Kymmenen vuotta. Se on jo aika pitkä aika ihmiselossakin. Sitä luulee muistavansa vanhojakin asioita, mutta onneksi on valokuvat. Niistä muistoja vasta kumpuaakin ja tämän postaukseni aihe on 10 viimeistä syyskuuta ja 1 valokuva jokaisen vuoden syyskuulta.
Aloitetaan nykyhetkestä ja tutummista jutuista ja mennään siitä kohti mennyttä. Olen kirjoittanut blogiani nyt nelisen vuotta ja jakanut kaikenlaista elämäni varrelta kanssanne, joten tämä nykyhetki on itsellenikin helpompi. Olen kyllä vähän huolissani tämän aiheen keksittyäni, että onkohan minulla joka syyskuulta edes valokuvia! Tämän blogini ja somen päivittämisen myötä valokuvien määrä on räjähtänyt pilvipalvelussani. Eli sen myötä helpompi tehtävä löytää joku kuva viimeisimmiltä vuosilta kuin 10 vuoden takaa. Valokuvien aihe on rajattu vain siihen, että valokuvanotto on tapahtunut syyskuussa.
2025
Syyskuu ei ole vielä ohi, mutta otin tämän vuodenkin mukaan koosteeseen. Osin siksi, että vuoden 2014 valokuvat eivät olekaan omassa pilvessäni, vaan mieheni, jonne en nyt pääse käsiksi, mutta pidetään se sivuseikkana. Nimittäin, näin kivan kuvan nappasin heti syyskuun alettua. Amiraaliperhonen kavereineen oli omenapuussamme nauttimassa lämpimästä päivästä ja todennäköisesti maistelemassa puun latvustossa omenia, joita linnut olivat kerinneet nokkimaan.
2024
Viime vuoden syyskuu olikin paljon tapahtumarikkaampi kuin tämä vuosi, mutta valokuvista silti paras oli tämä kettu, jonka yllätin terassiltamme syömästä päärynöitä. Se oli söpö ja kun minä lopulta astuin ulos terassille, se jolkotteli nurmikolle istumaan ja katselemaan minua ennen kuin poistui naapurin puolelle.
2023
Kauniilta näytti auringonlasku 1.9. kun risteilimme höyrylaivalla seudun yrittäjien tilaisuudessa. Vasemmalla näkyy hieno Kyrönsalmen junasilta, joka oli kääntyvä silta vuosikymmeniä rahtilaivojen kuljettua Savonlinnan vanhan kaupungin vierestä. Talvisodassa vihollinen yritti sen pommittaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
2022
Syyskuun puolivälissä oli jo näin komea ruska. Muistan tämän hyvin, koska luonto oli ensimmäisen kerran näin komeana meidän pihassamme. Värit loistivat niin upeina. Auringon osuessa kellertäviin puihin iltapäivällä koko tienoo oli keltainen.
2021
Kerran vuodessa tapaamme MAMKin opiskelukavereideni kanssa ja neljä vuotta sitten mökkeilimme viikonlopun mitä parhaimmalla paikalla. Katsokaa nyt tätä maisemaa. Olemmekin palanneet tänne uudelleen. Ette varmasti ihmettele miksi.
2020
Tältä syyskuulta löytyi tasan 3 valokuvaa, joissa ei ollut lapsiani. Kuukausi meni vauvahuuruissa ja vietimme juniorin ristiäisiä.
2019
Salakuva minusta vuokramökin rannassa. Ystävien kanssa mökkeilemässä ja olisi jälleen kaunis järvikuva ollut tarjolla, mutta kun sellainen tuossa jo vähän aiemmin oli, niin tämä oli toiseksi paras. Haha, ei ole siis suuri tämä valokuvakavalkadi mistä valita. Heinäkuussa saattaisi olla enemmän ja laadukkaampaa kuvamateriaalia jopa vuodelta -19, mutta ei voi nyt mitään. Syyskuun kuvilla mennään, kun niin uhkasin.
2018
Jo alkaa valokuvat vähetä. Olin ottanut huikeat 17 valokuvaa koko kuun aikana, jotka vilisivät lapsia ja tuttujamme. Joten tämä yksittäinen valokuva kauniista hevosesta on siis vuoden 2018 syyskuun anti. Mutta ovathan hevoset ihania. En itse asiassa tiedä kuka tämä kuvan hevonen on, olimme käymässä eräällä tallilla, sen muistan. Minähän siis ratsastin ja hoidin hevosia ala- ja yläasteen, joten aina kun on mahdollisuus silittää hevosia, niin olen siellä.
2017
Syyskuun erikoisin juttu taisi olla tämä työmatka. Tämä hivenen tärähtänyt kuva minusta on otettu Moskovassa, matkamessuilta. Kaikkea sitä on kerinnytkin. Perinteisellä venäläisellä yöjunalla menimme edestakaisin, olipahan kokemus sekin.
2016
Terveisiä ihanasta Tallinnasta. Ystävien kanssa olimme Tallinnan reissulla ja olin ottanut tasan 18 valokuvaa koko reissusta. Nykyään se 18 tulee täyteen jo terminaalissa. Osa kuvista oli niin hölmöjä, että päädyin nyt syyskuun kuvaksi valitsemaan oman naaman. Hiustenpidennyksetkin löytyvät päästä, oli nimittäin pitkät hiukset kerrankin.
2015
Silloin kun pihamme oli vielä tekovaiheessa. On se karunnäköistä ollut sen hetken verran. Ihmeen helposti sitä unohtaa miten puut ja pensaat ovat vuosien varrella kasvaneet huimasti. Nykyään tuija-aitammekin peittää jo näkyvyyden tuohon tielle.
Olisi ihan mahtavaa, jos saisi aikaiseksi laittaa valokuvia perinteiseen kuva-albumiin. Enhän siis niin ole valitettavasti tehnyt, vaikka albumien selaileminen on aivan parasta puuhaa. Onko sinulla valokuvia albumeissa? Entäpä muistatko mitä 10 vuotta sitten tähän samaan aikaan sinun elämässäsi tapahtui?
8 thoughts on “Yksi kuva syyskuulta 10 vuoden ajan”
Hauska postausidea! Muistin tuon päärynöitä syövän terassivieraan, joka taisi olla kyllä vähän huonotapainenkin..!
Heh, tosiaankin niitä kuvia tulee otettua pelkästä eväsleivästäkäänkin enemmän kuin menneinä vuosina kokonaiselta viikolta :’D
Terassivieras joo pökälöitsi muutamia kertoja pihalaatoille. Puhutteluni repolaiselle tehosi ja kakat pysyivät poissa.
On todella eri meininki nykyään mitä tulee valokuvien ottoon. Ei olisi vaikkapa tuolloin 10 vuotta sitten ikinä arvannut, että tässä sitä ollaan. Kaikki galleriat pursuavat kuvia ja lisää on otettava, muka. 😅
Olet varmaan ajatusten lakia 😁🤯. Mulla oli mielessäni, että tällaisen postauksen, tai jopa koko sarjan, olisi kiva esittää ensi vuoden alussa. Ihania kuvia! On se kiva muistella menneitä aina välillä 😍.
Hihi, hauska sattuma! Ja mielelläni luen ja katselen kuviasi menneiltä vuosilta eli niitä postauksiasi odotellen.
Vitsit, mulla on kirjoitusvirheitä kommenteissani 🙈. Lukija eikä lakia 😊.
En näe taaskaan mitään puhelimen ruudussa. Tilasin uudet lasit jo, olisi pitänyt odottaa kunnes ne saapuu. Viikon pitää vielä sinnitellä.
Sattuuhan näitä. Ja kännykän näyttö ei tosiaan suuren suuri ole. Itsellä edelleen kaikkien näiden vuosien käytön jälkeen sormet ei osu oikeisiin kirjaimiin kännykässä välillä ei sit millään. Siihen vaivaan ei taida edes uudet lasit auttaa 😅
Hauska kooste. En taitaisi muistaa mitää ellei puhelimen tai joku muu kuvatallennuspaikka kertoisi missä olen ollut ja mitä kokenut. Pitää ideaa muhitella, jospa se poikisi jotakin.
Kiitos ja mielellään sinunkin kuviasi katselisin 10 vuoden ajalta!
Jännästi vuodet menevät mielessä sekaisin eikä aina ole varma mitä ja milloin tapahtui. Valokuvat ovat kyllä korvaamaton keino virkistää muistia.