Talvinen viikonloppu Jyväskylässä antoi virtaa arkeen. Nyt olen jo kotiutuneena Savonlinnassa, mutta pari päivää vanhojen ystävien kanssa teki taas niin hyvää. Poikkeuksellisesti kaveriporukkani kanssa nähtiin näin helmikuussa, kun aika usein kokoontumisemme ovat olleet ns. paremmilla keleillä. Milloin mökillä kanttarelliaikaan, milloin festareilla joraten. Rauhallinen oli tämä Jyväskylän kohtaamisemme, osasyy saattoi olla rapsakka pakkanen ja kaikkien tiukat työviikot ennen tätä viikonloppua. Lasi kuplivaa ja hetkessä kohtaaminen tuntuvat tätä nykyä arvokkaammilta kuin discomusiikin jytke tahmealla tanssilattialla.
Siis hauskahan niitä remuaikoja on muistella, ei siinä mitään ja muisteltiinkin. Yli parikymmentä vuotta kun olemme tunteneet toisemme, niin tarinaa ja tapahtumia on matkan varrella riittänyt.
En ole ihan varma mikä vuosi se oli, kun viimeksi Jyväskylässä aikaa vietin, mutta aina olen ollut sitä mieltä, että Jyväskylä on mukava mesta, sopivan kokoinen ja eläväinen. Nuorempana hain Jyväskylän ammattikorkeakouluunkin, mutta enhän minä sinne päässyt. Tänä viikonloppuna vähän lämpöisempi sää olisi ollut täydellinen pakkasilman sattuessa hengitysteihin, mutta talvi on tietenkin talvi, minkäs teet. Onneksi matkat olivat lyhyet joka puolelle, koska varaamamme airbnb sijaitsi lähellä keskustaa.
Siisti talvipukeutuminen on välillä haaste. Sitä kun saattaa alkaa paleltaa, jos ei kulje michelin-ukkona paikasta toiseen. Kerrospukeutuminen auttaa paljon ja itselläni on aina yllä lämpimät villapaidat, lämpösukat ja farkkujen alla lämmittävä kerros, jos en ole toppavehkeissä. Myönnän, että turhamainen minä valitsi Jyväskylän reissulle farkut ja suorat housut, en toppahousuja, jotka kulkivat kyllä käyttämättöminä matkalaukussa mukana. Kerrostamisesta huolimatta erityisesti la-iltana oli vilakka kävellä takaisin asunnolle, kun ensin oli istuttu lämpimässä teattarissa, syöty mahat pullolleen ja piipahdettu pubissa.
Lämmin suositus pienelle Jyväskylän Huoneteatterille. Soma paikka kaikkinensa. Illan näytelmänä oli Minna Koskelan kirjoittama Exän uus ja vanha. Oli nopeatempoinen komedia. Olenko muuten kertonut, että nuorempana olin harrastajateatterissa mukana? Se oli kivaa aikaa ja olen ollut muistaakseni lukion kautta Minna Koskelan pitämällä improkurssilla, jossa hän mm. kertoi näyttelijäntyöstä. Toki teimme jotain harjoitteitakin. Eipä minusta näyttelijää ole tullut, mutta Minnan opetus oli hieno kokemus nuorelle.
Teatterin jälkeen olikin jo nälkä ja lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui Cielo, jossa oli kertakaikkisen herkulliset ruoat. Teemana itäisen Välimeren ja Pohjois-Afrikan maut. Alkuruoat sai jakaa kaverin kanssa ja kuuden hengen porukkamme näin toimikin. Päädyimme kahden kaverini kanssa tilaamaan yhteensä neljä alkuruokaa jaettavaksi keskenämme ja minäkin, vaikka Seychelleillä koko kuukauden kieltäydyin, söin nyt vihdosta viimein mustekalaa. Se oli erinomaisesti laitettu ja maistui hyvälle. Minua ei haittaisi, jos niitä imukuppeja ei näkyisi, mutta silmät kiinni ja ääntä kohden vain. Pääruoaksi tilasin kalaa ja rapsakoita perunoita. Olisi saanut salaatinkin, joka olisi voinut olla viisaampi valinta, koska sain mahani hieman liian täyteen. Housun nappi piti avata – täyteen.
Illan päätteeksi pysähdyimme perinteiseen pubiin ja lopulta kiltisti kipitimme kämpille. Ei discohommia tai muita. Vähänhän se meitä itseämmekin naurattaa, että tähän on tultu, mutta yhdessä jutustelu on se tärkein asia näissä kohtaamisissamme, ei enää muut menot.
Mitenkä teillä muilla? Vieläkö tanssilattiat vetävät vai onko kaverien kanssa tapaamiset rauhoittuneet jutusteluun ja teatteri-iltoihin?
