Myötähäpeästä ja laulukilpailusta

Illalla lauletaan ja kovaa. 26 maata esittää kappaleitaan Euroviisuissa ja näin kohtalaisen neutraalisti kilpailuun suhtautuvana luen uutisia, niin kuin tapoihini kuuluu, ja sen lisäksi katsoin myös semifinaalien jälkeen kohutuimmat esitykset youtubesta. Mielenkiinnosta, kun tuntuu, että Euroviisut on hallinnut monen kanavan uutisvirtaa jo monta päivää.

Näin iltauneliaana en välttämättä jaksa katsoa illan finaalia loppuun asti, vaikka kyllä kiinnostaisi. Kannustan suomalaisia lajissa kuin lajissa, koska he ovat suomalaisia. Myös Euroviisuissa. Katsoin Erikan semifinaaliesityksen ja laulajan lavapresenssi on kohdallaan, nahkainen puku on hieno (mielestäni parempi kuin aiempi pvc, vaikka ilmeisesti se on Erikan suosikkimatsku) ja laulukin kulkee komeasti. Erika osaa laulaa.

Ilmeisesti myötähäpeä on pyyhkinyt suomalaisten yli jo kolmatta vuotta putkeen, kun ensin kohistiin Käärijästä, sitten Windows95manista ja nyt Erika Vikmanista. Keskusteluista on poimittavissa toistuvasti rivien välistä huoli, että mitä meistä siellä maailmalla ajatellaan, kun lähetämme tällaisia, ei kuulemma vakavasti otettavia esityksiä? Mitä ne Suomesta ajattelevat? Myötähäpeä.

Ihmettelen kovin tätä häpeää, koska Euroviisuissa on aika usein erikoisiakin esityksiä. Ja kun katson niitä, niin en ajattele, että nyt on koko Italia tai Saksa tai Latvia mennyt täysin sekaisin, kun lähettävät tällaisen esityksen. Esimerkkini oli hypoteettinen. Kuka meistä ajattelee Euroviisuja katsoessaan, että millainen kansa siellä oikein on, kun tämän laittoivat Euroviisuihin? Ei, ei ole tullut ajateltua. Euroviisut on viihdykettä siinä missä se on suuri laulukilpailukin. Joskus on otettava myös riski erottautuakseen. Kaikenlainen häpeä joutaisi siis romukoppaan ihan ensin, ja sitten vain peukut pystyyn, että Suomen veto vetoaa katsojiin tällä kertaa.

Suomessa elämme kahdessa Erika Vikman-kuplassa. On ne kuplat, joissa ymmärretään hänen taiteilijuutensa. Ja ne, jotka vain häpeävät. Mistäs sen muuten tietää mitä ne muut ajattelee, eli ei me suomalaiset, ja mitä on odotettavissa illan kisatuloksena?

Avasin taas youtuben ja muutamia eurooppalaisia uutissivustoja. Ensinnäkin löydän vain positiivisia kommentteja uutissivustoilta. Erikalla näyttäisi menevän hyvin näin finaalipäivänä. Hänestä tykätään. Häntä kehutaan. Hän ei ole suinkaan häntäpäässä vedonlyöntitilastoissa.

Ja youtubessa mielenkiintoisinta antia olivat erilaiset ”first reaction to Finland’s entry” videot, joissa ensi kertaa kuunneltiin Suomen edustuskappale. Nämä videot ovat kovin suosittuja. Aina vähintään kymmeniä tuhansia katsojia ja paljon kommentteja.

Youtuben videoissa Erikan kohdalla toistuivat sanat: icon, iconic, world-class performer, queen, charismatic, wow. Eli siinä missä joku näkee jotain ällöttävää, joku toinen näkee esiintyjän, esityksen, viihdyttäjän, shown, maailmanluokan esiintyjän. Ymmärrän, että seksistä puhuminen tai laulaminen ei sovi kaikille tai kaikkien korville. Se lienee suurin syy edustuskappaleemme vastustukselle kotimaassa. Saattaahan se Euroviisujen äänestäjissäkin jakaa mielipiteitä, mutta minusta nyt kannattaisi katsoa kokonaisuutta. Erika ja tiiminsä on luonut hienon esityksen, jossa on loistavat kamerakulmat ja minun pisteeni Erikalle siitä, että on jättänyt kaiken turhan pois. Kuten taustatanssijat. Hänen esityksensä ei tarvitse yhtään kannattelijaa. Erika kannattelee sitä ihan ypöyksin, itse. Hän riittää koko shown tekijäksi ja monesta Euroviisujen esittäjästä ei olisi siihen.

