Käy peremmälle – kurkistus kotiimme

Tule pienelle talokierrokselle! Olenhan minä kuvia kotoamme täällä silloin tällöin julkaissut eri merkeissä, mutta tässäpä tällainen versio. Jos olet ensi kertaa sivullani, niin kotimme on oman aikakautensa luomus, eli vuonna 2014 rakennettu, rinnetontilla sijaitseva kivitalo.

Ulkonäöstä voidaan aina olla montaa mieltä. Kotimme sisustus olisi toki erinäköinen, jos asuisimme vaikkapa maalaisidyllissä seisovassa puutalossa. Räsymattoa, vintagesenkkiä ja sen sellaista. Nyt meillä on kuitenkin suht moderni eräänlainen skandinaavisen sisustamisen versio käsissämme; 11 vuotta vanhoilla skandikalusteilla, villamatoilla ja kiiltävillä kaapinovilla kuorrutettu kivitalo. Ainahan voisi olla paremmin, ja toisaalta aina voisi olla huonommin. En jaksa enää liikoja stressata huushollin ulkonäköä, kunhan homma toimii eli sohvasta ei sojota jousi pehvaan ja kaapinovet saa auki. Ja kiinni.

Talomme yläkerran toinen pää on olohuoneen, takan, ruokailupöydän ja keittiön muodostama tila. Keittiöstä näkee tilan joka kolkkaan eli erillistä omaa huonetta keittiölle meillä ei ole.

Voisinhan minä olla ahkerampikin sisustaja. Isot elementit ovat olleet nämä samat aikojen alusta asti, mutta ihan vielä en ole kuoleman kyllästynyt oman kodin kalustukseen. Arkiolkkarin sohva lähtee ensimmäisenä vaihtoon, kun tähän projektiin joku päivä ryhtyy. Mutta, ensisijaisesti koti on koti. Ei huonekalujen säilytyspaikka tai showroom. Se on paikka, johon palaa päivän tai reissun päätteeksi enemmän kuin onnessaan. Oma turvasatama. Rauhan tyyssija. Näin minä ainakin koen oman kotimme.

Toisessa olkkarissamme on iso valkoinen nahkasohva. Juuri sellaista kalustetta en aluksi halunnut. Oikein huvitti, kun siihen lopulta päädyimme. Päädyimme, koska se olikin passeli valinta lopun viimeksi. Sohvatyynyjä vaihtamalla värimaailmaa saa muuteltua. Toki tuoreita kukkia tykkään ostaa ja nekin tuovat omalta osaltaan vaihdellen väriä tilaan.

Mistä pidän keittiössämme on se, että se on tilava ja laskutilaa löytyy. Kivitasot helpottavat elämää monella tapaa, mutta pitävät myös ”ääntä”. Lautaset kolisevat ihan kiitettävästi, kun ne huolimattomasti laskee kivitasolle.

Kutsumme usein kotiimme kavereita sekä pidämme erilaisia juhlia lasten synttäreistä aikuisten kesäkekekkereihin. Keittiön taso toimii silloin tarjoilupaikkana. Olen aikamoinen kotihiiri, mutta ystävien kylään kutsuminen, naurun täyttämä talo, ruoanlaitto ja illanvietot tekevät kodista entistä viihtyisämmän. Aina ei tarvitse lähteä muualle illanviettoon.

Arkiolkkari on se paikka missä eniten vietämme aikaa perheenä. Tummat seinät saavat väriä näin syksyisin ikkunan kautta.

Myönnän, että en mielelläni enää esittele tämän tilan harmaata sohvaamme. Se on kovan käytön seurauksena menettänyt muotoaan sekä kaipaisi päällysteiden pesua. En vain ole selvittänyt miten se tehdään. Pitäisi, tiedän. Lapset saavat leikkiä tässä huoneessa ja toisinaan se on hävityksen kauhistus.

