölle eikä sitä saa pois sieltä järin helposti.
Ja toisaalta, mikromuovit on suhteellisen pieni ongelma verrattuna muihin kemikaaleihin, jotka päätyvät ihmisten elimistöön ja sen jälkeen luontoon, kuten vaikkapa lääkkeet sekä maanviljelyssä käytetyt torjunta-aineet.
Tietää sitten, miten kuuluu menetellä kaikkien kanssa. Kaikista tärkein on kuitenkin se, että asia nostetaan esille. Se saa valmistajat tutkimaan ja kehittämään uudemman aikaisia tuotteita ja pakkausmateriaaleja, joista on vähemmän haittaa sekä ihmisille että ympäristölle.
Ei kai tässä voi kun toivoa turvallisempia kemikaaleja ja aineita. Vähän koekaniineja taidetaan olla ja historiankirjat kertovat joskus ehkä miten hölmöläiset leikkivät terveydellään aikanaan…