Nollakelin asuvalinta ja helmiäispilviä

Sunnuntai valkeni auringon paisteessa ja nollakelissä. Kello oli jo yhdeksän, kun nousin lasten kanssa yhtä aikaa ylös. Normaali aika viikonloppuisin on 7.00 pintaan, mutta taitaa vielä aikaerorasitusta olla tässä takana. Sisäinen kello sanoo ysiltä aamulla, että kello on kolme yöllä.

Aamukahvin jälkeen sitä jo jaksoi miettiä päivän kulkua. Siihen kuului aamun lautapelisessiot lasten kanssa, jonka jälkeen lähdimme ulkoilemaan.

Pihamme on muuten nollakelin myötä yksi iso luistelurata. Eilen ajattelin käydä postilaatikolla, mutta en löytänyt hiekoitushiekkaa mistään. Niinpä painuin takaisin sisään ja jätin asian sikseen.

Nyt mieheltä tiedusteltuani asiaa sain koordinaatit yhden varaston perukoille ja näinpä su-aamupäivällä hiekkapolku laatikolle syntyi. En tiedä olisiko pitänyt jättää menemättä. Oli vain laskuja ja mainoksia.

Auringon paistaessa jätin paksun talvitakin naulakkoon ja valkoinen teddy-karvatakki ja pörröiset korvaläpät riittivät. Toppahousut tietenkin etteivät persuukset palennu. Menin nimittäin hiekoituksen jälkeen laskemaan pulkalla nuoremman kanssa. Ihan kotipihassa rinnetontilla onnistui ja kyllä sitä vauhtia pulkkaan tulikin meidän kahden painosta. Meinasi tuija-aita saada kyytiä.

Vaikka tämän viikon märkä keli ei suosikkini olekaan, niin silti tuntuu paremmalta kuin kovat paukkupakkaset. Nyt voisi keli viiletä jonkun pakkasasteen verran, niin tuntuisi kivalta talvelta eikä silti tarvitsisi pakkautua kymmeneen vaatekerrokseen tarjetakseen.

Ulkoilun ja kaakaon jälkeen juniori löysi vanhan palapelin ja koululainen teki läksyjä, joten itse sain hetken paneutua rästilehtiin, joita loman aikana oli kerääntynyt. Gloria ja Vogue on hyvää aivojen rentoutusta. Tosin Gloriassa ollut aivotutkijan haastattelu laittoi miettimään omaa keskittymiskykyä ja kännykän käyttöä.

Alkukuvassa näkyvät helmiäispilvet ilahduttivat lauantaina kauniilla sävyillään. Ensimmäistä kertaa elämässäni niitäkin näin. Myöhemmin iltalehti kertoi niitä näkyneen ympäri Suomea. Näkyikö helmiäispilviä muuten teidän taivaalla?

8 thoughts on “Nollakelin asuvalinta ja helmiäispilviä

    1. Kiitoksia! Juu, pilvistä näkyikin kattavasti kuvamateriaalia. Olivat herttaisen näköiset pastellin sävyineen.

  1. Helmiäispilvet olivat kyllä näyttävät! ❤️ Todella hienot, en muista olenko ennen edes nähnyt livenä niitä? Ihanan arkinen postaus, mukava oli lukea.

    Ajankohtainen aihe tuo aivotutkijan haastattelu (en tosin ole tuota lukenut, mutta tuttu on alalla), olen itsekin kiinnittänyt huomiota tuohon. Varsinkin tylsinä hetkinä tulee liian helposti tartuttua puhelimeen ja aloitettua doomscrollailu, vaikka mitä se auttaa tylsyyteen, jos teet päätöksen videon katsomisesta ekan kahden sekunnin aikana? Ei tee hyvää aivoille ja keskittymiselle, niin olen alkanut laittaa puhelimen äänettömällä näyttö alaspäin pöydälle tai kokonaan kiinni normaalia useammin. Hyvinvointiin vaikuttaa myös se, ettei tarvitse lukea negakommentteja, asiattomuuksia, ihmisten aivopieruja ja maailman, sekä ihmiskunnan (=sivistyneiden hyvinvointivaltioiden) tuhoutumisesta. Eipä olisi uskonut 2006-> nuorena, että mennään kehityksessä takaperin. Pakko keskittyä hyviin, kauniisiin ja hyvää mieltä tuoviin asioihin. 😊💕

    1. Helmiäispilvet saisivat kyllä useammin näyttäytyä meitä ilahduttamassa! Tulee varmaan tähyiltyä taivaallekin enempi tämän jälkeen.

      Joo, voihan keskittymiskyky. Olen huomannut itsessäni sen herpaantumista, vaikka aikanaan olisi voinut vähän kerskaillakin sen kestolla. Jos älylaitteiden rajoituksia annetaan lapsille, niin ihan yhtä lailla meille aikuisillekin ne ovat paikallaan. Jätän kanssa välillä kännykän ns. tarkoituksella hyllylle, niin ei tule hamuiltua sitä joka sekunti.

    1. Joo, pari laskua per kk tulee firmalle, niin saan ne siitä mielestäni helpommin kirjanpitäjän kansioon kuin tulostamalla. Mene ja tiedä sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *