Palatakseni hetkeksi vielä viime viikon kaupunkilomaseemme Kööpenhaminassa. Matka sattui ajankohtaan, kun kyseisessä kaupungissa ei tapahtunut nähdäkseni mitään ihmeellistä. Ei festivaaleja, ei muotiviikkoja, ei mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa ainakaan tapahtumakalenterin mukaan. Maaliskuun loppu, harvassa paikassa se onkaan sesonkia yhtään millekään.
Suuri sesonkiaika matkailussa eli kesä harvemmin ajoittuu meidän perheessä lomien kanssa samaan aikaan. Joten se on otettava ilo irti kohteista muulloin.
Euroopassa maaliskuussa matkaillessa on kaksi mahdollisuutta sään suhteen. Joko on kostean kylmähköä vesisateineen, tai sitten aurinko pääsee paistamaan ja terassillakin voi ottaa takin pois päältä. Vuosi sitten satoi kaikki kolme päivää Tallinnassa. Nyt puolestaan Köpis näytti poutaa to-la, ja perjantaina oli suorastaan ihanan aurinkoista. Lähtöpäivänä vettä tupsautteli ja tuuli, joten oli sopiva aika poistua.
Suurkaupungissa voi olla hintojen puolesta hieman hintavaa. Luulen silti, että majoittuminen ja kenties ruokakin on hippuisen edukkaampaa sesongin ulkopuolella. Majoituimme Scandic Norreportiin, joka sijaitsi kätevästi metroaseman vieressä. Lentoasemalta oli helppo hurauttaa siihen ja huoneenkin saimme etuajassa. Hotelli oli kohtuuhintainen ja osoittautui oikein sopivaksi meille. Saimme mukavan tilavan huoneen, jossa oli erikoisen leveät ikkunalaudat. Niissä oli itse asiassa patjat ja pienten jakkaroiden avulla ikkunalaudoille pääsi kiipeämään ja katselemaan kaupunkimaisemaa.
Hotellin yläkerroksessa oli baari kattoterassilla, ja samainen baari toimi aamuisin myös aamiaistilana. Harvemmin hotellin baaria tulee käytettyä, mutta tässä hotellissa oli asukkaille ilmainen happy hour päivittäin klo 16-17, joten hyödynsimme sen kerran, kun satuimme oikeaan aikaan kaupungilta kotiin. Rose-lasillinen maistui ja koko kattoterassi olikin täynnä väkeä. Maaliskuinen tuuli oli vähän vilakka, mutta onneksi aurinko lämmitti selkää siinä samalla.
Kiersimme useamman museon reissun aikana ja isommissa kohteissa tuntui toisinaan, että ihan itsekseen sai kulkea. Ei ollut tungosta, jonoja tai välttämättä muita ihmisiä pitkään aikaan näköpiirissä. Mikäs sen parempaa, hih. Että sesongin ulkopuolella on selvästi rauhallisempi meno nähtävyyksilläkin. Toisaalta kaikki paikat eivät välttämättä ole vielä auki, kuten meille kävi Tivolin kanssa. Portilla käytiin, mutta sisälle ei päästy.
Kööpenhamina oli kuitenkin eläväinen kaupunki. Istahdimme paristi niin pubiin kuin kahviloihin päiväsaikaan, ja aina ne olivat pullollaan väkeä. Oli jotenkin tosi mukava kuunnella puheen sorinaa ja katsella iloisia ihmisiä. Sitä kun meilläpäin on aina huolissaan, että ihmiset eivät käytä palveluita tarpeeksi, jotta ne kannattaisivat. Täällä näytti asiakkaita riittävän keskellä päivää niin lasilliselle kuin syömään. Onneksi muuten olimme varanneet joka illalle ravintolapöydän. Kuulemma vaikea päästä kivoihin ilman varausta.
Torstaina söimme viehättävässä Bloom Vesterbro ravintolassa, joka oli hämmästyksekseni to-iltanakin täpötäynnä. Ovelta vain käännyttivät väkeä pois. Ravintola oli löytö, erinomainen chef’s menu ja viinipaketti kylkeen. Lähdimme ravintolasta iloisina, kuten arvata saattaa.
Olin pöytävarauksien suhteen sen verran myöhässä, että ihan joka ravintolaan, johon olisin halunnut en saanut enää pöytää. Alkuviikosta nimittäin näitä vasta varailin, eli kun hyvältä vaikuttava ravintola näytti varauskirjassaan vihreää meille, varasin. Löysin vihdosta viimein pe-illaksikin ravintolan, johon mahduimme ja ravintola Maven oli puitteiltaan ihana ja tunnelmallinen. Sijaitsi vanhan kirkon alakerrassa, miten erikoista!
