Aluksi voisi mainita Coldplayn, jonka lipusta kieltäydyin ja jätin käymättä shown, jonka 170 000 katsojaa kuulemma kävi kokemassa. Olen aina ollut surkea keikkakävijä, mutta heinäkuussa kotikylästä poistuminen on erityisen hankalaa omien erinäisten töiden takia. Joten tällainen ratkaisu tällä kertaa. Toivottavasti lipun sai joku, joka rakastaa kyseistä bändiä. Elämyshän konsertti varmasti olisi ollut, ainakin sen käyneet kehuivat fiilistä ja 3D-lasien kautta avautuneita tehosteita.
Myöskään olympialaisiin ei ole voinut olla törmäämättä ja vaikka oma urheilun seuraamiseni on mitättömän pientä nykyään, niin yllätin itseni katsomalla avajaisia puolisilmällä sekä paristi olen jo jäänyt seuraamaan hetkeksi urheilijoiden suorituksia, joten ties miten tässä vielä intoutuu seuraamaan.
Avajaisia siis katselin sieltä täältä ja olin lehdestä lukenut esiintyjistä, joten odotin mm. Lady Gagan esitystä. Yleensä niin valovoimainen, mutta nyt jotain jäi puuttumaan esityksestä, vaikka cabareesta pidänkin. Celine Dion sen sijaan vei sydämen. Avajaiset olivat aika mahtipontinen, hivenen hyppelevä kokonaisuus ja mietin välillä, että mitä ihmettä ne katsojat siellä Seinen varrella saivat. Mutta tätä kysyykin ihminen, joka ei ole niin urheilufani.
Viimeiseksi olympialaisista on pakko mainita Seine-joessa uimisen. Ajatus uimareista siellä kauhistutti jo etukäteen ja mietin, että siellä on sitten ripuli joka toisessa urheilijassa. Jossain vaiheessa näyttikin, että veteen ei ole menemistä. Äsken luin, että sinne olivat kuitenkin molskahtaneet triathlonistit. Ei varmasti paras mahdollinen fiilis hypätä siihen lätäkköön, varsinkin kun testitulokset ovat todennäköisesti olleet aika hilkulla onko uiminen järkevä ratkaisu vai ei.
Pariisissa noin muuten olisi kiva pitkästä aikaa käydä, mutta vasta sitten kun nämä tällaiset suursäpinät ovat menneet ohi.
Koulujen alku on puhuttanut meillä ja paljon. Koululaisemme ei nyt ilosta kiljunut tajutessaan, että koulu alkaa ensi viikolla. Rento lomailu on tainnut maistua. Kesän lämmöissä on saanut shortseissa mennä hyvin pitkälti päivästä toiseen, ja syysvaatteita kokeillessaan housun lahkeet olivat 10cm liian lyhyitä. Kävimmekin sitten viime viikolla hommaamassa vähän lisää housuja ja paitoja. Paljon muuta ei koulutaipaleelle tänä vuonna tarvitakaan. Reppukin on säilynyt hyvänä viime vuodelta.
Taidan itse kuulua siihen koulukuntaan, jota ei haittaisi yhtään, jos koulujen lomat alkaisivat juhannukselta. Tässä vasta kesän makuun päästy ja jo koulu odottaa alkamistaan nurkan takana. Koulujen alun myötä laittaa moni putiikki ja kesäravintola ovet säppiin. Olisi niin hienoa, että Suomessa olisi enempi tarjontaa vielä elokuussa muualta Euroopasta saapuville matkailijoille. Hippusen on minusta täällä meilläpäin tullut tähän parannusta. Elokuun ensimmäiset viikot ovat vielä ihan hyvää aikaa matkailijoille kiertää Savonlinnaa ja seutukuntaa. On vielä vaihtoehtoja mitä tehdä ja mihin pääsee.
Ja puhuttaa toki sekin, että tässä se nyt oli. Heinäkuu. Mikä muu kuukausi pitää sisällään niin paljon odotuksia ja haaveilua? Heinäkuu on tunnetta täynnä, suuntaan jos toiseen. Milloin se on pettymystä säästä tai loman loppumisesta ”kesken”. Milloin se on ajan pysähtymistä kauniin maiseman edessä ja iloa kesähetkien jakamisesta parhaassa seurassa. Toivottavasti sinulla oli hyvä heinäkuu, jota voi muistella jälkikäteen.
Vaikka töitä teinkin koko kuukauden, olen silti aika tyytyväinen, että lastenkin kanssa kerittiin vaikka ja mitä. Sää suosi heinäkuussa ja vesijetteilyt, leikkipuistot, uiminen, sirkus, Visulahti ja kotieläinpuistot kerittiin kiertää. Juniorillakin oli ylimääräisiä vapaita, joten pitkät viikonloput hänellekin mahdollistivat monia kesätouhuja ja isovanhemmilla yökyläilyä.
Onko mikään puheenaiheista sinulle ajankohtainen? Paitsi heinäkuun loppu! Se taitaa olla ikävä todellisuus meille kaikille se, mutta kävitkö sinä katsomassa Coldplaytä? Entäpä seuraatko olympialaisissa jotain tiettyä lajia tai urheilijaa? Vaikuttaako koulujen alkaminen elämääsi mitenkään?
Iloista kuun vaihdetta toivotellen!
2 thoughts on “Puheenaiheita heinäkuun vikalta viikolta”
Ei tullut ostettua lippua Coldplayihin eikä omassa telkkarissa pyöri olympialaisetkaan. Niistä tämä kuukausi tosin jää muistoihin.
Heinäkuun loppuminen tiesi koululaiselle aina ikäviä uutisia – kohta on aika palauttaa aamurytmi ja jatkaa ahertamista. Niin monta vuotta tuli kuitenkin ehdollistettua itsensä ajatukselle ”heinäkuun jälkeen ei ole enää hauskuutta tiedossa vaan pelkkää harmaata arkea” että joskus täytyy muistuttaa itseään että enää en elä sellaista rytmiä. Huvipuistot, jäätelökioskit, kesäkahvilat sun muut tuntuvat tosiaan seuraavan ”koululaiskalenteria” ja se on kyllä turhauttavaa kun vielähän olisi kesää jäljellä ja moni vasta pääsee lomalle.
On kuitenkin mukava aina havaita joka syksy koulujen alkaneen kun pienenpieniä reppuselkiä vaeltelee siksakkia puhelintaan tiukasti tuijottaen ja aamuisin ja iltapäivisin pyörätiet täyttyvät pyöräilijöistä ja jalankulkijoista. Se on kuin lohdullinen merkki siitä että vaikka moni muu asia maailmassa mullistuisi niin tähän voi ainakin vielä toistaiseksi luottaa.
Pienissä koululaisissa on syksyn tuntua jo, vaikka koulu alkaa elokuun alkupuolella jo. Jännästi joo kesäkiskat sun muut laittavat ovet säppiin samaan aikaan. Tietenkin syy on, että työntekijät lähtevät ja saattaahan se kysyntäkin laskea, vaikka matkailijoita on vielä elokuussa aika paljon. Edelleen olen sitä mieltä, että lomat voisivat alkaa kesäkuun puolivälin jälkeen ja koulut alkaa elokuussa myöhemmin..