Pari viimeistä syysviikkoa ovat olleet aika rauhaisia, vaikka toisaalta tekemistäkin on riittänyt. Istahdin tässä koneelle klo 15.00 tänään keskiviikkona ja pohdin näinkö kerkiäisin työpäiväni jo kirittyä valmiiksi kirjoittaa illaksi postauksen viimeisen viikon kulustani. Aikaa tasan tunti ennen juniorin hoidosta hakua.. Älköötten pelästykö – en ajatellut jaaritella pitkiä juttuja, vaan ehkä enempi nostaa yhden aiheen per viikonpäivä.
TORSTAI
Viime torstaina saimme omaa työ-, koulu- ja eskarihoitoarkeamme piristämään karvaisen kaverin, kun tuttu hoitokoira saapui parin yön visiitille. Leppoisa kultainennoutaja antaa lasten ulkoiluttaa itseään ja itsekin mielelläni teen pidempiä lenkkejä sen kanssa. Luontoa ja liikuntaa – kaikki voittavat.
Lähilenkkeilypaikkani Sulosaari on harmillisesti viime aikoina ollut päivisin kiinni, mutta hyvästä syystä toki. Saareen johtaa pitkä silta ja se on nyt purettu uuden ollessa tekeillä. Väliaikainen silta on olemassa, mutta räjäytystöiden aikaan sekin on kiinni. Näinpä koirulin kanssa vain katselimme kauempaa rakennushommia ja lenkkeilimme eri maastossa.
PERJANTAI
Perjantaissa ei sinänsä ollut erityistä mainittavaa. Työpäivä meni ohi ja mieskin saapui viikon työreissultansa kotiin. Jääkaappi ammotti tyhjänä. Vastaan pääasiassa kotimme ruokahuollosta ja aina välillä pää on niin tyhjä menun suhteen. Myönnän, että samat ruoat pyörivät tarjolla aika usein. Nyt oikein pinnistelin miettien mitä alkavan viikonlopun kunniaksi syötäisiin. Pizzaperjantai kävi mielessä, mutta jostain syystä raskas, rasvainen ruoka ei maistunut. Ihme tämäkin, ja sitten keksin- lohilaatikko. Ikuisuuksiin en ole tehnyt herkullista lohilaatikkoa.
Kaupasta löysin vielä kaiken hyväksi -30% alennuksella hyvän, ruotsalaisen lohifileen (haluaisin ostaa suomalaista!) mutta aleprosentti sai valitsemaan naapurimaan kalan. 900g, 13€, sai luvan kelvata. Laatikkoon riittävästi lohta, vaikka nahka painaakin aika lailla lohifileessä.
Kaunis ajatukseni kuoria ja viipaloida perunat vaihtui kotona kilon säkkiin peruna-sipulisekoitusta pakastimen uumenista. Haettua lapsen hoidosta kello oli jo sata, eikä aikaa ollut tehdä ihan alusta alkaen. Valmiit perunat vuokaan, terävällä veitsellä suitsait kalapalat, suolaa, pippuria, 4dl kermaa, sitruunamehua, tilliä ja uuniin. Tuli hyvää pitkästä aikaa! Koululaisen yökylään tulleelle kaverillekin maistui, mikä saa aina ruokaa tuputtavan äiti-ihmisen hyvälle tuulelle. Eli tämän päivän pointti: tehkää lohilaatikkoa pitkästä aikaa!
LAUANTAI
Viikonloput pyritään pyhittämään yhteiselle tekemiselle. Mieskin kun on paljon poissa, niin menot rauhoitetaan. Juniorin kanssa lähdimme pitkästä aikaa kirjastoon, kun kaikki 21 kirjaston kirjaa oli luettu. Lainaan aina monta, ettei ihan joka viikko tarvitse mennä, niin kuin usein vanhemman lapsen kanssa tuli tehtyä. Nyt aika on muka enempi kortilla, joten lainaamme kerralla enemmän. Kaikki luetaan aina ja osa useampaan kertaan.
Olen aina viihtynyt kirjastoissa ja toivon lukuharrastukseni siirtyvän lapsiini. Edes jollain tasolla. Savonlinnassa on hyvä kirjasto, jossa on usein lapsille kaikenlaista puuhaa. Nytkin kirjojen etsinnän lomassa lapsi väritti yhden värityskuvan sekä teki pisteestä pisteeseen tehtävän. Toki kiva lelunurkkaus vetää aina puoleensa. Itse ostan lainaamisen lisäksi toisinaan kirjaston vanhoja kirjoja parilla eurolla mukaani.
SUNNUNTAI
Pyhäpäivä tiesi ulkoilua, nurmikon syyslannoitusta ja päärynäpiirakkaa. Meillä on kovin tuottelias iso päärynäpuu ja tätä nykyä myös pienempi hybridi, josta tulee kolmea eri lajiketta. Sekin tykkää puskea hedelmää. Näitä jaamme sukulaisilla ja ystäville. Itse tein taas peruspiirakan, joka nautitaan Turengissa valmistettavan Valion vaniljakastikkeen (parasta ikinä) tai jäätelön kera. Juniorille puolestaan piirakassa on nurkkaus ilman inhottavia, lämpimän pehmeitä hedelmiä. Huokaus.
