Loman loppu ja viehättävä Ranskan puoli pikkusaaresta

Ei tässä kyyneleitä tarvitse vuodattaa loman loppumisen puolesta. Hyvä kuukauden loma alkaa olla takanapäin. Maanantaina matkustellaan kotiinpäin Karibialta pitkä, pitkä matka ja toivoa sopii, että jokaisen pehva ja hermot kestävät istumisen.

Viimeisimmän lomaviikon vietimme vastikään moderniksi rempatussa lomahuoneistossa Ranskan puolella eli Saint Martinilla. Meinasin kyllä hieman hermostua tähän vuokranantajaamme, koska hänestähän emme kuulleet pihaustakaan, ennen kuin olin lähettänyt hänelle viestin joka väylää pitkin mitä keksin sekä soittanut bookingille ja tämä kaikki viikko ennen tuloamme. Hetken jo mietin onko meillä edes majapaikkaa, mutta lopulta sovimme asioista päivä ennen saapumista.

Asunto oli onneksi kaunis ja hiljainen. Mitä nyt kukko kiekui joka aamu, välillä puoli viisi, välillä myöhemmin. Siihen en tottunut, joten aikainen oli herätys itselle. Lapsia ei moinen kukko haitannut. Sijainti oli oikein passeli: upea uimaranta Orient Bay Beach ihan vieressä ja mukava uima-allaskin, joten vesileikkeihin pääsi helposti päivittäin.

Ranskan puoli Sint Maartenin / St. Martinin saaresta osoittautui leppoisammaksi lomapaikaksi kuin Alankomaiden puoli. Turistitunku oli jotenkin vähäisemmän oloinen, eli reviiriä suomalaisella oli enempi vaikkapa uimarannalla. Maanteillä meno oli hippusen rauhallisempaa ja teissä oli jopa tiemerkintöjä ja liikennemerkkejä. Hollannin puolella ajettiin miten sattuu kuoppaisia teitä, moottoripyöräilijät ohittivat oikealta ja vasemmalta, ratin takana oli ok juoda kaljaa jne. Eli Ranskan puoli toi vähän enempi sääntöjä, roskien ja pullojen kierrätyspaikkoja, kännykkää sai käyttää samaan hintaan kuin kotimaassa, jos liittymä vain olisi toiminut (koululaisemme DNA kyllä toimi), adaptereita ei tarvinnut. Ja kyllä, croissantit olivat parempia.

MARIGOT

Aiemmin kirjoitin yllättävän kuolleesta Marigotista, Ranskan puolen pääkaupungista. Eräänä lauantaina päätimme antaa kaupungille uuden mahiksen ja käydä tutustumassa Fort Louisiin, eli vanhaan linnakkeeseen Marigotin yläpuolella sekä etsimässä ruokapaikka illaksi.

Linnoituksesta oli käytännössä jäljellä vähän muuria, tykkejä sekä Ranskan lippu ylväästi liehumassa. Silti mäelle kiipeäminen epämääräisiä portaita pitkin ja upean maiseman avautuminen huipulla tekivät retkestä lastenkin mielestä onnistuneen. Linnoitus oli kuin jännä seikkailupaikka, jossa minäkin viihdyin. Yksi paikallinenkin oli lekottelemassa tyynesti muurin päällä. Iguaani tietenkin.

Linnan jälkeen tutkailimme puiden oksilla olevia iguaaneja, joita oli matalien puiden latvustoissa runsaasti.

Jalkauduimme kaupunkiin ja satamaan, eri satamaan kuin ekalla kerralla vain todetaksemme, että la-iltana oli paljon väkeä liikkeellä, kauniita jouluvaloja kadut täynnä ja ravintoloissa alkoi olla iloinen puheensorina. Juniori löysi mieluisan leikkipaikan ja minä kuvailin sillä välin Fort Louisia juhlavalaistuksessa kukkulansa päällä.

Ruokapaikaksi löytyi ihana ranskalainen bistro ja heittämällä koko reissun paras ruoka tuli syötyä. Tästä Marigotin vierailusta täydet pisteet.

