Matkasimme kotiinpäin lomalta yhden vuorokauden pidempään kuin oli suunniteltu, lennot 13h, extrapäivä New Yorkissa ja 4h autolla kotiin Savonlinnaan. Lomasaaren 6h (ja New Yorkin 7h) aikaero tuntui seuraavana päivänä päänsärkynä, mutta onneksi muuta jetlagia ei tullut. Sen verran uuvuttavaa tuo matkanteko oli, että kun illalla löi pään tyynyyn, niin uni tuli samantien.
Kotiin tulon ihanuushan on siinä, että pääsee takaisin tuttuihin nurkkiin. Tuttuun elämänmenoon. 33 päivää reissatessa, kivassa kohteessa onneksi, on omat kommervenkkinsä, jos niitä siksi haluaa kutsua. Uudet maut, uudet maisemat, uudet kokemukset, uudet ihmiset, uudet tuulet. Olen sopeutuvainen, ei siinä mitään, mutta nyt huomaan tavan asioidenkin maistuvan astetta paremmalta, kun on ollut hetkosen niistä erossa.
Näistä asioista otan ilon irti nyt:
Istun tuttu kahvikuppi kädessä, jossa on tutunmakuista kahvia. Ensimmäisessä majapaikassa oli niin hieno kapselikone, että kun olin juonut kaikki kapselit en löytänyt niitä kaupoista lainkaan. Tavan kahvinkeittimen puuttuessa oli tartuttava pikakahviin, jota harvoin tulee harrastettua.
Nukun omassa sängyssä, omalla tyynyllä. Uni on tärkeimpiä juttuja elämässäni nykyään. Nautin kunnon yöunista ja nukkumaanmenosta. Tällä reissulla oli sellaiset noin kasin arvoiset sängyt, asteikolla 4-10. Tyynyissä oli enemmän vaihtelua, kolme yksityisasuntoa ja yksi hotelli kun oli kyseessä. Oman tyynyn olisin mielelläni ottanut matkaan, jos se vain olisi mahtunut.
Kunnon vedenpaine suihkussa. Ja nopsaan lämmintä vettä. Pahaa teki välillä lomasaarella valuttaa ja valuttaa vettä suihkussa viemäriin, jotta sai lämmintä vettä aikaan. Toki systeemit ovat vallan erilaiset kuin meillä kotona, mutta liruliru paineella saapuvat vedet ja toisaalta kylmä-kuuma-kylmä-kuuma-suihkuveden lämpötilan sahaus on sellaista kärsivällisen pesijän hommaa.
Kaupassa käynti. Menee aina muutama hetki, kun uuden maan ruokatuotteisiin tutustuu. Teimme jonkin verran ruokaa asunnoilla ja aina ei ostot ihan parhaimmalta mahdolliselta maistuneet. Minähän menen tutussa kotikaupassa aina samat polut, suunnilleen saman ajankin saan kulumaan joka kerta. Arvostan kotimaassa kassatyöntekijöiden kohteliaisuutta ja rivakkaa otetta. Lomalla taisimme seistä kassajonossa aina kauemmin kuin ostoja tehdessä. Hymyjä ei kassaneideiltä tippunut.
Oma liesi. Hah, aina ei ruoanlaitto maistu, mutta nytpä omalla induktiolla on taas kiva tehdä ruokaa. Vaikka kaikki nämä vuodet maailmalla ruokaa on laittanut kaasuliedellä, niin silti, silti se kaasulla ja liekillä leikkiminen tuntuu vähän vastanmieliseltä. Nyt ei enää tulitikulla ole pitkään aikaan tarvinnut kaasuliettä sytyttää, jos jotain hyvää, mutta jotenkin sitä mielii käyttämään sähköliettä.
Turvallinen liikenne. En tästäkään ennen suurempaa iloa ottanut, koska siihenhän jotenkin tottuu, että ajetaan nopeuksien mukaan. Nyt loman jälkeen on tuntunut aika hienolta ajaa rauhassa asioille ilman, että tarvitsee varoa yhtäkään kypärätöntä moottoripyöräilijää ohittamassa ylinopeutta oikealta tai vasemmalta. En ihan ymmärtänyt myöskään tapaa, että kiihdytetään heti ”sataan”, jos on pienikin pätkä tyhjää tietä näkyvissä. Ja vain jotta kohta kaahailijat ja me tavikset seistään samassa liikenneruuhkassa.
Talven ilot ötököiden suhteen. Kaikenmaailman hyttyset rakastavat minua. Sain lomalla, erityisesti viimeisellä viikolla, paljon hyttysten puremia. Kylläpä ne kutittivatkin. Tänään viimeksi raavin kahta jalassani. Nytpä ei ole niistä epeleistä enää riesaa. Tai kuvan mukaisista mönkijöistä, joista tämä yksilö tippui mekostani.