Toivotan Erikalle onnea finaaliin!

Kuvat: Pexels.com

Toki iloiset Vöyrin pojat ovat laulaneet sydämiimme. He todella osaavat laulaa, vau. Pidän heidän esityksestään myös kovasti. Tiedättekö mikä heidän esityksestään hieman tuli mieleen? No, Malmössä Euroviisuissa oli väliaikanumerona sellainen, että miltä Euroviisut olisivat näyttäneet, jos Suomi olisi ne voittanut. Ja lavalle tuli muumeja ja saunojia saunavihtoineen tanssimaan ympyrässä. Ja mielestäni he tanssivat tismalleen samalla lailla kuin KAJ tanssii esityksensä lopussa kiuas-nuotionsa ympärillä. Minua nauratti, ensin satiiri ja sitten todellisuutta ruotsalaisille. Onnea KAJ:lle finaaliin!

Euroviisuista on tullut tulenarka aihe ihmisoikeuksia puolustavien kesken ja se luo oman varjonsa kisojen ylle. Olen altavastaajien puolella ja epäoikeudenmukaisuuteen pitää puuttua. Ja kyllä, siihen pitäisi puuttua vieläkin jämäkämmin. En silti usko, että tappouhkaus vaikkapa Suomen edustajaa kohtaan auttaa ketään. Henkilökohtaisia traumoja se aiheuttaa. Poliittisilta päättäjiltä tässä maailmassa toivon toimia, että jokainen voisi elää omassa maassaan rauhassa ja turvassa. Ihan jokaisessa maassa.

Ja lopuksi paljastan mikä on oma makuni Euroviisu-esityksissä. Vaikka nautin kauniista laulannasta, niin vaakakuppini kääntyy usein niiden hassujen esitysten puolelle. Yksi suosikeistani on Helsingin Euroviisuissa v. 2007 nähty Ukrainan Verka Serduchka kappaleellaan Dancing Lasha Tumbai. Muistan vain miten hullulta koko esitys näytti, ei päätä eikä häntää, ”foliohattu” päässä juostaan lavaa ympäri ja lauletaan korvamatoa. Se oli viihdettä se.

8 thoughts on “Myötähäpeästä ja laulukilpailusta

  1. Se ”mitä ne meistä ajattelee” -ajattelu on kyllä syvällä suomalaisten mielissä. Näillä reväyttävillä esityksillähän Suomi on noussut kansainvälisesti yhä tunnetummaksi, alkanut saamaan enemmän huomiota Viisuissa ja siitähän pitäisi vain iloita – me olemme stereotyyppisesti hiljaisuudesta nauttiva kansa, joka kuitenkin nauttii myös menosta ja meiningistä muuallakin kuin moottoriurheilussa.

    Täällä toinen folioukkojen fani, heh!

    1. Jos jonnekin niin Euroviisuihin sopivat näyttävät esitykset.

      Enhän minä sitten loppuun asti jaksanut viisuja katsoa, mutta aamun uutiset tiesivät kertoa, että eipä ollut zero points tällä kertaa. Hyvä sijoitus, vaikka ennakkoasetelmat ennustivat vähän parempaa sijaa. Katsoin sen väliaikashownkin jälkikäteen ja Euroopan viisukansa taitaa rakastaa Käärijää edelleen, oli vauhdikas numero.

  2. Kompaan Taija-Tiiaa: Toisten mielipiteen mukaan eläminen on suomalaisille ominaista. Olisi jo aikaa päästä tavasta eroon. Erika, Käärijä ja sitä ennen Lordi ovat näyttämässä tietä. Voipi olla, mekin seurataan perässä vielä joskus 😊.

    Foliohatut rullaa!

    1. Joo, oikeassa olette. Oman tiensä kulkeminen ei ole helppoa. Siksipä soisin ennemminkin kannustusta sen tekeville kuin mollausta. Ehkäpä yhä useampi uskaltaisi sitten itsekin.

