Juhlaa ja joulua tällä viikolla

Joulukuu alkoi, jee, mutta toisin kuin monella muulla, meillä ei jouluaattoa tänä vuonna sen kummemmin odoteta. Syy on siinä, että tulevana viikonloppuna vietämme etukäteen ”joulua” meillä kotona.

Luit oikein ja hemmetin kummallistahan se on, minustakin. Tarina alkaa siitä, että kesälomaton kesä tuo tullessaan pidemmät lomat talveen ja näin ollen vietämme joulun poissa kotoa. Lasten riemua joulun vietosta en halua kuitenkaan täysin napata pois, vaan jouluisaa syötävää, lähisukua ja joululahjoja on tiedossa tänä viikonloppuna. Kahtena päivänä, kahdessa paikassa ennen kuin lähdemme reissun päälle.

Lahja-asiat alkavat olla pulkassa ja sen suhteen voin huoahtaa. Jotain hyvää tarjottavaa olisi vielä keksittävä viikonloppuun, mutta senhän ehtii, jossain vaiheessa. Toivottavasti. Lähdemme vielä ennen sitä mieheni kanssa juhlimaan itsenäisyyspäivän aattoa ja lapset pääsevät viimeistä kertaa tänä vuonna sen myötä yöksi mummin mökille.

Sain kutsun Vanajanlinnaan itsenäisyyspäivän aaton juhliin ja sattumoisin käynti Hämeeseen sopi kalentereihin. Viemme jouluterveiset minun sukulaisille eikä sieltä päin tarvitse sitten postittaa lasten lahjoja. Mutta niin, mainitsinko jo juhlat. Jännää. Ne ovat ilmeisen isot pirskeet ja iltapuku tuli sitä varten hommattua. Häävuonnamme saimme myös kutsun juhliin, mutta silloin aikataulut eivät natsanneet. Nyt siis uusi yritys ja iloisella juhlamielellä olemme menossa.

Vanajanlinnalla on 100-vuotisjuhlavuosi tänä vuonna ja senkin kunniaksi on kiva päästä paikalle. Ekoja kertoja linnassa kävin vanhojen tanssien aikaan, kun tanssiemme kunniaksi järjestettiin juhlaillallinen siellä. Oli muuten aivan ihana liihoitella vanhojen tanssimekossa linnan käytäviä. Myöhemmin työasussa tepastelin yhden kesän, sittemmin häämekossa ja nyt pääsen Katri Niskasen ihanassa iltapuvussa juhlahumuun.

Itsenäisyyspäivänä ajelemme jo takaisin kotiin ja illalla voisi yrittää katsella perinteisiä Linnan juhlia ja bongailla tuttuja. Paino sanalla yrittää. Viime vuonna juniori ärsyyntyi suunnattomasti äidin, eli allekirjoittaneen yrityksistä tihrustaa töllöä alkuillasta ja jumalaton älämölö alkoi ja jatkui pitkään. Kumma, kun yhtä lasta ei saa kuriin, mutta ei, en saanut enkä myöskään kuullut selostuksesta yhtikäs mitään. Mies sai sen sijaan katsella juhlia ihan rauhassa, kun oli lähtenyt työreissulle Helsinkiin. Yleensä en vuoden takaisia asioita muista yhtään, mutta jostain syystä tämä on jäänyt mieleen.

Vähän erilaisempi viikko siis meillä tiedossa ja meinaa saada ajatukset solmuun, mutta eiköhän se tästä. Loppuviikon hulinoita ennen pitäisi vielä vähän hoidella anopin koiraa, joka tulee meille yökyläilemään. Mukava saada koirakaveri taloon, lapset tykkäävät tästä käänteestä erityisesti. Meillä on ollut lasten osalta järjetön lemmikkikuume päällä ja on todella ikävä olla rikkomassa niitä haavekuvia, kun mm. tämä meidän joka talvinen pidempi matka ei oikein käy yhteen lemmikin kanssa. Tyttö on alkanut haluta jonkinlaista jyrsijää ja sehän olisi kiva lemmikki. Mutta kuka ihme sitä hoitaisi ja antaisi juoksennella häkin ulkopuolella kuukauden päivät, kun me luuhuamme muualla? Niinpä, ei kukaan. Joten lainakoira on ihan hyvä vaihtoehto tässä vaiheessa.

Odotetaanko teillä jo kovasti joulua? Onko joulukuu tavanomaista kiireisempi kuu vai kerkiääkö vetää lonkkaa?