LOTERIE FARM

Kohde, jota niin kovin mainostettiin pääsi meidänkin kokeiluun. Loterie Farm, jossa voi patikoida, uida ja syödä hyvin kuulosti hyvältä. Kerran matkalla ajoimme väärin, kun eihän se google kartta osannut perille neuvoa. Siinä vaiheessa, kun tie kapeni puskapoluksi ja vastaan tuli riikinkukko peittäen koko polun käännyimme ympäri. Eräs ystävällinen paikallinen neuvoi oikean reitin. Mitäpä niillä opastetetauluilla tekisikään.

Farmilla päädyimme jakautumaan. Mies ja koululainen lähtivät patikoimaan ja minä jäin juniorin kanssa lasten leikkipuistoon. Se olikin kiva puisto monenlaisine kiipeilyjuttuineen, trampoliineja ja uima-allas. Sillä välin kun patikkakaksikko liukasteli vanhoja joen pohjia tiukkojen kukkuloiden päälle, me juniorin kanssa laskettiin pieniä zipline-liukuja sekä ihmettelimme leikkipaikan uimapaikalle saapunutta uimaria. Iguaani kävi kastautumassa altaassa.

Kun retkeilijät saatiin metsistä takaisin oli jo lounasaika. Patikointi oli kuulemma ollut mukavaa, villiapinoita ei valitettavasti näkynyt ja reitti olisi kuulemma ollut liian vaativa meidän juniorille. Mies sanoi, että hidas ja hikinen reissu olisi tullut, kun lasta olisi vuoroin kannettu ja nosteltu isojen kivenmurikoiden yli. Joskushan reissussa helpot reitit nimetään hankaliksi, mutta tällä kertaa reitin vaativuutta ehkä jopa vähäteltiin.

Söimme hyvät sapuskat ja totesimme olevamme jo vähän kuitti siinä vaiheessa. Suunnitelma pulahtaa trooppiseen altaaseen farmilla vaihtui asuinkompleksimme altaaseen, kun mies kävi kurkkaamassa kuinka jenkkinuoret bilettivät fiinin altaan luona. Mutta noin yleisesti mukavaa vaihtelua meidän lomaan tällainen sisämaan seikkailuhetki.

Aiemmin kirjoitin jo vierailuistamme Pinelin saarella ja Grand Casen kylässä. Molemmat olivat käymisen arvoisia ja pikku Grand Casessa olemme jo paristi piipahtaneet, uimassa ja syömässä.

Matkailijalle mukava paikka on myös Orient Bay Beachin (2km pitkä ranta) puolivälissä oleva ravintolakeskittymä. Kävimme siellä paristi, koska tunnelmallisen pienen keskusaukion eli torin ympärillä on monta laaturavintolaa. Torilla on iltaisin myyntipöytiä, eli mahdollisuus kivoihin käsintehtyihin tuliaisiin. Ravintoloiden ruoka oli järjestäen maukasta. En vain tiedä alueelle tarkempaa nimeä, on Av. des Plages -kadun päässä.

Meidän perheen aika tällä kahtia jaetulla saarella tuli nyt päätökseen. Oli ihan hyvä juttu viettää aikaa molemmilla puolilla saarta ja oikeastaan majapaikkojen vaihdot saivat loman tuntumaan hieman pidemmältä. Loman loppuosa vietettiin enempi vähempi Ranskan puolen paikkoja kolutessa ja rannoilla uiden. En haluaisi suosikkia valita, koska viihdyin niin Hollannin kuin Ranskan puoliskoilla. Hollannin puolella oli sähäkämpi meno liikenteessä, kun taas kaupoissa ja ravintoloissa viimeisen päälle hidasta. Yleisfiilis oli, että miksi tehdä tänään, kun voi tehdä huomenna. Luonto ja eksoottinen ympäristö viehättivät.

Ranskan puolella saarta osattiin myös ottaa ilo irti elämästä ja asiakaspalvelu oli hippusen huomioivampaa. Pidin myös siistimmästä yleisilmeestä, turvallisemmasta liikkumisesta ja herkullisemmista ruoista tällä puolen saarta. Kaunista luontoa yhtä lailla. Saarella tuli usein vettä, mutta lyhyitä aikoja. Vesi teki hyvää luonnolle ja maasto oli hyvin vihreää.

Suosittelen kuukauden vierailun perusteella Sint Maartenin / Saint Martinin saarta lomakohteeksi. Eikös sitä sanota, että suuntaa kohteeseen, jossa rommi on vahvaa ja wifi-yhteys heikko. Täällä rento saarielämä vetää mukaansa ja arkihuolet unohtuu.