Lapselliset juhlat ja ajankulku

Vietimme lauantaina lapsellisia juhlia. Ainakin jos tarjoilupöytää katsoi. Joka toisella tarjottavalla oli silmät ja ehkä kielikin. Eli siilit, sammakot ja toukat vilistivät 4-v. syntymäpäiväjuhlaruokina. Vieraina oli enimmäkseen aikuisia, sekä muutama lapsi. Heinäkuun kiireissä ei taideta ikinä niitä oikea-aikaisesti keritä viettämään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mihin lie viimeiset neljä vuotta, tai yleensä viime vuodet ovat vierineet? Toisinaan se välähtää mielessä, kun on synttärit tai joulu tai joku perinne, jota toistetaan. Meneekö aika oikeasti nopeasti, onko viettänyt sen ajan mielekkäästi? Viisaammat väittävät, että aikuisena aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin. Yksi syy on toistuvat rutiinit ja toki se, että on elänyt pidempään. Eri asia se on vaikka meidän 4-vuotiaalla. Joka päivä todennäköisesti törmää uuteen tietoon, uuteen seikkailuun tai kokee jotain uutta. Itse koen jotain ihan uutta aika harvoin nykyään.

Olen rutiinieni vanki, myönnetään, ja samalla myös nautin rutiineista. On jotenkin lohdullista, kun tietää suurin piirtein jo aamulla millainen päivä on tulossa. Ja itse asiassa luulen, että me ihmiset aika lailla jakaudumme kahtia tässä asiassa. On ne, joille rutiininomainen päivä on pahin rangaistus ja luovuuden tappaja, ja me, joille se on onnistunut päivä se rutiinipäivä. Hah, tavallaan haluaisin olla spontaanimpi, myönnetään sekin!

Järjestin siis nuoremmalle lapsellemme syntymäpäiväjuhlat, joihin osallistuivat perhettä, sukua ja kummit lapsineen. Tarjoilupöytä ei olisi voinut olla ehkä enää yhtään retrompi kuin se oli, mutta sitähän ei pieni sankarimme tiedä. Neljävuotiasta on aika helppo ilahduttaa ja hämmästyttää. Ensimmäistä kertaa nähty kaalisiili herkkupiikkeineen, sammakko-kinkkuvoileivät, lohivoileipäkakku, mansikkakakku (sininen ulkopinnaltaan), donitsitoukka, mokkapalat, popparit ja karkit kelpasivat enemmän kuin hyvin. Tervetuloa 90-luvulle sanoisin! Viennetta-jäätelökakku vain puuttui.

Kemut olivat mukavat ja tarjoilupöytä tyhjentyi kiitettävästi, mistä emäntä on aina onnellinen. Sankari nautti lahjoistaan ja kakkukynttilä sammui kolmannella yrittämällä.

Jotenkin ne omat aivot aina höyryävät ennen h-hetkeä, kun yrittää muistaa etukäteen sitä ja tätä, mutta juhlien ollessa päällä mieli on vain kiitollinen. Ihana nähdä pienen synttärisankarin riemu kaikesta hulinasta ja siitä, että häntä juhlitaan tänään.

Kiitollinen olin myös vieraistamme, kun on tällaisia ihmisiä lähipiirissä ja voi jakaa tärkeitä hetkiä heidän kanssaan. Osa tuli matkan takaa ihan tätä varten. Toivon mukaan pienelle sankarille jäi iloisia muistikuvia näistä kemuista eikä hänestä vuoden päästä 5-v. synttäreillä tunnu, että huh, menipä se vuosi nopeasti.