Kuulun siihen klassiseen joukkoon epäsäännöllisesti liikkuvia ihmisiä, joilla kummasti alkaa lenkkitossu löytyä jalkaan maaliskuun paikkeilla ja oman hyvinvoinnin lisääminen tuntuu hyvinkin tärkeältä. Taisin aiemmin mainita, että ostin talvella viettämämme loman jälkeen kortin ryhmäliikuntatunneille ja ihmeesti olen sinne n. 2 kertaa viikkoon saanut itseni kammettua siitä asti.
Syy kortin ostoon tuli siitä, kun polveni alkoi valittaa erilaisia kiputiloja sekä lantionseutu oli samaan syssyyn jäykkä ja kipeä. Liekö osasyynä tekemäni istumatyö. Suosikkiliikuntani on metsälenkki, kävellen tai juosten, yksinäni, mutta tammikuussa se ei oikein onnistu. Minulla ei ole mitään piikkilenkkareitakaan hommattuna, joten katse oli käännettävä sisälajeihin.
Ei liene yllätys, kun sanon, että tällainen pienikin säännöllinen liikunta tuntuu mukavalta. Tämän päivän aloitin pienellä joogahetkellä eli Youtube auki ja sopiva ohjelma pyörimään. Olo oli harvinaisen jäykkä ja lantio huusi hoosiannaa yön jälkeen. Minulla saattaa yö mennä samassa asennossa, jos kukaan ei kilju äiti äiti keskellä yötä, ja tämä samassa asennossa nukkuminen saakin ruodon aika jumiin.
Olen liikkumisen aloittanut kevyesti ja suosikkini on jooga. Ei ole sen voittanutta. Paras jooga on sellainen, jossa tulee jossain kohtaa hiki, mutta on myös kiertoja ja venyttelyitä. Joogaa on helppo harrastaa kotonakin. Minulla on oma matto, mutta ei sen ihmeempiä varusteita. Sellaiset joogatiilet olisivat kätevät, jäykkä aamuselkä ei taivu vielä kummoisiin asentoihin, mutta ne ovat vielä jääneet hommaamatta.
Liikunnan aloittaminen on aina vaikeaa, jos on tullut tauko. Minä liikun talvikuukausina usein luvattoman vähän. Liikunta kun ei ihan heti anna sitä mukavaa tunnetta, mitä me ihmiset kaivataan. Vaikeinta on kerätä kamat kasaan, raahautua ulos kotoa ja mennä jumppatunnille tai salille. Tehdä siellä oikeasti jotain, josta on keholle hyötyä. Hieman helpompaa on kotona tehdä liikuntasuoritukset, mutta kotona ei ole ketään ohjaamassa ja pitämässä jöötä. Pieni lipsumisen vaara on olemassa.
Aloitin siis ryhmäliikunnalla ja olen lisännyt kotijumpat nyt mukaan. Jälleen kerran olen todennut käytännön kautta, että olo on pirteämpi, vahvempi ja notkeampi, kun tekee jotain säännöllisesti. Kotona joogaaminen onnistuu, kun laittaa kännykän eri huoneeseen ja keskittyy omaan tekemiseen. Sen 30-60 minuuttia voi muut asiat odottaa ihan hyvin.
Enemmänkin voisi tehdä ja minun iässäni pitäisi tehdä. Mutta en halua latistaa jälleen kerran orastavaa innostustani monipuolisempaan liikuntaan, eli muuhunkin kuin lenkkipolkujen tallaamiseen, ja teen tällä tahdilla nyt. Uskon silti, että on parempi tehdä jotain, kun olla tekemättä mitään.
Oma liikuntani ei keskity niinkään painon pudottamiseen, vaan siihen, että olisin vahva. Pystyisin kantamaan, juoksemaan ja nousemaan portaita ilman, että heti tuntuu epämiellyttävältä. Pelkään, että minusta tulee heikko, jos en pidä huolta kehostani. Toisaalta, mihinkään fitness-juttuihin tai kovin tiukkaan päiväjärjestykseen liikunnan osalta minusta ei ole. Olen liian perso mukavalle elämälle, mutta en anna sen myöskään voittaa. Voi liikkua ja voi nautiskella ja laiskotella. Kultainen keskitie, missä mikään osa-alue ei valtaa elämää liikaa sopinee minulle parhaiten.
Pidätkö liikunnasta? Mikä saa sinut liikkumaan?
4 thoughts on “Liikunta maistuu taas keväällä”
Jep, vähän samanlainen tapaus täällä 🫣 Ihan vilpittömästi tykkään tosi paljonkin liikunnasta; kävelystä, juoksemisesta, kuntosalista, joogastakin. Jotenkin kummasti kuitenkin vuoteen mahtuu aina näitä kausia -yleensä talvisin- kun se liikuntamojo katoaa kuin tuhka tuleen. Ja tämä uudelleen aloittaminen…ugh. Kävelylenkit onneksi yleensä jaksan pitää läpi talvenkin mukana, mutta juuri nyt on täälläkin kevään myöstä käynnissä se paluun yrittäminen vähän kuormittavampaankin liikuntaan…jaksaa, jaksaa! Mukavaa & reipast kevättä ☀️
On kyllä tosi lohdullista kuulla, että talviaika tekee joskus tepposet muillekin. On tämä kevätaika siitä ihmeellistä, että alkaa tosiaan liikunta maistua ihan eri lailla. Ei se yleensä tammikuun alussakaan vielä, niin kuin väittävät kuntosalien silloin pursuilevan ihmisiä, vaan juurikin tässä maalis-huhtikuun aikana. Parastahan olisi varmasti ympärivuotisesti yrittää liikkua monipuolisesti, ties vaikka joskus siinä vielä onnistunkin.
Liikunnan iloa sinnekin ja kivaa kevättä!
Satunnainen liikkuja myös pääosin. Tänään innostuttiin ihan sauvakävelemään. Kylmitään tuli tehtyä ihan liian pitkä reissu ja nyt tietää tehneensä sen 😀
Talvella taidan viettää syvää horrosta ja silloin ei tule omia aikojaan innostuttua mihinkään.
Sauvakävelyä en ole harrastanut, mutta ihan viimeksi viime viikolla kuulin jälleen sen hyvistä puolista. Olisi lenkit tehokkaampia sauvojen kanssa. Pitänee harkita! Talvi on kyllä sellaista aikaa, että tekee mieli ottaa rauhassa kaiken kanssa.