Huh, taidan olla stereotyyppinen milleniaali

Silmiini sattuu vähän väliä otsikoita miten milleniaali eroaa nuoremmasta sukupolvesta, millainen milleniaali on työelämässä ja yleensäkin miten milleniaali katsoo maailmaa. Ei ole kovin montaa vuotta, kun tarkistin mikä se milleniaali on. Se on kuulemma ihminen, joka on syntynyt 1981-1996-luvuilla (Y-sukupolvi). Eli minähän olen milleniaali, vuosimallia 1982. Sen jälkeen varmaan tämä hivenen ärsyttävä sana on herättänyt huomioni useammin.

Kun puhutaan eri sukupolvista, niin selvyydeksi: X -sukupolvi tarkoittaa 1965-1980 luvuilla syntyneitä. Z-sukupolvi on puolestaan 1997-2015 syntyneet. Alfoja sitä nuoremmat. Itseäänhän pitää aina niin yksilöllisenä ja uniikkina tapauksena, että kun artikkelin toisensa jälkeen lukee ja toteaa, että tässähän puhutaan minusta. Teen juuri noin ja tämäpä kuulostaa tutulta, niin järkytys on suuri. En siis todellakaan ole kovin uniikki, vaan toimin samoin kuin suurin osa muistakin minun ikäpolveni jäsenistä.

Mitä niistä milleniaaleista sitten on sanottu, kerron tässä tietenkin. Osa on tutkittua tietoa, osa leikkimielisiä havaintoja, kuten tavallaan tämäkin artikkeli on.

MILLENIAALIT

Muutos on aina ollut milleniaalille normi.

Tämä lienee ihan fakta. Muutos erityisesti teknologian kehityksessä on ollut huima ja me milleniaalit olimme ensimmäiset, jotka ottivat sosiaalisen median käyttöön. Itse koen muutoksen olevan osa elämää ja vaikka en henkilökohtaisesti lukeudu suuriin riskinottajiin, muutokset noin muuten eivät ole hetkauttaneet minua suuntaan tai toiseensa. Luotan jotenkin, että asiat menevät hyvin lopun viimeksi kuitenkin.

Milleniaalit ovat kärsimättömiä.

Ehkäpä hieman, vai olisimmeko vain nopeatempoisia ja tottuneet, että asiat saa nopeasti selville ja tehtyä. Nykyteknologia on apuna yllättävän monessa ja kaikki turha työ vain, tiedättehän, turhauttaa. Myös moni turhalta tuntuva byrokratia ja vanhakantaiset toimintamallit saavat näkemään punaista.

Muutettuaan opiskelukaupunkeihin milleniaalit myös pysyvät niissä.

Tämän lauseen nähdessäni en voinut kuin nyökätä. Minähän olen toiminut juuri näin. Se ei ollut tietenkään opiskeluaikanani suunnitelma, mutta niin vain kävi. Aika moni kaverini on toiminut samoin, mutta on myös heitä, jotka pitkään muualla asuneina ovat palanneet lopulta kotikonnuille.

Milleniaalit suhtautuvat avoimesti erilaisuuteen ja arvostavat vapautta sekä joustavuutta.

Kyllä näen tässä virkkeessä itseni. Muiden erilaisuus ei ole minulta pois. Ensisijaisesti olemme kaikki ihmisiä. Ei enempää eikä vähempää. Ja vapautta ja joustavuutta arvostan todella paljon. Erityisesti mitä työelämään tulee, mutta myös muuhunkin elämään. En kaipaa palloa jalkaan työnantajan, puolison tai minkään liian takertuvan suhteen. Työt tehdään parhaalla mahdollisella tavalla ja niin kuin on luvattu. Vapaus ja joustavuus eivät sulje niitä pois. Ymmärrän, että jokainen työ ei voi tarjota samoja vapauksia, kuin mitä haluaisin ja siten en ole tainnut päätyä kovin paikalleen vaativiin töihin. Muussa elämässä arvostan sitä, että perhe, puoliso ja ystävät ovat tukena, mutta eivät roiku kivirekenä perässä. Kuten en minäkään heidän elämissään.

Milleniaali on multitaskauksen mestari.

Välillä tuntuu, että sitä on parhaimmillaan, kun on monta rautaa tulessa. Ei sitäkään jatkuvalla syötöllä jaksa, mutta moneen on revettävä, muistettava ja vastattava tavallisenakin työpäivänä. Multitaskaus lienee tätä meidän aikaa, johon milleniaalina sovellun mielestäni aika hyvin.

Milleniaalit panostavat elämyksiin ja kokemuksiin.

Kyllä kiitos. Mihin olen elämässäni rahani tuhlannut? No juuri niihin uusiin elämyksiin, palveluihin ja matkailuun.

Milleniaalit suosivat yrityksiä, jotka jakavat heidän kanssaan saman arvomaailman.

Mitä enemmän maailmantilaa miettii ja sitä mihin tai kenen taskuihin rahansa haluaa päätyvän, niin kyllä tämäkin pitää paikkansa. Samahan pätee myös työelämässä työnantajiin.

