Lämmin lomatervehdys

Jos jolloin, niin lomalla aika menee siivillä. Toinen lomaviikko taputeltu ja pari päivää sitten saavuimme Mahelta Praslinin saarelle. Mahella oli oikein lämpimän kostea ilma, joka kietoutui ympärille heti, kun astui asunnosta ulos. Paras hetki nauttia terassilla istumisesta ilman hikikarpaloa oli heti aamulla ja aamupalan nautinkin aina siinä.

Aamupalaksi laitan vaihdellen asunnollamme vaaleaa leipää, munia, puuroa, hedelmiä, jogurttia, muroja ja kotoa tuotua kahvia. Joo, älkää nyt naurako, mutta olen muuttunut kotoa kahvia roudaavaksi ihmiseksi. Syy: kaupassa myytävät kahvit tuntuvat ulkomailla aina kalliilta ja puru on hyvin hienojakoista, ja maku on piirun verran liian vahva. Nykyään hinnat ovat kyllä tasaantuneet, kun kahvi on hinnakasta Suomessakin. Matkoilla kauppojen hyllyt yleensä notkuvat pikakahveja, joista en suuremmin välitä.

Ennen reissua tsekkasin kolmen Seychellin asuntomme varustuksen ja yhdessäkään ei ollut kahvinkeitintä. Päädyin heräteostona nappaamaan kotikaupasta New York-pikakahvipurkin. Sitä sitten litkitty täällä ja ikävä alkaa olla suodatinkahvia.

Piipahdimme pääkaupungissa museossa vihdosta viimein ja eihän se nyt mikään luontomuseo ollut, niin kuin netti lupaili, vaan saaren historiaa käsittelevä. Ja sekin on aina mielenkiintoista se.

1600-1700-luvulla Seychellit oli merirosvojen valtaama ja tarut piilotetuista ryöstösaaliista elävät edelleen. Seychellit on ollut niin Ranskan kuin Iso-Britannian siirtomaa. Pysähdyttävintä oli nähdä ja lukea orjuudesta. Orjia rahdattiin mantereen puolelta tänne Seychelleille niin, että orjien määrä oli paljon suurempi kuin itse asukkaiden. Orjuudesta luovuttiin 1800-luvulla ja Seychelleille tuotiin tuhansia orjalaivoilta vapautettuja. He saivat työstään palkkaa. Seychellit itsenäistyi v. 1976.

Samana päivänä jatkoimme Eden Island -nimiseen kohteeseen, joka on täynnä prameampaa lomamajoitusta ja fiinejä kauppoja. Täältä siis länsimaisia asioita löytää niin halutessaan ajattelin. Oli jopa Spar ja siellä myytiin esim. Ikean kalusteita ruokaosastojen keskellä. Syy vierailuumme saarella oli kuitenkin varaamamme pieni merimatka puolisukellusveneellä. Veneen alaosa oli lasinen ja siellä sai bongailla kaloja ja koralleja. Nuorimmaisemme, joka ei vielä snorklaa pääsi näin katsomaan meren pohjaa.

Seuraavat päivät menivät lähirannalla uiskennellessa ja rennosti ottaen. Meri on niin lämmintä, että eihän se virkistä, mutta ilohan se on silti siellä lilluskella.

Asunnossamme Mahella pyöri erivärisiä gekkoja eikä siinä mitään. Hyödyllisiä pikkuotuksia, jotka syövät inhat ötökät. Ainut vain, kun tällainen vilahtaa silmäkulmassa seinällä tai yöllä spurttaa keittiönpöydältä muovipussit rahisten minun edestäni, niin saan aina pienimuotoisen slaagin. Tänä aamuna viimeksi yksi möllötti tiskialtaan pohjalla säikäyttäen minut.

Perjantaina hyppäsimme lautan kyytiin ja vaihdoimme saarta. Lauttamatkan varoiteltiin aiheuttavan röykytyksellään pahoinvointia ja aika monihan se siellä oksensi ihan reippaasti. Reilun tunnin matka meni itseltäni ja lapsilta ihan hyvin. Miestä alkoi röykytys ellottaa.

Praslin on n. 9000 asukkaan saari. Pieni, kaunis ja jostain syystä täällä on astetta miellyttävämpi ilmanala, kun kosteusprosentti on tällä hetkellä alhaisempi.

Asuntomme on modernimpi kuin edellinen, mutta sanoisin, että aika naftisti varusteltu. Moni asia on myös hassusti korkealla: keittiökaappeihin ei meinaa yltää ja hiustenkuivaaja on pultattu korkealle pääni yläpuolelle kylppäreissä.

Papaija on muuten aina maistunut minulle ja tältä saarelta saa helposti ja aika edullisesti ihania papaijoita.

Eilen kävelimme lähirantaan iltauinnille täällä Praslinilla. Rantaviivaa on vissiin pari kilometriä. Vesi on matalaa ja kuin linnunmaitoa. Ihan heti ei uimaan päästykään, kun pieni rausku uiskenteli aivan siinä rannan tuntumassa. Ne ovat vaarattomia, mutta niillä on piikki hännän puolivälissä, joten niitä ei kannata mennä häiritsemään.

Paikallinen mies metsästi rauskuja vähän matkan päässä ja kertoi miehelleni, joka aina käy tutkimassa mitä missäkin tapahtuu, että he syövät rauskusta vain reunat. Keskiosa heitetään pois. Öljyyn valkosipulin kanssa tirisemään + muita mausteita, niin on kuulemma herkkua. Ei se silti omaa ruokahaluani herättänyt täytyy sanoa.

Vietämme viikon Praslinilla ja seuraava tehtävä olisi etsiä kyyti Curieusen saarelle, jossa asuu luonnostaan Aldabra-jättiläiskilpikonnia vapaana. Niitä suojellaan, mutta kilpikonnia saa katsella niiden luonnollisessa ympäristössään. Saarelle ilmeisesti aikoinaan roudattiin spitaaliset potilaat ja siihen liittyen joku talokin on vielä pystyssä. Kävin saarella 13 vuotta sitten, mutta jännästi sitä unohtaa mielenkiintoisiakin asioita.

Hyvää vuoden alkua ja oikein lämpöisiä terveisiä!

Tästä löydät aiemman lomapostaukseni Seychelleiltä, jossa hetimiten saarelle saavuttuamme tapasimme saaren isoimman hähämähäkin. Autostamme.