Tavallisen viikon parhaat palat

Kop kop – koputetaanpas puuta, kun perheen viimeinenkin jäsen on viimein tervehtynyt kuukauden sairastelukierteestä. Liikaa ei toki pidä riemuita, seuraava tauti odottelee varmasti nurkan takana, mutta oikeastaan tällaisella hetkellä, kun kaikki pääsevät mukaan ulkoilemaan, laskemaan mäkeä ja harrastamaan, niin otetaan ilo irti. Tänään sunnuntaina pihamaalla on hieman uutta lunta viime yöltä ja aurinko paistaa taivaan täydeltä. Aika kiva, vaikka sitä lämpöisempää kevättä odottelenkin jo.

Kävelylenkki heitettiin muuten kivassa pakkaskelissä lauantainakin, mutta mutta, vähän inhottava tuuli tuiversi ja kovaa tuiversikin. En ole tuulen ystävä. Kovan tuulen varsinkaan. Pienestä se voi ihminen ottaa itseensä, mutta onhan se nyt paljon ihanampaa kulkea tyynessä kelissä kuin puskea päin tuulta. Pysähdyin töröttämään hauskan graffitin viereen, joka lienee savonlinnalaisille aika tuttu.

Tuulisen kävelylenkin varrella oleva tunnelmallinen kahvila, Saima nimeltään, tuli kuin tilauksesta ja päiväkahvit herkkuineen maistui koko porukalle.

Olavinlinnallakin tapahtuu. Nimittäin linnan virtaa entisöidään! Kamalalta näyttävät myllätyt pientareet tällä hetkellä, mutta tärkeää työtä virran luonnonmukaistamisen eteen tässä tehdään. Kunnostushankkeella pyritään parantamaan mm. uhanalaisten järvitaimenen ja järvilohen elinoloja.

Näytti kunnostustyöt kiinnostavan näitäkin päiväkävelijöitä.

Nopea näpsy kotitoimistopäivän keskellä. Olen vaihtanut polvesta reikäiset collegehousuni siistimpiin, vaikka kotilook harvemmin on edustuskelpoinen millään mittapuulla. Takana kuvassa näkyvät koululaisen monot, jotka eivät tänä talvena päässeet tositoimiin lainkaan. Niinpä, joku varmaan pyörtyä pökrähti tähän paikkaan, mutta hiihtämistä ei ollut ohjelmassa tänä talvena. Hups, uusi yritys ensi talvena. Toinen juttu, voisiko joku viedä tuon koululaisen huoneeseen ostetun kattolampun pahvipaketin pois tuolta makaamasta. En itse siihen näköjään kykene, unohtuu joka aamu, ja näin, siitä on tullut suorastaan vakikaluste sitten.

Toissa viikollahan oli ihania keväisiä, jopa lämpimiä päiviä, kun lumi suli ja ulkona tuntui kevät. Sehän myös herätti liian aikaisin pieniä ötököitä, kuten tämän kaverin. Viikko sitten olohuoneestamme löytyi tämä pieni pistepirkko. Koululainen, jolla on kova lemmikkikuume, kiikutti pirkolle heti ruokaa, turvallisen kupin köllötellä ja leluja. En tiedä välittääkö se niinkään leluista, mutta vihertuotteet uppoavat sekä yksi antamani ötökkä, jonka sain pirkolle metsästettyä. Petojahan nämä ovat, mutta kirvaksi ei tässä nyt pysty muuttumaan, niin toivotaan, että ötökkä säilyy hengissä siitä huolimatta. Täällä on ollut joka päivä pieni pakkanen, niin ei uskalla vielä päästää sitä ulos. En tiedä paljonko sitten yöpakkasten pitäisi vähetä, että sillä olisi mahikset selvitä.

Pirkosta sen verran, että yöt viettää koululaisen huoneessa avoimessa laatikossa. Ei häivy ikinä yön aikana. Päivisin se pääsee yläkertaan ja jossain vaiheessa lähtee asioilleen. Illalla se löytyy jostain seinästä kiipeilemästä ja koululainen nostaa sen takaisin vihreää popsimaan. Reilu viikko on nyt menty tällä ohjelmalla. Toivon todella, että saadaan päästää se takaisin ulos ja pian etsimään parempaa ravintoa.

Tässä harvinaista herkkua. Perhettänihän en kuvaa täällä blogin puolella. Jos haluavat kasvonsa nettiin, niin saavat tehdä sen ihan itse, kun haluavat tai ovat siihen tarpeeksi isoja. Mutta kun juniori näin kivan piirustuksen perheestämme eräs ilta piirsi, niin laitetaan se nyt tännekin. Tiedätte nyt sitten miltä meidän porukka näyttää. Itseäni tämä piirustus ilahdutti kyllä kovasti.

Viikon hyvä teko: pesin kahvinkeittimen. Olen perheen ainut kahvinjuoja ja nyt sitten toivon mukaan vähän paremman makuista kahvia saan maistella.

Viikon lohturuoka: juusto. Ostin pitkästä aikaa kunnon rasvaista juustoa. Brandy-pähkinä ei petä ja tämän verran siitä enää on jäljellä. Ja milloin tätä narskuttelen? Tietenkin iltaisin, kun lapset ovat käyneet nukkumaan. En tiedä osuuko mihinkään terveellisen ruokavalion (variaatioitahan niistä riittää) kategoriaan klo 22 ja juustot, mutta itse olen nyt ainakin ollut hippuisen tyytyväisempi iltoihini tämän myötä.

Keskiviikkona erehdyin katsomaan peiliin ja totesin, että nyt pitää päästä kampaajalle. Puhelin käteen ja ajan nappasin siitä ylihuomiselle eli perjantai aamuksi. Ai miten on mahdollista? Sain peruutuspaikan, hahaa, eikä tarvinnut kärvistellä kovin kauaa. Kuvittelen aina, että tukkani värjäämisestä on mennyt pari viikkoa. Totuus tälläkin kertaa oli, että liki 8 viikkoahan siinä hujahti. Kampaaja kysyi, että mitäs laitetaan? Vastasin, että sitä samaa kuin viimeksi. Aina ei jaksa uudistua.

Kevät ja kukkaset. Molemmat ilahduttavat. Kevät ajatuksena, koska ei niin just nyt tunnu kevät keväältä, kun ulkona talvinen ihmemaa. Kaunis kylläkin. Sisällä kukat tuovat väriterapiaa aivoille.

Mukavaa sunnutai-iltaa ja alkavaa viikkoa toivottelen! Elämä ei varmaan suuria mullistuksia ensi viikollekaan tänne meidän elämään tuo. Loppuviikosta piipahdan Helsingissä, joten kivaa kevätkeliä laitan tilaukseen sinne etelään.