Milleniaalit ovat epälojaaleja ja kärsimättömiä työpaikasta toiseen hyppelijöitä.

Otin nyt tämänkin lauseen tähän, vaikka olen lojaalimmasta päästä työntekijöitä. Jos tietyt ehdot täyttyvät. Täydellistä työpaikkaa en ole ikinä etsinyt. Se on pakko tähän todeta, että milleniaali vaihtaa työpaikkaa herkästi, jos häntä ei tunnuta arvostettavan sekä, jos tilaisuus kehittyä ja edetä uralla eivät toteudu. Jätin matkailualan työpaikkani osittain siksi, että siinä paikassa en voinut enää edetä urallani. Matkailualalla voisin edetä toki, mutta alaa olen nyt vaihtanut, joten ehkäpä paluuta sinne ei tässä vaiheessa ole. Olen samaa mieltä lausahduksesta, että milleniaali on kunnianhimoinen ja etsii aidosti innostavaa työpaikkaa ennemmin kuin vain elantoa laskujen maksua varten.

Milleniaalin tunnistaa käsilaukusta.

Tämän lausahduksen tieteellinen perä jäi selvittämättä, mutta väittävät, että milleniaalit suosivat crossbody-laukkuja. Sellaisia toiselta olalta vastakkaiselle puolella kylkeä laskeutuvia pienehköjä laukkuja. Nuorempi sukupolvi kuulemma suosii lyhyempi hihnaisia laukkuja. No näinhän se on. Crossbody on paras laukku arkimenoon ja tässä erilaisissa vanhempainilloissa niin hoidossa kuin koulussa taas käyneenä huomasin kyllä, että jokainen laukku oli juurikin crossbody, joita milleniaalivanhemmat suosivat. Minäkin.

Milleniaalit ja heidän varrettomat sukat

Luin iltapäivälehden artikkelista, että ”moni milleniaali on saanut järkytyksekseen kuulla nuoremmalta sukupolvelta, että varrettomat sukat eivät ole enää muodissa.” Hah, ylläripylläri, että suurin osa sukistani on varrettomia sukkia. Kesällä tennareihin ei tule mieleenkään laittaa tavallisia sukkia. Tässäkin auttamatta ilmeisesti taas vanhanaikainen. Pitääkö niitä pitkävartisia sukkia alkaa taas käyttämään!?

Paita housuun milleniaali!
Kyllä se paita taitellaan sinne farkkujen tai housujen sisään ennemmin kuin jätetään löysä t-paita tai muu paita housujen päälle roikkumaan vapaana. Terveisin milleniaali.

Oma Z-sukupolvea oleva koululaiseni kulkee löysissä vaatteissa ja kaikki paidat roikkuvat housujen ja hameiden päällä. Ja aina olen ollut sitä mieltä, että se tyyli sopii hänelle. Sukupolvijutut ovat tärkeitä ja jokaisen onkin minusta tärkeää tehdä asioita eri lailla kuin vanhempansa. Miten muuten pääsisimme päivittelemään sukupolvien välisestä kuilusta?

Milleniaalit ovat teknologiariippuvaista porukkaa

Teknologiariippuvaisuus on varmasti totta, mutta toisaalta milleniaali pystyy ratkaisemaan monia ongelmia digimaailmassa eikä sormi mene helposti suuhun pahemmassakaan tilanteessa. Sitä paitsi, eikös kaikkeen ole jokin aplikaatio olemassa. Käyttelen itse perusjuttuja mitä teknologiaan tuleen, mutta vastailen vissiin jo joka päivä joko blogin tai instan kommentteihin. Että jonkinlainen riippuvuus on, kun tuntuu pahalta, jos ei ole reagoimassa seuraajien kommentteihin.

Some näyttelee suurta roolia monen elämässä ja fiksut milleniaalit kun vain muistaisivat, ettei sitä saa missään nimessä ottaa kirjaimellisesti. Tiedättekö, kun olette selanneet somea ja tulee tunne, että pitää menestyä, olla onnellinen, seurata omia intohimoja, keksiä uusi innovaatio ja näyttää hyvältä samalla, kun tekee edellä mainittuja. Silloin sellainen perinteinen koko kehon ravistus on tarpeen (sama mitä märät koirat tekevät) ja tällaiset ajatukset ulos päästä. Jatkuva suorittaminen mihin milleniaali sortuu helposti olisi hyvä opetella katkaisemaan ja oppia vain olemaan. Edes joskus. Ja jättämään se kännykkä toiseen huoneeseen.

Milleniaalin luonnetta ei voi valita. Sellaiseksi kai synnytään. Jokainen elää omanlaisensa elämän, mutta vaikuttaahan se mieleen ja käytösmalleihin millaisessa maailmassa on kasvanut, onko turvallista, taloudellisesti vakaata, epävarmuutta ja niin edelleen. Silti yllätyin miten paljon yhtäläisyyksiä löydän itsestäni yleisesti milleniaaleja kuvailevista teksteistä ja tutkimuksista. Se siitä omaperäisyydestä sanon.

Onko paikalla muita milleniaaleja? Tai oletko huomannut eroja verratessasi itseäsi muihin sukupolviin?