Seikkailulla Hämeenlinnassa

Pikainen sukulointireissu vei Hämeenlinnaan ja kaupungista löytyi jälleen kivoja aktiviteetteja. Tällä kertaa kiikuin puiden latvassa, laskin pitkiä vaijeriliukuja puusta toiseen sekä ihailin kahta linnaa.

Visiitti Hämeen linnassa on aina kiva ajanviete aikuisille ja lapsille. Kierroksille voi osallistua tai kiertää itsekseen. Moneen mielenkiintoiseen huoneeseen, saliin ja ahtaaseen käytävään pääsi ilman opastakin. Siitä jos mistä meidän lapset tykkäsivät. Minä tykästyin Raija Jokisen tekstiilitaiteeseen, jota on esillä koko kesän linnan vaihtuvana näyttelynä. Jotenkin herkkiä ja hämmästyttäviä töitä pellavasta tehtynä.

Samaan syssyyn oli tietoa pellavanvalmistuksesta, koska se on näytellyt suurta roolia Hämeen linnan historiassa. Hämeen linna toimi 1800-luvulla naisvankilana ja silloin vangit valmistivat pellavatekstiilejä. Samassa näyttelyssä ollut vanha pakkopaita herätti kysymyksiä lapsessani ja parhaani mukaan yritin asiaa selittää.

Linnan vieressä olisi päässyt tutustumaan v. 1993 toimintansa lopettaneeseen vankilaan. Tällä kertaa aikataulut eivät antaneet myöden, kun nälkä kurisi itse kunkin vatsassa. Mutta tässä kohteessa voisi kyllä joku kerta piipahtaa.

Yhden iltapäivän ohjelmassa oli koululaisen kanssa käynti seikkailupuisto Hugoparkissa. Aulangolla toimiva puihin rakennettu puisto oli mielenkiintoinen kohde. Tarkoituksena on suorittaa erilaisia ratoja 10-20 metrin korkeudessa. Puusta puuhun on monenlaista rataa, kävelyvaijereita, heiluvia askeleita, askelmia sun muita sekä useita vaijeriliukuja puusta toiseen. Pitihän tämä käydä kokemassa.

Aluksi puettiin tukevat valjaat ja kypärät ylle. Saimme tietoa miten radalla kuljetaan turvallisesti ja aluksi mietin osaankohan tehdä mitään siellä. Radoilla kuljettaessa ollaan koko ajan kiinni turvavaijerissa eikä puusta voi pudota. Onneksi nokkela koululaiseni oli mukana ja hän saikin mennä edelläni. Radoilla kiipeilyssä, tasapainoilussa, itsensä voittamisessa ja vaijeriliu’uissa oli todellakin oma viehätyksensä. Kyllä siinä valjaisiin oli luotettava, kun hyppää puuhun rakennetulta tasanteelta tyhjän päälle ja antaa vaijeriliun viedä. Siinä sitä sitten roikkui liukuun tarkoitetun vaijerin varassa ja hassulta tuntui, kun pari kertaa liu’un alapuolella meni kevyen liikenteen väylä polkypyöräilijöineen.

Parin tunnin kiipeilyn ja seikkailun jälkeen alkoi takki olla tyhjä ja totesimme, että pari viimeistä rataa yritämme suorittaa seuraavan kerran. Sovimme nimittäin tulevamme joku kerta uudestaan. Taisi se koululaisenikin ylittää itsensä pari kertaa, koska jos itseäni hirvitti korkealla puissa seikkailu niin eiköhän niitä tuntemuksia nuoremmassakin jonkun verran syntynyt. Hieman notkeutta ja voimaa tarvittiin aika ajoin, jotta radalla pääsi eteenpäin. En sitten tiedä miten sieltä puusta pelastetaan, jos ei uskalla jatkaa. Päätin jo aluksi, että loppuun asti mennään eikä mitään muttia. Koululainen oli nippa nappa sen pituinen, että pääsi parista kohtaa eteenpäin, mutta sisua ja sinnikkyyttä onneksi löytyi aina oikeassa kohdassa.

Seikkailun päätteeksi kipaisimme Aulangon graniittilinnaa ihmettelemään. Kaunis, vai pitäisikö sanoa komea ilmestys, joka on rakennettu v. 1887 äveriään Hugo Standertskjöldin toimesta. Linna on saanut innoituksensa alun perin alueella olleesta muinaislinnasta. Tämän muinaislinnan kerrotaan olleen paikalla ajanlaskumme alusta asti ja sittemmin 1200-luvun puolivälissä se tuhottiin. Mielenkiintoista historiaa ja kyllähän tämä graniittilinna kiva paikka oli. Korkeimpaan torniin ei ollut valitettavasti nyt käyntiä, mutta kahteen muuhun näköalatorniin pääsi käymään.

Aulanko on muuten aivan ihana käyntikohde näkötorneineen ja joutsenlampineen, mutta tällä kertaa sadepilvet vaanivat ympärillä kastellen meidät jo seikkailupuiston puolella, niin piknik ja puistossa kiertely jäivät paremman sään aikaan.

Toisaalta, heti perään todettava, että Suomen kesässä ei aina kannata hyvää säätä liikaa odotella. Saattaa jäädä monet jutut kokematta. Seikkailupuistossa viettämämme iltapäivän aikana satoi taivaan täydeltä että paistoi aivan ihanasti. Että oikein ajoittamalla saattaisi piknikinkin saada auringonpaisteen aikaan. Saas nähdä millaisen kesän saamme vielä kokea sään puolesta.