La-illan naurattava yllärimeno

Noin muuten aika tapahtumaköyhä viikko piristyi lauantain suunnitelmilla, kun anoppi hoputti meitä, minua ja miestä siis, teatteriin. Hän katsoisi lapsia sen aikaa. Teatteri sattui tosin pitämään juuri vapaaviikonloppua, mutta vieraileva tähti oli silti tarjolla. Jukka Puotilan Show. No mutta miksei, en ollut aiemmin häntä lavalla nähnytkään.

Lauantai-iltapäivälle venyi lipun osto, mutta paikat meillekin löytyivät, vaikka tapahtumapaikka Savonlinnasali oli jo ilahduttavan täynnä. Savonlinnan teatteri toimii tätä nykyä konserttisaliksi rakennetussa Savonlinnasalissa, ja järjestelynä se ei taida olla paras mahdollinen. Teatteri toki tarvitsisi teatterille suunnatut tilat ja toivon mukaan sellaiset jollain ihmeellä Savonlinnaan järjestyisivät. Savonlinnan teatteri juhlisti muuten viime vuonna 110-vuotista taivaltaan. Näin perinteiselle ja pitkäikäiselle teatterille ei voi kuin toivoa parasta mahdollista jatkoa. Meillä on tarkoitus käydä katsomassa kehuttu Rakastunut Ryti sekä toivon mukaan joku toinenkin esitys vielä tässä lähiviikkoina.

Savonlinnasalin kanssa oma historiani alkoi siten, kun muutin Savonlinnaan opiskelemaan asuin Savonlinnasalin vieressä. Sitä alettiin juuri silloin rakentamaan ja päivittäiset kallion räjäytykset kuuluivatkin äänimaailmaan sinä syksynä. Savonlinnasali valmistui v. 2002 ja oli Suomen ensimmäinen kokonaan puurakenteinen konserttitalo. Rakennus on muuten todella komea ilmestys.

Savonlinnasali on rakennettu historiallisen Wanhan Kasinon (rakennettu v.1896) kylkeen, jossa mm. Aino Ackté istui iltaa. Wanhalla Kasinolla on tullut syötyä tässä vuosien varrella monet loistavat ruoat, ihmetelty Aino Acktén haamua Halloween -tapahtumassa (ensimmäinen kuva) ja tanssittu ystävien häitä.

Nyt Jukka Puotilaa katsomaan mennessä narikkajono ulottui pitkälle ulos Wanhan Kasinon pihamaalle. Melkein heti saavuttuamme henkilökunnan jäsen tulikin ohjaamaan meidät jonon häntäläiset toiselle ovelle, joten sisäänpääsy nopeutui huomattavasti.

Suunnitelmissamme ei tällä kertaa ollut syömisiä eikä jatkoja kaupungilla, joten illan asuni oli mukavat leveät housut, neulepaita ja nätti laukku. Tai no makuasioita, makuasioita, mutta tykkään mihin tahansa illanistujaiseen, ravinteliin tai kulttuuritapahtumaan ottaa mukaani kivan laukun. Se on varmaan sellainen oma höpsötys siihen kaiken muun päälle. Vähän kiirehän siinä lähteä sitten tuli, kun ripsiväriä piti vielä levittää ja tukka kammata ennen kuin ulos tallustamaan lähdimme. Jos jotain hyvää, niin kovin kauas Savonlinnasalista en ole tässä vuosien varrella päässyt. Eli matka oli sopivan lyhyt.

Jukka Puotila. Meillä kaikilla on varmasti jokin mielikuva hänestä. Uskaltaisin väittää, että onhan hän elävä legenda suomalaisen kulttuurin saralla. Olen aina pitänyt hänen näyttelemisestään, olemuksestaan ja ensimmäisiä kertoja häntä katsoin televisiosta 90-luvulla Kotikadussa. Mieheni oli katsellut jo Ruusujen ajassa sitä aiemmin. Hänen imitointiaan olen myös televisiosta nähnyt ja se on laji, jota mielellään aina katsoo.

Jukka veti hauskan shown, ja hän oli karismaattinen, yllättävä, hauska ja läsnä. Edessäni oleva mieskatsoja pyyhki silmiään, kun liki 70-kymppisten yöelämästä tuli puhetta. Siihen ei kuulemma valitettavasti uni ihan hirveästi enää kuulu. Showssa käsiteltiin niin Trumpit, Niinistöt kuin Timo Jutilat ja Kimi Räikköset. Monipuolinen ja viihdyttävä kokonaisuus. Ei huono, sanoisi varmasti Uotilakin, joka myös ”piipahti” lavalla Mika Saukkosen ja Tami Tammisen tanssien aikaan.

Olipa hauska ilta, mutta samalla tulee taas mieleen se, että kulttuurin ajat eivät ole kummoiset ja leikkauksista tulee kärsimään varmasti Savonlinnakin. Yhtälö alkaa olla aika vaikea, kun kuluttajilla ei ole samalla tavalla enää varaa ostaa lippuja ja toisaalta kulttuurin tekemiseen tippuu koko ajan vähemmän tukea. Toivon sydämeni pohjasta, että kulttuuria, teatteria ja viihdettä ei näivetetä pois. Pari tuntinen tällaisessa nauruterapiassa tekisi hyvää jokaiselle. Unohtuu muuten muun maailman murheet hetkeksi.

Helmikuu olikin piristävää aloittaa tällä lailla. Suunnitelmia tälle kuulle ei paljoa ole tehtynä, joten jännä nähdä mitä tästä vielä tulee. Seuraava tavoitteeni (ei niiden aina tarvitse niin järisyttäviä olla) on upottaa hampaat laskiaispullaan. Kenties ensi viikolla. Mukavaa kuun alkua!