Selailin tuossa nettikauppaa ja ihastelin sitä sun tätä. Paitoja, mekkoja ja housuja. Yllättävän laajalla skaalalla. Melkein jo tilasinkin jotain, kunnes havahduin transsistani ja totesin ostosteni olevan hippusen liian impulsiivisesti valittuja ja itse asiassa saattaisin pärjätä enemmän kuin hyvin ilman niitä.
Nyt myöhemmin sitä taas kiittää itseään, että jäi turhat ostot tehtyä. Minulla on vaatetta kaapeissa ja pikku hiljaa siellä alkaa olla aika hyvä kokoelma sellaista omannäköistä ja -tyylistä, jota on ilo pukea päälleen. Miksi sitten ostaa joku oudosti leikattu luomus, joka saattaisi jäädä käyttämättä? Vastaus on, että en tiedä, mutta aika ajoin tulee himo hommata jotain uutta ja erilaista.
Ajattelinkin vähän listata vaatteita ja värejä, joita minun ei kannata ostaa. Joko sen takia, että väri tekee minut oudonnäköiseksi tai leikkaus ei imartele. Yritän aika ajoin näitä vaatteita kokeilla vain todetakseni, että minulle sopivat värisävyt eivät ole yllättäen muuttuneet tai että kapeat hartiani, lyhyt selkäni ja leveämpi lantio eivät sovi ihan joka kolttuun.
Miksi sitten kokeilen vaatteita, jotka eivät sovi minulle? Siksi, että ne näyttävät kivoilta ja kauniilta, ja olen saattanut sellaisen nähdä jonkun toisen päällä. Että tämä listani ei ole inhokkilista, vaan kokemuksen kautta minulle vääränlaisiksi todettuja vaatteita. Ehkäpä tämä kirjoitus muistuu mieleen seuraavan kerran kun olen, tai sinä olet kaupassa ja ihailet parhaan kaverin yllä nähtyä vaatetta, joka ei kuitenkaan sovi sinun väreihisi, kropalle tai kenties muihin vaatekaapin vaatteisiin. Joskus voi siis olla ihan fiksua jättää ostamatta, vaikka tekisi mieli.
VÄLTTELEN NÄITÄ VÄREJÄ
Olen ollut värianalyysissä pari vuotta sitten. Sen teki Annika Löfberg, joka pitää myös Ihana tyyli -blogia. Analyysi oli yhteistyö ja toi paljon uutta informaatiota itselle sopivista ja sopimattomista väreistä. Jännästi sitä oli hakeutunut oikeiden sävyjen äärelle, mutta paljon uusia vaihtoehtoja avautui myös. Sain myös kätevän vältä näitä värejä -listan, jota suurelta osin noudatankin.
En ole osannut ennen analyysiäkään käyttää oranssia, tummaa violettia tai ihan tummaa vihreää. Mustia vaatteita toki löytyy, vaikka ne korostavat silmänalusia ja ryppyjä. Tuo kirkas keltainen vähän harmittaa, koska haluaisin käyttää sitä enemmän. Näen kyllä itsekin peilistä, että se tekee kasvoni oudon värisiksi. Kerran aikanaan ihailinkin pienessä putiikissa kirkkaan keltaista mekkoa, kun myyjä sanoi, että ei myy sitä minulle. Ja ihan oikein teki. Juhlavaatteen soisi tuovan parhaat puolet esille, ei toisinpäin.
Värejä, joita en ostele noin muutenkaan on aina ollut vihreä. Tumma vihreä, vaikka sehän on mitä sykähdyttävin väri. Minun ylleni se ei sovi, mutta kaksi vaalean vihreään taittavaa paitaa minulta löytyy. Ilmeisesti olisi vihreän sävyjä, jotka minullekin sopisivat enemmän kuin hyvin, mutta siitä huolimatta on tullut pitäydyttyä muissa sävyissä. Valitettavasti jouduin loukkaamaan opiskeluaikaan vaihtariystävän tunteita, kun en kehotuksista huolimatta pukeutunut vihreään St. Patrick’s Daynä. Vaatekaapistani ei vain löytynyt yhtään mitään vihreää.
Oranssi uupuu ja on aina uupunut vaatteideni värivalikoimista. Toinen väri on perusruskea. Hyvin tumma ruskea sekä beigen sävyt ovat kivoja ja sopivatkin minulle, omasta mielestäni, mutta tavallinen ruskea kaikessa ruskeudessaan ei oikein innosta.
Välttelen myös jostain syystä punaista. Vaikka ihailen sitä. Aina kun näen punaisia vaatteita jonkun ihmisen yllä katselen perään. Mutta en ehkä kuitenkaan osaisi aamulla itse pukea punaista ylle, niin siinä mielessä varmaan parempi jättää ne kauppaan.
Kukkamekot herättävät ihastusta, mutta se ihan pikkupikku-kukkainen kuosi ei ole minua varten. Hyvä, jos se iso kukkainenkaan, vaikka heti perään todettava, että vähän jotain siltä väliltä löytyy kuitenkin minun kaapistani.