Mavenissa saimme nuoren, puheliaan tarjoilijan, joka tilattuani lasin rose-viiniä kaatoi minulle hinnakkaan puoleisen lasin punaviiniä. Is this rose?, kysyin kuin jossain komediassa ikään ja hän sanoi kyllä ja kertoi sen olevan hänen oma suosikkinsa. Maistoin lasiini kaadettua punaviiniä ja erinomaista oli, joten annoin asian olla. Olisi vielä kaatanut hyvän juoman altaaseen, kun olisin alkanut valittaa. Erikoista, tuumasin vain mielessäni.
Pianhan tuo selvisi miksi sain punaviiniä ja miksi tarjoilijamme ei osannut kertoa oikeastaan yhtään mitään tarjoilemistaan ruoista meille. Hän oli ensimmäistä päivää töissä ja pyyhki vain hikeä otsaltaan siinä pyöriessään. Iloinen palvelu korvaa tiedon puutteen. Söisin eteeni kannetut ruoat kuitenkin, ei allergioita. Mutta se, että ruoka oli maultaan vain ok, oli sinänsä pettymys. Tartarin kanssa punaviini oli oikea valinta, mutta muuten valitsemamme keittiön suosittelema menu ei ollut hääppöinen. Että sellainen ilta sillä kertaa.
Vasta aloittaneita työntekijöitä ja tarjoilijoita oli muuallakin, eli ilmeisesti sesonkityöntekijöitä jo kovasti koulutettiin ennen kuin tosi kiireet alkaisivat. Toinen kohtaaminen suu pyöreänä kulkeneen työntekijän kanssa oli kahvilassa, johon istutin itseni ja mieheni eräänä päivänä. Olimme koko aamupäivän pyörineet linnoissa ja päiväkahvia alkoi tehdä mieli. Kauniilta terassilta tuli vastaan kaksi valkoisiin pukeutunutta kaunotarta Hermesiensä kanssa ja sanoinkin miehelleni, että kas, tuonnehan mekin istutaan.
Mies kävi sisältä tilaamassa meille smörrebrödit, minulle kahvia ja hänelle jonkin erikoisoluen, tuttuja merkkejä ei kuulemma ollut saatavilla. Siinä ulkona aikani katselin, kun tyttö kantoi ja kantoi cappuccinoa. Eihän se minun ole, kysyin ja hän katsoi pyödän numeroa. Ei se numero tainnut tuo olla, hän mutisi ja meni takaisin sisään. Hetkosen kuluttua nuori mies marssi sisältä samaisen cappuccinon kanssa samat polut ja tuli lopulta luokseni. Ennen kuin pystyin hillitsemään sanoin, se on varmasti kuumaa se. Hän ei vastannut. Eikä se juoma tietenkään lämpöä ollut nähnytkään. Sen verran ahkerasti sitä oli ulkoilutettu ennen minun eteeni päätymistä. Mutta leivät olivat erinomaiset ja aurinko paistoi niin kovasti, että melkein lämmitti sen cappuccinon uudelleen.
Kauniiden päivien myötä tuli käveltyä paljon ja kävimme me piipahtamassa Christianiassakin. Se on kuuluisa kaupunginosa, joka julistautui vapaavaltioksi 1970-luvun alussa. Hipit valtasivat alueen tyhjilleen jääneet parakit. Ilmeisesti asukasluku nykyään on noin 1000.
Christiania oli täynnä väkeä, kuppiloita ja ravintoloita. Kadun varsilla oli myyntikojuja ja jos minkälaista korua ja vaatetta olisi löytynyt. Rento fiilis, ei ehkä minun henkinen kotini, vähän sellainen ruohoisa tuoksu monessa kolkassa, mutta juu, leppoisaa oli.
Kävelimme myös ex-tempore pieneen näyttelypaikkaan nimeltä MACA: museum of modern contemporary art. Heillä oli esillä mm. Banksya ja sehän piti mennä tietenkin katsomaan, kun tajuttiin. Olen Bristolissa aikoinaan käynyt ja kaupungissa opiskellut kaverini näytti Banksyn töitä pitkin kaupunkia. Onhan ne hienoja. Hienoja kaikessa siinä mitä ne viestivät hullun maailman menosta.
Esillä MACAssa oli myös muita graffititaiteilijoita. Tykästyin Bambin töihin.
Pakko mainita vielä la-illan ruokapaikkamme Krebsegaarden. Pieni ravintola, jossa omistaja pieteetillä piti huolta jokaisesta asiakkaastaan, valmisti herkkuruokia ja valitsi kelpoviinit kyytipojiksi. Oli niin leppoisa ilta hyvän ruoan parissa tässä paikassa. Ravintola oli suojellussa talossa ja kaikkea vanhaa oli hyödynnetty remonttiaikaan, kuten muualta tuodut vanhat kirkon lattiat. Suositukseni tälle ravintolalle.
