Minun päiväni / my day / keskiviikko 21.8.

Tervetuloa mukaan minun keskiviikko päivääni! Tänään kurkataan mitä tavan päivääni kuului. Olen joskus somen puolella katsellut muiden videoita heidän päivänkulustaan ja nyt kun joku aika sitten tuli ehdotus, että kirjoittaisinko minäkin omasta päivästäni, niin kokeillaan.

Tänään oli siis työpäivä ja lasten hoito- ja koulupäivä. Sekä minun syntymäpäiväni. Näin se aika kuluu. Onnea minulle!

Tässä vaiheessa todettakoon, että suurempia synttärijuttuja ei ollut tälle päivälle tiedossa. Mies onnitteli varmuuden vuoksi jo eilen, jos unohtaa. Lapsille hienovaraisesti aamulla vihjailin onnitteluiden toivossa. Mieshän oli kerinnyt lähteä jo töihin ennen heräämistämme, mutta juniorimme on laulumiehiä ja sain saman tien onnittelulaulun.

Aamut alkavat yleensä suihkulla ja tänä aamuna myös pienellä kasvojen hoidolla. Eli kävin kasvoni läpi jokin aika sitten hankkimallani ihonhoitohärvelillä. Tekee kuulemma hyvää kasvojen iholle, niin kokeilussa nyt on. Uskoakseni vähintään laitteen aiheuttama tärinä virkistää verenkiertoa. Haluaisin kovasti, että kasvojen linjat säilyisivät, vaikka näin 40 paremmalla puolella se on vain alamäkeä kuulemma tässä hommassa. Kollageenin määrä vähenee, kimmoisuus katoaa… En tiedä millä laitteella turvonneet silmänaluset saisi katoamaan.

Ja aamut eivät ala ilman kahvia. Kahvin tippuessa hain muutaman luumun pihapuusta. Meillä on hassuja vaaleita luumuja, odotin siis violetteja silloin aikoinaan, kun tämä puu alkoi tuottaa hedelmiä. Hyvänmakuisia nämäkin. Kun olin kahvin ja pari palaa leipää saanut kurkusta alas olikin jo aika patistaa koululainen koulutaipaleelleen sekä valmistella junioria hoitopäivään. Tällä viikolla hänellä on neljä hoitopäivää, joten perjantai menee kotona hänen kanssaan.

Tänään tein töitä kotitoimistolla. Eli lähettelin laskuja, tällä kertaa myös laskumuistutuksia, tein avustavia kirjanpidon töitä ja tulostin työmääräyslappuja työmaalle. Ja sen kerran kun tulostimelle kääntää selkänsä, niin se tuuttaa ulos tällaisia mystisiä papereita. En tiedä paljonko olisi tullut, jos en olisi kiskaissut paperinsyöttölaatikkoa auki.

Päivitän yrityksen somea paperitöiden lomassa ja aina välillä myönnettäköön, että ideat meinaavat loppua kesken. Jostain silti yleensä se postaus tulee raapaistua kasaan. Silloin kun on ideoita, niin homma hoituu mukavan sulavasti. Sitten kun ei ole, niin tuntuu kuin tahmainen ajatuksenjuoksu yrittäisi tehdä kaikkensa, että mitään järkevää ei saa kasaan.

Juniori on valvottanut parina yönä, joten huomasin haaveilevani toisesta kupista kahvia turhan aikaisin. Pidin sen sijaan puolen tunnin lenkkitauon ja hilpaisin lähisaaren ympäri saadakseni happea ja ajatuksen juoksemaan. Nykyisen työni ehdoton etu. Joustava työaika.

Kaikki tärkeimmät työt kun oli ruksittu listalta, siirryin iltapäivän puolella tekemään oman yrityksen hommia ja muutamat rästissä odottaneet papariasiat sain tulostettua ja tehtyä. Yritin myös tavoitella yhtä asiakasta siinä onnistumatta.

Puhelin piipatti aina välillä onnitteluviestejä, mutta ei enää siihen malliin kuin joskus nuorena. En voi valittaa, koska en meinaa enää muistaa itsekään kaikkien kavereiden synttäreitä. Tai siis tavallaan muistan, mutta en tarkkaa päivää. Kehtaako silloin laittaa onnittelut vähän sinnepäin ja toivoa parasta, vai jättää laittamatta niin kuin välillä teen. Hyi minua. Pitäisi vain kysyä, että oliko sulla synttärit nyt..?

Lounastauon muistin yhden jälkeen pitää ja paistoin edellispäivän riisinjämät kasvisten, kananmunan ja runsaan chiliöljyn kanssa. Herkkuruokaa. Jälkkäriksi kahvia ja jäätelöä.

Ennen juniorin hoidosta hakua pyörähdin kaupungilla kahdella asialla. Ensinnäkin kävin palauttamassa ei-istuvan vaatteen liikkeeseen. Olin sen netistä tilannut, myymälästä noutanut ja nyt sinne jouduin palauttamaan. Onneksi palautukseen päätyi vain yksi, muut vaatteet istuivat nätisti. Mietin vaatetta pakatessani miten vihaan palautuksia. Mutta sopimatonta vaatetta on turha pitää, vaikka alennusmyynnissä ei paljoa maksanutkaan. Vien tuotteen takaisin ja se päätyikin takaisin sinne myymälään myyntiin.

Tein tosiaan nettiostoksen, koska olemme hieman jo suunnitelleet talven lomamatkaamme. Näillä näkymin jätämme Kanarian tällä kertaa välistä ja suuntaamme Karibialle. Moneen vuoteen kun ei ole tullut käytyä kuumemmissa maissa, niin vaatekaappini on täynnä Suomeen ja Kanarialle sopivia ”kesävaatteita” eli ohuita kauluspaitoja ja pitkiä housuja. Päädyin siis muutaman kesävermeen alesta tilaamaan itselleni. Marras-joulukuussa kun niiden kesävaatteiden etsiminen on tuskaisaa. Tullut sitäkin harrastettua.

Toinen asiani oli piipahtaa kylän ainoassa korukaupassa katselemassa josko pääsisin kokeilemaan erästä Lumoavan sormusta. Synttärien kunniaksi teki mieli jotain kivaa hommata itselleni, mutta niinhän siinä kävi, että ei kyseistä sormusta liikkeestä löytynyt. Sen sijaan kokeilin erästä Kalevalan sormusta, jossa koon piti olla oikein, mutta sormus tuntui silti tiukalta. Jätin tilaamatta vielä mitään, kun ne pitäisi sitten ostaa. Jos koko ei satukaan oikein, niin hirveältä rumbalta tuntui sillä hetkellä. Ehkä kerkiäisin joku kaunis päivä piipahtaa isommissa koruliikkeissä muualla kokeilemassa onneani.

Lapsi löytyi hoidosta ja kotiin tullessamme kaunis aurinkoinen päivä houkutteli jäämään omalle pihamaalle leikkimään. Nappasin myös valmiin kurkun sisälle. Olen aina sanonut, että viherpeukaloa en omista, mutta onneksi nämä kasvit osaa kasvaa näköjään ilman sitäkin. Koululainen toi pienen kurkuntaimen kesäloman alkaessa koulusta ja se tökättiin multapussiin pihakoivun alle. Nyt ihmeekseni se tekee kurkkua, vaikka kastelu on vähän meinannut unohtua. Mutta ei liiaksi sentään, koska kurkut ovat olleet todella hyviä.

Tein perheelle ruoaksi kanatortilloja, ja itseäni ruokin sitten ravintolan puolella. Olin sopinut edellisviikolla treffit ystävän kanssa tälle illalle. Viime kerrasta hänen kanssa olikin vierähtänyt sen verran pitkälti, että en uskalla edes muistella. En tosin muistanut sopiessani tapaamista, että on synttärini juuri tänään, mutta eipä sillä niin väliä. Harvemmin mitään juhlallisuuksia synttäreideni kunniaksi pidän tai odotan. Syöminen ulkona oli just hyvä juttu!

Ja sehän on niin meillä ruuhkavuosiäideillä, että se ilta valitaan mikä molemmille sopii kalenteriin. Ihmeesti aika muuten menee eikä kerkiä muka enempää tavata. Näin synttäripäivänä heräsi kysymys mieleen, että tarvitseeko teidän muiden ikinä miettiä minkä ikäisiä olette? Minun nimittäin tarvitsee. Ei tule piipun hyllyltä se tieto enää nykyään ei.

Ai että paljonko täytin? Hyvin todennäköisesti 42-vuotta tuli mittariin.