  3. Euroviisuja olen seuraillut jo vuosia todella vähän, nykyisin tuo musiikki ei hirveästi enää merkitse itselle kuten nuorempana …. !

    1. Juu, monta vuotta meni tuossa itselläkin, että en euroviisuja katsellut.

      Onnea muuten näin jälkikäteen merkkipäiväsi johdosta! Kovasti yritin blogiisi jättää onnittelut, mutta jälleen joku asetus koneessani väärin ja ”kommentin lisääminen ei onnistu”..

  4. Samoja ajatuksia täälläkin! 👏🏻 Minusta suomalaisia kuvaa jollain tavalla se ”crab in a bucket” eli jos joku tekee eri tavalla tai keksii keinon päästä kuvitteellisesta ämpäristä pois, niin muut ovat joukolla vetämässä takaisin alas tai hankaloittamassa muiden saavutuksia. Maitojuna ym. Ei tosin koske kaikkia, onneksi. Ehkä se osittain voi johtua siitä, että täällä moni kääntyy sisäänpäin, eikä ole kovin sosiaalinen tai esimerkiksi on pysynyt niin pienten piirien sisällä koko ikänsä, että on vaikea nähdä sen kuplan ulkopuolelle muiden silmin. 🤔 Se sellainen kuppikuntaisuus ja joustamaton konservatiivisuus eivät ole hyviä asioita, eikä myöskään se, että jumiudutaan siihen turvalliseen kuplaan jo lapsesta ja nuoresta aikuisesta asti. Se vain vahvistaa sitä, että asioista pitää olla samaa mieltä kuin muutkin samassa ilmapiirissä. On helpompaa mennä massan mukana painostettuna tai ilman, kuin tutkia omaa sisintään ja toimia sen mukaan itselleen rehellisesti.

    Maailma kuitenkin kehittyy koko ajan ja kyllähän tuon nyt kuka tahansa huomaa, että mitä tapahtuu, kun ihmiset kuplaantuvat, eivätkä edes yritä ymmärtää toisiaan ja kohdella toisia oikeudenmukaisesti. En itse ymmärrä tätä ilmiötä täysin – eihän se ole minulta pois, jos joku menestyy, ylittää epävarmuutensa tai tavoittelee unelmiaan. 😊 Sama ilmiö näkyy myös siinä, että yleensä ne miun, siun ja muiden suurimmat hypettäjät ja kannustajat somekanavissa ym. ovat pääosin tuntemattomia ihmisiä tai todella läheisiä irl ystäviä! 😊🤷🏻‍♀️ Nyt tuli vähän pitkästi tekstiä aiheesta ja aiheen vierestä, kun pidän taukoa yhden tulevan postauksen kirjoittamisesta, joka liippaa vähän tätä samaa aihetta – ei kuitenkaan viisuja, vaan aikuisen naisen tyyliä ja muotia.

    Vuonna 2025 pitää osata päästää ”häpeästä” irti, kukaan muu ei ole yhtä kriittinen Suomea kohtaan kuin suomalaiset! Ihan yhtä paljastavia ja paljastavampia asuja näkyi muiden maiden esiintyjilläkin. Aiemmilla Suomen edustajilla oli vähemmän päällä, mutta sukupuoli eri. Samaa mieltä olen Erikan esiintymisestä kuin sinäkin – hän ei tarvinnut muita kannattelemaan show:ta, vaan hänen karismansa oli uskomattoman inspiroivaa katsottavaa. 😍👌🏻 Upea nainen, vaikka en hänen musiikkiansa yleensä kuuntelekaan. 😊

    1. Enpä osaisi tuota paremmin itse sanoa. Olen samaa mieltä. Suomalaiset ovat kovia mollaamaan omiaan, mikä on outo ilmiö. Toisen ymmärtäminen tai jonkin asian tarkastelu eri suunnasta puuttuu usein. Oma mielipide on ainoa mielipide. En tiedä, en jaksa edes vääntää tällaisten musta-valkoisten ihmisten kanssa asioista. Saa olla mielipiteitä, mutta moni kutsuu myös haukkumista ja vähättelyä mielipiteeksi. Ehkä se kuitenkin on enempi vain huonoa käytöstä.

      Oo, hyvä blogiaihe sinulla. Tulossa jo lukemaan sitä..🏃‍♀️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *