Viikonloppu täynnä musiikkia -täältä tullaan Tampere

Vielä on festareita jäljellä Suomen kesässä. Kyllä vain, olen viikonloppuna sellaisille useiden vuosien tauon jälkeen menossa! Tampereen Pyynikillä on Festivaalifestivaali 22-23.8. ja ystäväporukan innostamana siellä ollaan menossa koko viikonloppu.

Festarikokemukseni näin reilun 40 vuoden ikään ehtineenä on suorastaan hävettävän lyhyt ja kohtalaisen mitäänsanomaton. Mutta kaksi poimintaa vuosien varrelta. Olin 17-vuotiaana elämäni ensimmäisissä festarimenoissa Vaasan Rantarockissa, ja vuosihan oli 1999. Selvinpäin ystäväni kanssa juhlimme, tehdään se heti selväksi, mutta siitä huolimatta en kovin paljoa ko. reissulta kuitenkaan muista. Oli teltta, joka kastui. Oli piilarit, jotka taisivat olla aivan liian kauan silmissä. Nähtiin David Lee Rothin eli Van Halenin laulajan oma keikka. Jump- vanha klassikko toimi Vaasan illassa sekä oli myös tosi paljon kotimaisia bändejä.

Siis hauskaa oli ja mukava juttu, että äitini päästi alaikäisenä yli 300km päähän festareille. Kävin myös omilla säästöillä reilaamassa Euroopassa seuraavana vuonna, että ihanaa, kun on saanut mennä ja ihan luvan kanssa.

Suurempaa festari-intoa ei siinä parinkympin paremmalla puolellakaan päässyt syntymään. Kesät toki olivat vain yhtä tarkoitusta varten, eli rahankeruuta – töissä käymistä, jotta selvisi seuraavan talven opiskelujen yli ilman työssäkäyntiä. Jossain vaiheessa opintojen päättyessä kaikki kesät menivät silti töissä, ja sitä rahaa kerättiin talven matkusteluihin.

Toinen mieleen jäänyt festarikokemus on vuodelta 2015 kavereiden kanssa Flowssa. Suurinta osaa bändeistä en ollut eläissäni kuullut, mutta musiikki on musiikkia ja viihdyin. Muistelen jammailleeni Pet Shop Boysin, Florence + the Machinen ja Years&yearsin tahtiin. Oli hyvää ruokaa, juomaa, hauskaa seuraa ja kesäinen Helsinki.

Kovasti toiveissa, että mieleenpainuva festarikokemus olisi tulevanakin viikonloppuna Tampereella tiedossa! Festivaalifestivaali on tietenkin uusi tuttavuus itselleni ja artistikattaus on täysin kotimainen. En ole ihminen, joka kovasti ketään fanittaa, joten annan musiikille mahdollisuuden viedä mennessään enkä näin etukäteen valitse tiettyä artistia, jota olisi ihan pakko mennä katsomaan. Varmasti kavereilla on niitä senkin edestä, että luotetaan heidän makuunsa.

Vaatepolitiikka viikonlopun rientoloihin on vielä auki. En ole kerinnyt miettiä oikein mitään ja nyt avasin sääennusteet. Pirun kylmältä näyttää ja pieni vedentulon mahdollisuus perjantaille. Että niin, pitäisiköhän sadeviitta nyt ihan ensimmäiseksi hommata. Jäänee mielikuvitukselliset festariasut kokoamatta, jos syyssäältä alkaa tuntua. Kas kun se on se fiilis mikä ratkaisee pukeutumisenkin. Pilkkihaalarit vai jotain jännää.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa keikalla täällä Savonlinnassa, kun kaverini perustama Musta Norppa-tapahtuma sai jatkoa ja kansanrunoista lauluja ja musiikkia tehnyt Dänkki Briha esiintyi tunnelmallisessa Kulttuurikellarissa. Olisiko tässä tapa saada nykynuoret kiinnostumaan perinteistä ja kansanrunoudesta? Biisien taustalla oli moderni poljento, johon sähköviulu sopi (yllättäen) valtavan hienosti ja laulaja Liiran omaperäinen ääni hypnotisoi kuuntelemaan tarinoita menneiltä ajoilta.

Musiikki ja kulttuuri. Aina, kun näitä kokee, kuulee ja näkee on olo, että tätä pitäisi useamminkin harrastaa. No parhaamme yritämme eikö. Viikonlopun musiikkielämyksiä tässä jo hieman odotellessa.

Kuuluiko musiikki jollain lailla sinun kesän viettoosi?