Ai niin, aurinkorasvan levittäminen joka päivä. Ei ole ikävä. Pullamainen leipä – vaihdan sen taas mielelläni maukkaaseen ruisleipään. Makeita hedelmiä jää kyllä ikävä, mutta ei puulta maistuvia salaatteja, kurkkuja tai paprikoita.
Pidin lomastamme ja leppoisasta lomarytmistä. Tarkoitus ei ole kaivella lomasta huonoja puolia, vaan enempi ottaa iloa irti tästä hetkestä. Luulen näiden tuttujen asioiden kaipaamisen auttavan tottumaan taas arjen aikataulutettuun menoon ja arkisempiin juttuihin. Märkään, kylmään säähän ja siihen, että taas puurretaan, luodaan lunta, siedetään pimeyttä ja ollaan kotona. Ja kyllä, onpa mukava olla kotona.
14 thoughts on “Loman jälkeen tutut asiat tuntuvat maailman parhailta”
Kun käy muualla niin osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita jotka ovat meillä täällä loistavasti tai muuten käteväksi tehtyjä. Kylmän ja kuuman hanan kanssa venkslaaminen on tosiaan hämmentävää kun on tottunut kääntämään vain yhtä numikkaa. Liikenteen turvallisuus ja sujuvuuskin saa ihan uuden valon kun käy kauempana kotoa – tekisi mieli vilkutella iloisesti kaikille vastaantulijoille kuin kiitokseksi siitä etteivät he kiilaa ja kolhi eikä töötti laula kuin taustameluna.
Moni asia on sujuvampaa ja helpompaa kotona, se on sanottava. Arvostan myös oman kodin hiljaisuutta yöaikaan. Tuo töötin jatkuva käyttö monessa maassa ja kohteessa on jännä juttu. Sillä siis kiitetään ja varoitetaan jne, mutta omaan korvaan se tuntuu vaan turhalta äänisaasteelta. Ja häiritsee lepoa.
Hei kuulostaa niin tutulta! 😀 Me oltiin marraskuussa reissussa 25 päivää ja vaikka matkailu on maailman parasta, myös äärettömän rankkaa pitkine lentoineen ja aikaeroineen, vielä kun vaihdettiin kohdetta useampaan kertaan. Lisään sun listaan vielä, että juotava vesi hanasta ja hiustenkuivaaja, jossa on tehoa 😀 Myöskin Amerikan jälkeen ravintolahinnat suomessa ei tunnu enää niin kalliilta (esim. aamupala kahdelle oli helposti 70 taalaa)
Matkailu on ihanaa, mutta osaa taas arvostaa omaa kotia käyden välillä muualla <3
Meillä oli vielä ihan horror kotimatka, kun juostiin vaihtokoneeseen hikihatussa, kun kone oli myöhässä. Saksan päässä vaihtaessa jokainen käsimatkatavara joutui tarkkaan syyniin ja siinä meni vielä aikaa. Ihan hirvää, mutta ihme ja kumma ehdittiin seuraavalle lennolle (joka lähti meidän onneksi 20 min myöhässä).
Ihana muuten kun postailit reaaliajassa reissussa. Mä vasta nyt kirjoittelen kohteista, sillä lomalla en ikinä ehtisi edes miettiä läppärin avaamista tai kantaa sitä mukana 😀
Pitkä reissu teilläkin! Ja kyllä reissaaminen paikasta a paikkaan b on yllättävän raskasta. Olin perillä aina ihan puhki. Kuten nyt kotonakin, kun palattiin. Hanavesi on muuten parasta!
Miten olikin New York kallis! Oli hinnat nousseet viime kerrasta toden teolla!
Kirjoittelin reissun päältä, kun se oli aina pieni hetki omaa aikaa. Perheen kanssa meni todella intensiivisesti päivät pitkät, ja välillä yötkin, niin oma päänuppi kaipaa hetken verran toisinaan rauhaa. Erityisesti pitkällä reissulla ja näin pari kertaa viikossa puolen tunnin verran sitä sain nipistettyä. Kirjoittamista en pidä työnä, vaikka kaikkeen muuhun arjen tekemiseen otinkin etäisyyttä.
Ihana kuulla, että kävit lueskelemassa! Sinunkin reissukertomukset ovat olleet mahtavaa luettavaa. Ah Las Vegas värivaloineen!
Kiitos matkakokemuksistanne! Oli ihana lukea kirjoituksiasi ja katsella kuvia. Vaikka Karibian risteilyn lennot 14h aikoinaan sai tunteen – ei enää kaukomatka – heräsi kuitenkin kutkuttava tunne – entäs jos…
Tuollainen pitempi matka on parempi, kun ei ole sitä stressiä tulo ja lähtö fiiliksellä. Ja ehtii paremmin tottua kohteen tapoihin.
