Savonlinna telkkarissa ja minäkin 3 sekuntia

Sellaistapa eilen illalla, olitko tv:n ääressä? Savonlinna oli melkein tunnin telkkarissa ja onhan se nyt jo jotain. Yleensä Savonlinnasta (ja vissiin aika monesta muustakin paikasta) ensimmäisenä kuulee kuinka palvelut, koulut ja ihmiset vain vähenee ja muutakin mollivoittoista, jos avaa tv:n ja uutiset väärään aikaan. Mutta nyt oli erilainen ohjelma ja sisältö. Ja pakko sanoa, että muuttovoittoahan on tainnut tälle seudulle jo muutamana vuonna tulla, mikä on hienoa.

Maanantai-iltana MTV3:lta tuli siis Kuokkavieras Kataja, jossa hän tiimeineen vieraili Savonlinnassa. En voi sanoa katsoneeni ohjelmaa pahemmin ennen tätä, mutta ihan hauskaltahan ohjelma vaikutti parin jakson perusteella, jotka katselin heti marraskuun alussa tietäen, että saatan vilahtaa Savonlinnan jaksossa.

Jannen ohjelma Savonlinnassa alkoi eräänä elokuisena iltana ja huomasi jo miten kaupunki oli kesän kiireistä hiljentynyt. Ei meinannut löytyä jututettavia. Iloiset nuoret onneksi ajeluttivat kuvausryhmää siellä täällä ja lopulta he päätyivät Punkaharjulle. Ihana kohde siellä on muuten tuo Aseman taidelaituri, josta yöpaikkakin löytyi. Suosittelen käymään, on upea ja lämminhenkinen kohde täynnä huipputaidetta.

Savonlinnassa pitää totta kai kokea maisemaristeilyt, Olavinlinna ja makoisat lörtsyt. Ne ohjelmassa nähtiinkin. Toisin kuin ohjelmassa jossain vaiheessa sanottiin, niin ensi vuonna Olavinlinna täyttää jo 550 vuotta. Mahtavat lukemat, joten todellakin kannattaa ensi vuonna Savonlinnaan saapua. Linnaa juhlistetaan varmasti monella tapaa.

Ohjelmassa kerittiin onnistunut kalareissu Oravissakin kokea ja vaikka Oravi ja Punkaharju kuuluvat nykyään Savonlinnaan, niin kyllä ne aina vaan näkee ja kokee Oravina ja Punkaharjuna. Ei Savonlinnana. Molemmat kylät ovat ylpeästi omia itsejään. Kuntaliitos tietenkin yhdistymisen takana.

Oravin reissun jälkeen iltamyöhiin Savonlinna oli jo nukkumassa ja aika turhaan kuvausryhmä kierteli keskustan katuja. Majapaikka löytyikin lopulta hotellin huomasta. Seurue kävi aamupäivällä naapurissamme aamiaisella ja lopulta pimpottivat meidän ovikelloa.

Ottaen huomioon, että meillä on lasiovi, en silti tajunnut ketä oven takana oli ennen kuin sen avasin. Olin koko aamun keskittynyt työntekoon ja siitä kuplasta havahtuminen kesti hetken. Oli jotenkin aivan kamalaa nähdä televisiokamera ja mikrofoni edessäni. Jos joku epäilee ohjelman aitoutta ja sitä ilmoittaako ryhmä etukäteen tulostaan, niin haluaisin kovasti sanoa, että joo, soittavat jokaiselle etukäteen ja sopivat yksityiskohdat. Silloin ei meikäläisen tapaisten introverttien tarvitsisi säikähtää kotiovellaan joutuvansa parhaimpaan katseluaikaan suositun televisiokanavan ohjelmaan ja voisivat kieltäytyä etukäteen. Mutta ei. Eivät soittaneet ja ilmoittaneet tulostaan.

En ole ikinä ollut televisiossa eikä minua olisi haitannut vaikka olisivat leikanneet nämä 3 sekuntia minun osuuttani pois, mutta toisaalta, pidän kyllä tästä ohjelmasta lyhyen tuttavuuden myötä. Olisin mielelläni kammannut tukkani ja vaihtanut muutakin kuin pieruverkkarit ja huolimattomasti napitetun paidan päälleni, mutta se saattaisi tehdä ohjelman ideasta tylsän. Ja kyllä, lopuksi pyysivät lupaa näyttää pärstääni telkkarissa enkä kehdannut kieltäytyä.

Jos joku ihmettelee miksi kaikki eivät päästä kuvausryhmää sisälle eli ole vieraanvaraisia, niin minun täytyy sanoa, että sillä ei ole mitään tekemistä vieraanvaraisuuden kanssa. Jokainen meistä varmasti haluaa auttaa toisia, mutta kyllä se kameran läsnäolo oli yllättävän ahdistavaa. Sitä tajuaa, että jokainen ilme, ääni ja hölmö juttu tallentuu sekä tietenkin se oma koti siihen nauhalle ja myöhemmin näkyy koko kansalle. Eli syy miksi joku vetäisee oven äkkiä kiinni ja painuu takaisin kotiinsa, liittyy juurikin siihen. Ja se suotakoon heille.

Mutta minäpä en (tällä kertaa) vetäissyt. Muistan, että oli vaikea muodostaa ihan normaalia lausetta, koska alkoi ihan kamalasti jännittää. Se kamera siis. Ei Janne tai mukana olleet mukavat pojat. Nimittäin he olivat tosi kivoja, ei haitannut yhtään heille änkyttää siinä. Kyytiä pyysivät siis ja sen tarjosin. Voin kertoa, että pojilla oli ahtaat oltavat auton takapenkillä lasten istuimen viedessä ison siivun tilasta.

Nyt sitten oli kyllä jotenkin suuri helpotus huomata, että höpinäni oli leikattu pois. Puhuin Jannen kanssa lähinnä Riihimäkeä sivuavia asioita, koska olen vähän sieltäpäin kotoisin ja lopuksi autossa tulleeseen kysymykseen mitä Savonlinnassa kannattaisi tehdä taisin mainita sinä viikonloppuna olleet Luontoelokuvafestarit. Niin, sen näyttämällä olisi saattanut paljastua, että jakso on kuvattu yli vuosi sitten. Hups, olikohan se salaisuus.

Mutta näin. Savonlinna mainittu telkkarissa. Hyvä hyvä. Ei pikkukaupunkien osa ole kovin kummoinen tänä päivänä. Alun mollivoittoisuudesta puhuessani lisään, että paljon hyvää tapahtuu näillä seutuvin myös. Savonlinnassa on säpinää, kun se sille päälle sattuu ja on menoa, tekemistä ja ihmisiä. Kesällä tuntuu, että puoli Etelä-Suomea on täällä jossain vaiheessa. Minä ainakin viihdyn ja tärkeintä, että lapsillakin on kaikki hyvin, hoidot ja harrastukset lähellä.

Tulkaahan ihmeessä vierailemaan ja kokemaan Savonlinnan nähtävyydet, palvelut ja ihmiset!