9 thoughts on “Talvinen päivän asu ja viikonloppu Jyväskylässä”
Ompa ollut kiva reissu siellä 🙂 Herrrrrkullisen näköinen annos, nam!
Vähän vaihdellen menee, riippuu kavereista heh! Enemmän tulee kuitenkin suosittua jotain rauhallista tekemistä ja ihan vaan olemista, mutta on mukava repäistäkin joskus vähän myöhempään kun pitkästä aikaa nähdään 🙂
No oli, ja tuli jotenkin niin hyvään saumaankin.
Cielo -ravintolassa oli tunnelma kohdillaan. Ilo oli saada maukasta ja yllätyksellistäkin ruokaa.
Kavereita on kiva nähdä ja erityisesti kun alkaa olla se tilanne, että kaikki ovat hajaantuneet ympäri maata, ellei maailmaa. Jälleennäkeminen on aina iloinen juttu ja sitähän ei tosiaan aina tiedäkään mitä sitä kaverin kanssa keksii.
Mukava ja tunnelmallinen kirjoitus. Itsestäni tuntuu jotenkin utopistiselta edes ajatus yökerhosta, ei sinne varmaan haluta tätejä nukkumaan univelkoja pois 😀. Mieluummin hyvää seuraa ja ruokaa.
Kiitos paljon! Ja kylläpä osuit oikeaan, ihan naurahdin mielikuvalle itsestäni haukottelemassa siellä yökerhossa! Koska sitähän se olisi. Tuli niissä nuorempana rampattua ihan tarpeeksi. Parasta on vaihtaa kuulumisia ja jutella ystävien kanssa ihan rauhassa.
Mahtava viikonloppu teillä oli! Ystävien kanssa vietetty aika on aina erityistä, ja vielä kun ohjelmaa on noin monipuolisesti, niin mikä sen parempaa. Itsekin tykkään käydä teatterissa hyvässä seurassa 🙂
Talvipukeutuminen sen sijaan on minulle vähän ikuinen kompromissi. Sen pitäisi olla ennen kaikkea käytännöllistä, mikä ei oikein ole minun lempiajatukseni… Ja jos yrittää pukeutua vähän nätimmin, niin yleensä tulee vain kylmä.
Teatteri tekee aina hyvää, eikö!
Talvipukeutumisen dilemma.. turhamainen minä haluaisi näyttää edes joskus muulta kuin kävelevältä makuupussilta, mutta harvemmin käytännössä mahdollista, ainakaan näillä miinus asteilla. Nuorempana tuli kuljettua ilman pipoakin, ai apua. Nyt haluan tuntea oloni lämpimäksi ulkonakin, joten epäesteettisen pukeutumisen kärsimysviikot jatkuvat. Ainakin säätiedotuksen mukaan.
Mukava viikonloppu on ollut teillä. Hyvä on tavata ja viettää aikaa yhdessä. Iän myötä kyllä huomaa, että erilaiset asiat houkuttelevat kuin mitä nuorempana. Miten sitä on jaksanut bilettää reissussakin vaikka joka ilta.
Talvi haastaa pukeutumisessa. Olen ollut niin tyytyväinen että viime talvena itselleni yllätykseksi ostin pitkän toppatakin. Siinä ei ole michelinrenkaita, mutta muuten varmasti muhkeampi kuin aikaisemmat takkini. Se on niin lämmin, että tulee ulos lähdettyä helpommin kuin aikaisemmin kovilla pakkasilla.
Joo, samaa mieltä. On tärkeää järkätä aikaa ystävien tapaamisille, vaikka kalenteri ruuhkavuosina täynnä onkin. Hihi, nuorempana sitä jaksoi ja vähillä unilla reippaana (oikeasti reippaana) töihin.
Talvella pitääkin löytyä sellaiset vaatteet, että tulee lähdettyä ulos. Molemmat oikein lämpimät talvitakkini ulottuvat pitkälle reiteen, koska muuten ei ole kivaa, jos on todella kylmä tai tulee oleskeltua pidempään ulkona.
Suloinen asu. Takki on upea. Nälkä tulee kun katsoo noita ruokakuvia 🙂 Talvi on hankalaa aikaa pukeutumisen suhteen. Itse aina ajattelen, että ei väliä mitä on päällimmäisenä, kun alla on jotakin kivaa.
Itse olen viimeksi ollut Jyväskylässä vuonna 2003, en osaa kyllä yhtään sanoa miksi siellä ei ole tullut käytyä. Mentiin äitini ja lasten kanssa, siellä oli joku lasten tapahtuma silloin.