MAANANTAI
Arkiviikko alkoi koululaisen huonovointisuudella, joten passitin hänet aamulla takaisin sänkyyn. Toinen laps lähti mielellään eskariin, koska heillä on satoviikko. Se huipentuu satojuhliin, jossa maistellaan kaikkea persiljasta kurkkuun, porkkanasta kaaliin. Siis.. lapsi on nirso, kotona ja kylässä. Yllätyin siis hieman, kun hän suunnitteli maistelevansa vaikka ja mitä. En siis ihmettele hänen edessään missään nimessä, vaan kehun hauskaa juhlaa ja hänen suunnitelmiaan. Tarttuisipa siitä edes osa kotiruokapöytään.
Maanantaina minulle tuli pikakomennus airbnb-asunnon siivoamiseksi ja siivouksen jouduttamiseksi valitsin seurakseni uuden äänikirjan kuunneltavaksi. Löysin teoksen nimeltä Johtaja ja meedio, Tiina Lindforsin tarina (2026). Tosi mielenkiintoinen – pakko sanoa. En ole meedion pakeilla ikinä käynyt, liekö sellaista tavannutkaan, mutta tämän finanssimaailman johtajan & meedion tarina oli siis mielenkiintoinen. Toki jokainen muodostakoon oman mielipiteensä aiheesta.
TIISTAI
Tiistaina kerrankin muistin ottaa pari kuvaa päivän asustani. Mikä se sellainen tyyliblogi on, jossa ei asuja muistella esitellä. Laitoin ihan instagramiinkin. Harmaata ja mustaa. En tiedä mistä sekin tumma yhdistelmä kumpusi, kun syksyllä voisi ihan hyvin valita kauniita ruskeita ja punertavia sävyjä yllensä. Toisaalta, puoli vuotta hukassa ollut vyöni pääsi käyttöön. Kyllä sitä etsinkin huh! Sen kerran kun valitsin reissuun en sitä normaalia matkalaukkuani, niin johan sinne sivutaskuun hyvä vyö jäi unohduksiin. Puoleksi vuodeksi.
Maanantain asukuva ei olisi sen kummoisempi ollut. Ylläni oli kokomustaa. Lapsi katsoi minua aamulla päästä varpaisiin ihmeissään: äiti, miksi olet pukeutunut mustaan? Taidan aika harvoin enää olla kokomustassa arkena.
KESKIVIIKKO
Tänään. Kevyt työpäivä ja puolen tunnin jaloittelulenkki koneen äärestä ulos. Kävin nauttimassa luonnon rauhasta Verkkosaaressa Sulosaaren ollessa kiinni. Jouduin kulkemaan surullisen kohtalon saaneen Suomen vanhimman kylpylähotellin ohi. Se meni kiinni elokuun lopussa. Sanon jouduin, koska koko rakennus huokuu jonkinlaista surumielisyyttä. Ei sen kuuluisi olla kiinni, vaan täynnä eloa. Ketju, johon hotelli kuului meni konkurssiin ja tämä paikka meni siinä mukana.
Nyt joku matkailualaan panostava taho – tässä on elämäsi tilaisuus hankkia varmasti kohtuuedullisesti hyvä hotelli upeassa järvimaisemassa, kaupungin keskustassa. Vinkkinä: samaan syssyyn voisi avata (rakentaa) yleisen saunan järven rantaan, johon niin matkailijat kuin kaupunkilaiset pääsisivät kylpemään. Sellainen jokapäivä auki oleva elämys Savonlinnasta puuttuu. Olisi kysyntää.
Hotellin viereinen Wanha Kasino saa onneksi uutta eloa loppuvuodesta Punkaharju -hotellista tutun Metsä-ravintolan siirtyessä näihin tiloihin. Huono äiti- sivustosta tunnetun Helinin ja Michelin ravintolaa Helsingissä luotsaavan Lääverin panostus tulee olemaan merkittävä Savonlinnan ravintolamaailmalle. Michelin-mainintaa odotellessa!
Että tällaisiin juttuihin ja mietteisiin päätän tämän syksyisen viikon kertauksen. Mukavaa loppuviikkoa toivotellen!
2 thoughts on “7 arkista poimintaa syysviikoltani”
Lohilaatikko on herkkua! Aivan liian harvoin tulee syötyä kalaa, tämä oli hyvä muistutus hyvään arkiruokaan.
Ja on muuten tuttu tunne kun löytää jotain hukkaamaansa nimenomaan jostain reissukassin sivutaskun uumenista. Pitäisi aina heti kotiinpaluun jälkeen tyhjentää perusteellisesti..
No se on! Syksyyn sopii kaikki uuniruoat. Tällekin päivälle suunnittelen pistäväni kaikenlaista uuniin ja voilà – helpolla parin päivän appeet.
Tyhjentää perusteellisesti olisi kyllä auttanut, kun pääni puhki mietin missä vyö. Toisaalta.. vaatekaapit tuli kerrankin siistittyä läpi, kun etsin mihin se olisi voinut piiloutua.