Kullanväriset vaatteet eivät tunnu hyvältä myöskään. Minulla on hopeanhohtoisia vaatteita eri muodoissa, mutta kulta on kyllä sellainen metallinsävy, josta on kieltäydyttävä. Vaikka väittävätkin kultaa leijona-horoskoopissa parhaaksi värikseni.
VAATTEET, JOISSA EN VIIHDY
Farkkuhaalarit. Näkyvät olevan muodissa aika ajoin, mutta lappuhaalarin vetäminen ylle on tekemätön paikka.
Joka päästä paljastelevat asut. Mietin mikä siinä on, koska eihän se paljas iho ole ennenkään ketään tappanut, mutta kai se on niin, että koen oloni mukavaksi, kun on joku raaja peitetty. Antava kaula-aukko on myös vähän sorsittu leikkaus paidoissa ja mekoissani.
Rusettivaatteet. Omistin hetken valkoisen paidan, jossa kiedottiin rusetti kapeilla naruilla kaulalle. Se oli ihan ok, mutta en tuntenut oloani ikinä täysin kotoisaksi rusettivaatteessa, joten se on nyt myyty. Väittäisin, että rusetteja ei ole sen jälkeen vaatteissani näkynyt.
Leggingsit. En päässyt tähän trendiin oikein mukaan, ja lahjaksi saamani olen laittanut talvella housujen alle.
Bolero. Vähän pelottaa kirjoittaa tämä tähän, koska olen ollut kova boleroiden käyttäjä ja jostain vaatekaapin laatikosta sellaisia vielä varmasti löytyy. Odottamassa luoja tietää mitä. Mutta uusia boleroita en usko enää ostavani, liekö vanhojakaan enää käytän.
Tekokuituneule. Näitä löytyi opiskeluaikaan yltäni ja huono puoli näissä kylmissä ja sähköisissä neuleissa oli se, että kun on tällainen kunnon kainalohikoilija, niin oi ja voi. Eihän niistä raikkaita muutaman käyttökerran jälkeen saanut millään. Kamalia paitoja. Että neuleeseen kannattaa valita jotain muutakin kuin vain muovia.
Peplum. Siinä on leikkaus, joka ei vain ikinä näytä kivalta minun ylläni. Jotenkin kroppani mittasuhteet eivät suosi tätä leikkausta. Ja kyllä, aika ajoin kokeilen kaupassa näkemääni kaunista uutuutta, mutta en vain saa millään peplum-helmaa näyttämään hyvältä ylläni.
Boho. Bohomekkoja näkyi minusta tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Rentoja ja kauniin monivärisiä. Ihmiset näyttivät kesäisen ihanilta ne päällä. Minä laitan sellaisen ylleni enkä enää tunnista itseäni sieltä alta.
Kimono. Olenkohan ikinä edes omistanut, joten en ehkä voi sanoa, että en osta näitä enää ikinä. Vastikään näin kauniin kimonon stailattuna lehdessä, ihan moderni ote ja niin oli siinä, mutta tuskin tulisin sinuiksi kimonon kanssa vieläkään.
Hatut. En viihdy hatuissa. Olen ostanut matkoilta hattuja, kun päätä pitää suojata auringolta, mutta aina yhtä epämukavaa. Käyttää hattua.
No jospa tämä alkaisi riittää. Onneksi maailmassa vaatteita riittää, joita voi pukea ylleen ja tuntea toivon mukaan olonsa kotoisaksi ne yllään. Tai valmistaa oman mielen mukaiset. Joka asiasta taitaa löytyä ne suosikit ja ei niin suosikit, kun oikein pöyhii. Yritän pitää yllä olevat asiat mielessä ja säästää aikaani, kun seuraavan kerran tartun bohomekkoon tai peplum-paitaan siellä kaupassa ja jälleen kokeilen. Ja petyn.
10 thoughts on “Näitä en vaatekaappiini enää osta”
Näin se onkin, vaatteita pitää olla erilaisia, että jokainen löytää itselleen jotakin.
On toki tapauksia, jolloin ihan hieno ja istuva vaate jää kauppaan, koska se ei vaan tunnu omalta. Ja toisin päin, jokin vaate tulee ostettu ja käytetty vaikka se ei sovi pätkäkään omaan kropan malliin tai väriin.
Itse käytän paljon vihreää ja oranssia, paitsi ne on yhtä tiettyä sävyä kumpikin. Tummanvihreä ja murrettu oranssi sopivat minulle ja ovat omat lempiväriäni. Myös kirkkaita värejä, kuten keltaista tai turkoosia, käytän paljon. Sen sijaan mustaa vältän. Olen vain kyllästynyt siihen.
Jokaisesta värissä on varmaankin olemassa se oikea sävy itselleen, vaikka sitä ei aina helposti löydy.
Nuoruudessani olin uteliaampi ja kokeiluhaluisempi. Nyt into on laantunut. Joskus tekee mieli kokeilla jotain uutta kaupassa, mutta harvoin jaksan edes vaivautua.
Hyvin todettu, että kaikenlaisia vaatteita tarvitaan. Onhan meitä käyttäjiäkin niin paljon erilaisia. Kaikki ei sovi kaikille, sen kun vielä itsekin sisäistäisi, kun tykkään kyllä kokeilla uutuuksia, mutta totuuden nimissä harvemmin niihin kuitenkaan tarttuu.
Minullakin on muutamia vaatteita, jotka eivät ihan sävyltään tai jostain muusta syystä ole itselle täydelliset valinnat, mutta viihdyn niissä silti ja käytän. Joskus vaate on fiilisjuttu.
Oma tyyli on siinä mielessä ollut hyvä löytää, koska se tekee ostamisesta helpompaa ja hutiostot jää pois.
Jes, kiitos tosi kivasta postauksesta, aloin heti pohtia vastaavia omalla kohdallani!
Olen väriltäni lämmin syksy, ja minua pukevat kunnolliset, lämpimät ja syvät värit, kuten tietty tummansininen, turkoosi, musta, vihreät, oranssit, Myös murretut värit käyvät minulle hyvin. Minun tulee välttää kylmiä sinisiä, hailakoita vaaleanpunaisia, laventelia ja liian vaaleita värejä.
Itse en enää sorru mm. poolopaitoihin, keinokuituneuleisiin, matalavyötäröisiin farkkuihin, v-kaula-aukkoihin tai hameeseen/mekkoon, jonka helma on vino mitenkään päin tai minnekään suuntaan. Välttelen myös kuvioillisia ja liian räikeitä vaatteita ja korkokenkiä.
Sinultakin tuli ei-lista kuin apteekin hyllyltä. Jollain lailla tosiaan kannattaa sisäistää ne itselle ei sopivat vaatteet, niin ei turhaan haikaile niiden peräänkään. Tykkäsin värianalyysistä siinä mielessä, että nyt oikean sävyisten vaatteiden osto on helpompaa. Meillä kahdella esim on aika eri sävyt, mitkä sopivat parhaiten.
Tuollainen värianalyysi olisi aika hauska kokeilla. Ehkä näkisi jonkun välttelemänsä värin erilaisessa valossa.
Niin paljon samoja ”inhokkeja” joita ei halua enää vaatekaappiinsa! Muovineuleet, bolerot ja liika paljastelu – ei ei ei. Kesällä välillä topinkin pitäminen julkisella paikalla tuntuu siltä kuin liikkuisin alasti 😀
Hah, ihan sama fiilis. Topissa julkiselle paikalle – jää melkein lähtemättä. Pitäisi varmaan vaan yrittää, kyllä sitä nuorempana kulki vähemmissä vaatteissa. En tiedä, mutta on tiettyjä asioita, joita nykyään välttelee ja ehkä ihan hyvä niin. Jokainen tyylillään!
Ja värianalyysi oli minusta hyödyllinen juttu!
On tosi hyvä aihe!! Aika mielenkiintoista olisi useamminkin lukea tällaisia pohdintoja…mikä out mikä in ja varsinkin itselle, eikä vaan mitä valtavirta ajattelee!
Olisi varmaan itsekunkin joskus aihetta paneutua oman vaatekaapin sisältöön ja tehdä samanlainen analyysi, kuin Tyylimuru on tehnyt!!
Itse bongasin tästä jutusta muutaman herätyksen!!
Kiitokset Tyylimurulle!❤
Miten mahtava kuulla, jos artikkelistani oli iloa! Kiitos kommentista! Kohti omannäköistä tyyliä ostos kerrallaan.
Välillä sitä on hieman turhautunut, kun taas saa itsensä kiinni sovituskopissa hassujen vaatteiden kanssa, jotka eivät näytä hyvältä yllä. Ja jos joku ei näytä hyvältä, niin tuleeko sitä käytettyä. (ei). Pyrin järkevöittämään omia ostoja, kun tiedän olevani vähän tuulen vietävissä välillä. Hyödyllistä on ollut tiedostaa mikä ei sovi ja vielä muistaakin se siellä kaupassa.
Mielestäni minulle ei sovi esim huulipunana kirkas eikä oranssinpunainen, vaan sävy täytyy olla aavistuksen sinertävä, yleensä nimetty jonkin marjan mukaan. Punaisten yläosien sävyn valitsen samalla periaatteella.
En pidä harmaasta enkä mustasta, mutta tummanharmaa on silti minusta ihana sävy. Ruskeista pidän eniten violettiin taittuvana. Kirkkaankeltainen on ihana väri, vaikka ei minulle niin pukeva. Käytän paljon kesällä keltaisia sortseja ja kumppareita sekä monivärisiä puseroita, joissa on mm minulle sopivaa pinkkiä ja lilaa keltaisen ohella.
Miten hienosti omat sävyt sinulla hallussa! Tuo huulipuna on oma akilleen kantapää. Sitä täydellistä punaa minun pitäisi lähteä etsimään jonkun asian päälle ymmärtävän kanssa. Se on pienestä kiinni, että sävy on joko sopiva tai näyttää väärältä kasvoilla. Samahan se on yläosienkin kanssa. Niitä hauskoja värejä, jotka ei kasvojen lähelle sovi onkin kiva valita vaikka just noin alaosiksi, tai käyttää asusteissa.