Kööpenhamina osoittautui kelpo kohteeksi keväiselle matkalle. Sen verran lämpöisempää oli pitänyt, että osa puista oli jo komeassa kukassa. Pieniä krookuksia puski myös ruohon läpi monessa paikassa. Kevään merkkejä on kiva bongailla.
Reissu sesongin ulkopuolella erityisesti isoon kohteeseen mennessä saattaa olla jopa etu. Väkeä riittäisi kesälomien aikaan varmasti ihan eri mittapuulla, nyt sai kulkea aika rauhassa. Sää olisi voinut olla vielä lämpöisempi, jos minulta kysytään, mutta harvemminhan ihan täydellistä mikään on. Vai mitä. Kaiken kaikkiaan hyvä matka, oli kiva tutustua uuteen kaupunkiin.
Aiempi postaukseni Köpiksestä:
Kööpenhaminan 5 käyntikohdetta ensikertalaiselle
8 thoughts on “Reissu sesongin ulkopuolella”
Mielestäni sesonkien ulkopuolella matkustaminen on kertoja kivempi kuin turistirysässä. Sen huomaa erityisesti lomakohteissa (Maltalla heinä-elokuu oli oikein painajainen asukkaanakin).
Kiva, että teillä oli tuuria sään kanssa. Köpiksessä olisi kiva käydä joskus oikein ajan kanssa, koska vaikka olen pyörähtänyt siellä moneen otteeseen, aina oli kiire eteenpäin, ei koskaan ollut aikaa tutustua itse kaupunkiin.
Aika usein on kovin sesonki jäänyt kokematta, paitsi tämän kotikaupunki Savonlinnan heinäkuun kiireet. Sesongin lähettyvillä lienee ideaalein aika matkustaa kohteisiin. Moni paikka on auki, ja sinne pääsee helpommin ja toisinaan jopa huokeammin kuin aivan matkailusesongin huipulla. Köpis oli mielenkiintoinen näin maaliskuussakin eikä se lämmittävä aurinko haitannut menoa yhtään (;
Hei kiitos postauksesta, rakastan matkajuttuja, melkein kuin olisi itsekin ollut matkalla 🙂 Ihana että sattui hyvät kelit, koska kuten sanoitkin maaliskuu aina ihan arvoitus. Kerran oltiin Genevessä ja oli lähes kesä, kun parin vuoden päästä samaan aikaan satoi koko matkan räntää 😀
Kööpenhamina kuten Amsterdamkin ovat olleet mun matkalistalla niin pitkään kuin muistan. Syy miksei olla käyty on se, että meillä pitää olla matkoilla aina joku ”tapahtuma” kuten Geneven automessut, Las Vegasin automessut, Italian Ferrari museo ym. Ei koskaan matkusteta ”vain” loman takia (paitsi Tallinnaan se on poikkeus), voi kuulostaa hassulta mutta näin meillä 😀
Voi apua noita ravintola/kahvila kokemuksia, mutta onpahan ainakin jotain mitä muistella myöhemmin 😀
Kiva sää tekee kaupungin katselusta aina helpompaa. Onpahan niitä sateisiakin reissuja tullut tehtyä, mutta vähemmän innostun kiertelemään silloin. Me kyllä lähdetään ihan loma-lomalle, mutta voin sanoa, että ei se haittaisi miestäni, jos matkan varrelle sattuisi vaikkapa tuo Maranellon Ferrari-museo.
Kiintoisa kattaus ravintoloita. Aina ei niissäkään mene putkeen asiat. Ehkäpä sitten sesongin koittaessa on jo tarjoiluissakin tarkkuutta.
Tuppaan itsekin matkustella mielellään aina sesongin ulkopuolella jos mahdollista. Johtuu ehkä enempi siitä, että en pidä isoista ihmisjoukoista vaan nautin reissussani enempi rauhallisuudesta ja paikkakunnan perusarjesta. Ehkä palvelut jäävät vähäisemmiksi, mutta sillä ei ole ollut juurikaan merkitystä loppupeleissä.
Hyviä ravintoloita on kiva testata reissussa. Tällä kertaa valmistelut sen suhteen meinasivat mennä ihan ohi, mutta saimme kuitenkin mahat täyteen ruokaa joka ilta, ei voi valittaa.
Palveluiden vähyys lienee se hinta mitä maksaa, kun matkustaa sesongin ulkopuolella. Mutta ei se onneksi ole suuremmin meidänkään reissuja haitannut.
Oijoi, ihana Kööpenhamina! Päätettiin juuri miehen kanssa, että elokuussa voisi startata Köpikseen nyt, kun täältä Turusta menee suorat lennot kaupunkiin. Olen kahdesti aiemmin ollut Kööpenhaminassa, molemmilla kerroilla tuli tunne, että pitää päästä uudestaan.
No nyt on helppo lähteä, jos suora lento on ihan kotikonnuilta. Haluaisin minäkin Kööpenhaminaan joku päivä uudestaan!