Vaikka muutoin en kauheasti nirsoile asioista, mutta ihana lämmin suihku ja ei tarvitse säädellä lämpötilaa eikä säästellä sitä lämmintä vettä. On se niin ihanaa kotona. 🙂
Onpa tosi kiva kuulla, että olet käynyt lueskelemassa. Eihän niitä matkoja kaikki ymmärrä, mutta loman tuoma hyvä fiilis teki mieli jakaa.
Omasta risteilystä on aikaa, mutta nyt lomalla katsellessa päivästä toiseen satamassa vaihtuvia laivoja, niin kieltämättä alkoi tehdä mieli lähteä uudelleen joku päivä Karibian risteilylle. Olihan se hauskaa käydy uusilla saarilla ja nähdä uusia kohteita.
Pitkät lennot ovat karmeita. Ei sitä muuten pysty muotoilemaan. Kokovartalopuudutus ja tylsyys, joka sillä pitkällä lennolla iskee. En ole edes kummoinen koneessa nukkuja. No, nyt ei ole reissun reissua tiedossa. Voi nautiskella oman kodin tutuista asioista ihan rauhassa.
Matkustelu on mukavaa, mutta kyllä kotiin on ihana tulla. Mie kans kaipaan eniten kahvikonetta ja americanoa, omia petivaatteita ja hanavettä. Joskus myös Suomessa reissatessa joidenkin paikkakuntien vesi maistuu ihan hirveältä (krhm Helsinki, Espoo jne), kaivovesi on paras! ❤️ Pienemmillä paikkakunnilla on kans hyvää vettä ilman outoja sivumakuja. 😊 Ylipäänsä se on tärkeää, että juomakelpoista vettä saa hanasta – välttyy pullojen kantamiselta ja mikromuoveilta.
P.S. Itikoiden puremiin vinkiksi tulevaisuutta varten – osta purkki Egyptian Magic- balmia. Se lopettaa kutinan tosi nopeasti ja helpottaa itikanpistojen pahkuroihin, miulle ainakin tulee sellaisia ihan tosi korkeita ja kipeitä patteja itikanpistoista ja kutisee ihan sikana. Tuo on ollut ihan kullanarvoinen ja erittäin riittoisa, pieni sipaus riittää ja yksi purkki kestää vuosia. 😊 Se on sellainen monitoimivoide ja itseasiassa ainoa tuote mitä brändillä on myynnissä, melkoinen kulttituote myös mm. Hollywoodissa. Tuo käy myös hiuksiin, kosteusnaamioksi, ihottumiin, hierontaan ja jopa liukkariksi itikanpistojen hoitamisen lisäksi. Monikäyttöinen siis ja voin sanoa, et on hintansa arvoinen ehdottomasti!
Joo, kotona paras! Hanavesi todella maistuu erilaiselle eri paikoissa. Satuin pitämään kotiseutuni vedestä ja meni hyvin pitkään, että Savonlinnaan muuton jälkeen sain vettä alas irvistelemättä. Tulipa tämäkin pitkästä aikaa mieleen 😅
Tuota balsamia en olekaan kokeillut. Kiitos vinkistä!
Mukava reissu teillä on ollut. Olen myös huomannut kotiinpaluun ilon lomareissun jälkeen. Maailmalla hyvä, kotona paras.
Harrastan itsekin pitkiä lomia poissa kotiympyröistä.
Loma oli kyllä kaikkinensa tosi mukava, mutta ihana oli palata tuttuihin ympyröihin.
Kotiin on aina kiva tulla, paitsi silloin kun pitää tulla Krakovasta takaisin. Tosin viihdyn kotona reissun jälkeen tasan sen pari tuntia ja olen jo pakkaamassa taas matkalaukkua. Voi kun voisi matkustella aina…
Pidän matkustelusta myös. Tai siis kohteessa olemisesta, en oikeastaan siitä matkanteosta.
Eihän se sitten auta kuin kotona alkaa suunnitella seuraavaa reissua, jos mieli halajaa uusiin seikkailuihin.🤗
Oma koti on aina omakoti. Ei sitä asiaa mikään voita. Itsekin olen hyvin sopeutuvainen, mutta muistan hyvin, että juuri pitkistä reissuista oli kiva tulla kotiin. Nukkua omalla tyynyllä, käydä tutussa kaupassa, ajaa tuttua tietä. Arki on se, mikä kantaa.
Reissut ovat ihania ja vaihtelu virkistää kummasti. Mutta kotiin aina tekee mieli palata.
Huomaan myös sopeutuvani loma-arkeen aika hyvin. Kaksi ekaa päivää on aina totuttelua, mutta siitä eteenpäin se vain alkaa soljua. Sitten kun palaa kotiin, niin vanha tuttuus tuntuu taas niin hyvältä.