Seinällä on yksi musta-sininen taulu sekä häistämme otettu otos, jossa tanssin mieheni kanssa häävalssia ja lapsemme tuli vaatimaan omaa paikkaansa tanssista. Olen vähän haaveillut sellaisesta isosta peuran/hirvieläimen pään muotoisesta hyllyköstä televisioseinälle. Jossain sisustuslehdissä sellainen aina näkyy, mutta enhän minä nyt muista kenen se on.

Makuuhuoneen on oltava paikka, jonne on ihana vetäytyä illalla nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa en katsele televisiota sängyssä enkä oikein osaa enää lukea kirjaakaan sängyssä. Tärkeintä sängyssä on hyvä tyyny. En anna mieheni koskea tyynyyni, koska hän on sellainen tyynyn tuhoaja. Milloin se on mytätty kainaloon tai taiteltu kaksin kerroin, tiedättehän. Reissussa on kiva käydä, mutta omaa sänkyä siellä tulee helposti ikävä.

Lasten huoneissa ei ole paljon kuvattavaa. Kaaoksen katselu ei ole rentouttavaa, joten en piinaa teitä kuin yhden kuvan verran. Tuolla alempana. Tässä keväällä koululaiselle sisustettu huone, jossa tavaranmäärä on vielä minimissään. Ei ole enää.

Hommasimme hänelle jämäkän säkkituolin huoneen nurkkaan. Tärkeimpiä juttuja tuntuu nyt olevan oma tila, huoneen ovi, jonka saa kiinni, erilaiset pehmolelut sekä pöytä, jossa piirtää ja taiteilla.

Juniorin huoneeseen en ole liiemmin panostanut. Joku kaunis päivä seinät maalataan uusiksi, sisustus päivitetään, mutta ennen kuin valituksia häneltä tulee, niin jatkamme tällä samalla mallilla. Remontissa on oma hommansa ja sanotaanko näin, että sen aloittaminen ei huvita ikinä.

Kylppäreitä meillä on kolme ja tässä yksi niistä. Lastemme kaverit ovat kuvailleet tätä isointa kylppäriä hieman pelottavaksi.

Saunakin löytyy ja tasaisen harvakseltaan sitä tulee lämmitettyä. Mies pitää saunailtoja kavereidensa kanssa toisinaan, mutta muuten emme taida olla kovin kovia saunojia suomalaisella mittapuulla.

Kotonamme ei ole kovin paljoa hyllykköjä tai tasoja joita sisustaa, mutta niitä vähiä yritän hyödyntää omaksi huvikseni. Vähän vaihdella kausien mukaan esineitä ja värimaailmaa.

Takapihan terassia käytämme keväästä syksyyn. Terassin grilli on kovassa käytössä erityisesti kesällä. Siinä saa helposti isommankin satsin ruokaa valmiiksi eikä jää käryt sisälle. Minä en siis osaa grillata, joten mieheni joutuu / pääsee / saa hoitaa sen homman. Ei hän onneksi ihan hirveästi asiasta vikise.

Autotallista ei ole tarvetta ottaa kuvaa. Samat perustelut kuin juniorin huoneesta. Autoja ja romua, voinette kuvitella. Mutta, yksi kuva salahuoneestamme. Tätä harva meillä käynyt on nähnyt. Tilava huone on piilotettu taloomme, joka oli aikanaan vähän tarkoitettu miesluolan tapaiseksi, mutta ajan saatossa näin ei ole käynyt.. lapset käyvät siellä leikkimässä ja pientä kehonhuoltoa voi harjoittaa kuminauhoilla, puolapuilla ja painoilla. Ehkäpä joku päivä tällekin keksitään muutakin käyttöä.

Minkälainen on muuten sinun unelmakoti? Vanha kartano nitisevine lattialautoineen ja kummituksineen, vai kenties kattohuoneisto suurkaupungin sykkeessä? Periaatteessa minulle kelpaisi molemmat.