Tyhjästä on paha nyhjästä, mietin, kun mitään ihmeitä ei ole viikkoon mahtunut. Joskus se on myös mitä parhain tilanne, koska se tarkoittaa, että kukaan ei ole sairastunut tai mitään ikävää yllättävää ei ole tapahtunut. Selaan kännykän kuvagalleriaa ja senkin mukaan viikon anti on vähäinen. Tuntuu myös, että viikko meni vauhdilla ja taas on viikonloppu. Itse asiassa sunnuntai. Huomenna oravanpyörä alkaa taas uudelleen.
Tällä viikolla olen pyörinyt vakiopaikoissa kodin ympärillä, kävelemässä kotisaarella ja vieden lapsia hoitoon, kouluun ja harrastuksiin. Viime viikonloppuna piipahdin Helsingissä ihmettelemässä ison kaupungin vilinää, ihmismäärää, nauttimassa taiteesta ja kiertelemässä kauppoja. Kontrasti on siinä mielessä suuri, että rauhaisa elämä Savonlinnan keskustassa tuntuu niin erilaiselta kuin hektisempi vilinä pääkaupungin keskustassa.
Arvostan omassa elossa sitä, että kaikki peruselämään tarvittava on lähellä. Kaupat, koulut ja harrastukset. 10 minuuttia suuntaansa (autolla) ja olen saavuttanut kaiken mitä arjen pyörittämiseen tarvitsen. Jutellessani kaverin kanssa työmatkoista, hän muisteli miten työmatka saattoi Etelä-Suomessa kestää 1,5h suuntaansa joka päivä. Nykyään hän on autuaasti etätöissä, mutta niin, pitkä työmatka on arkea aika monelle. Eli aina haaveillessani suurempien kaupunkien vilinään, muistutan itseäni, että sillä on hintansa. Se saattaa olla kalliimpi asuminen, pitkät (tai hitaat) matkat ja siten pidemmät hoitopäivät lapsille, meluisa ympäristö, maisemana naapuritalon seinä jne.
On pikkukaupungin elossa haasteensa ja se on palveluiden väheneminen pikkuhiljaa, kuin huomaamatta. Ihan 10 vuodessa on tapahtunut suuri muutos, huonompaan. Eli vähemmän kaikkea tarjolla, mutta vielä silti ihan tarpeeksi. Mutta pistää pohtimaan millaista se elo on täällä pikkukaupungissa 10 vuoden päästä.
Palatakseni tähän hetkeen, tänään on isänpäivä. Kaunis aurinkoinen päivä on ollutkin. Lapset olivat askarrelleet kivoja juttuja isällensä ja aamulla niitä katselimme. Isänpäivälounaalle kävelimme kymmenisen minuuttia eli lähiravintolassa kävimme mahat täyttämässä ja eka kerta viikolla, kun tuli vedettyä ylle muuta kuin farkut ja villapaita.
Näin marraskuuksi sää on ollut aika lauha, lauantain pihatöissä ei tullut kylmä. Mittari näytti +8 astetta. Niinä päivinä kun ei ole ollut hernerokkasumu tai harmaata, niin auringonlaskut ovat olleet kuin satukirjasta. Filtteröimätön kuva tuo oranssi saanen huomauttaa. Myös hauska puolikuu oli pihatöiden seurana lauantaina.
Istun työpäiväni tietokoneella, joten kävely irrottaa pään ja ajatukset koneelta ja pehvan penkistä. Pienet metsälenkit onnistuvat suorastaan kotiovelta ja se jos mikä on ihanaa. Ei tarvitse asvaltilla painaa menemään, vaan voi hyppiä juurakoiden ja kivien yli metsäpoluilla. Maadoittavaa ja rauhoittavaa. Tavallista. Ihan hyvä just näin.
Hyvää Isänpäivän iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
6 thoughts on “Arkinen viikko ja kuvia kodin liepeiltä”
Upea tuo oranssi taivas! Luonto on tarjonnut tosiaan monenlaista maisemaa, sumua ollut täälläkin välillä ihan veitsellä leikattavaksi asti.
Olen myös joskus pohtinut tuota iso kaupunki versus pieni paikkakunta, molemmista on kokemusta. Työmatkailuuni on joskus mennyt tunti suuntaansa maantiellä, ja kun viihdyn hyvin podcastien ja musiikin parissa niin se ei ole tuntunut pahalta. Hurja ajatella että pääkaupunkiseudulla sama aika saattaa kulua vaikka matkaa olisi alle kymmenen kilometriä. Palveluiden karkaaminen pelkkiin kasvukeskuksiin on keljuttanut, mutta sitähän se on – kuntia yhdistellään, työpaikat ja palvelut viedään sinne missä väkeä on ja odotetaan enemmän.
Tänä syksynä on tullut jotenkin pysähdyttyä luonnon kauneuden äärelle enemmän kuin aikoihin. Ollut kauniita maisemia, jos sitä tiukkaa sumuakin.
Puolensahan se on molemmissa vaihtoehdoissa. Isoissa kaupungeissa ja pienissä pitäjissä. Toivoisin vain niitä säästöjä etsittäessä, että laskettaisiin paremmin myös mitä se tuleva uudistus tuo tullessaan. Jotenkin tuntuu, että uudistukset ovat aina yllättäen kalliimpia kuin osattiin odottaa. Täällä Savonlinnassa on sairaala tapetilla ja toivoisin tarkkoja laskelmia ennen kuin mitään lopetetaan lopullisesti.
Ihana auringonlasku! 😍 Mie pidän myös tästä luonnonrauhasta, hiljaisista sumuisista aamuista ja eläinten elämän seuraamisesta täällä maalla. Ainoa asia mitä kaupungissa asumisessa kaipaan on se, että silloin pääsi pyörällä ja kävellen kaikkialle. Nyt lähimmät palvelut ovat 15-35 kilometrin päässä, mutta en silti halua muuttaa takaisin jatkuvaan hälinään, liikenteen meluun ja saasteiden keskelle. Hyviä puolia on todella paljon enemmän kuin huonoja!
Monta asiaa tässä maailmassa on pielessä ja välillä tuntuu kuin katsoisi hidastettua onnettomuutta tapahtumia, politiikkaa ja arvojen muuttumisesta lukiessa. Maalla asuminen, luonnon läheisyys ja rauhallinen hyvä elämä tekevät elämästä hyvää. Sitäpaitsi on paljon helpompi sukeltaa omaan hyvän olon kuplaansa, kun ympärillä oleva maailma ahdistaa. ❤️🩹
Auringonlasku saattoi olla komein tässä 10 vuoden asumisen jälkeen nähty. Puhuin tekstissä myös puolikuusta, mutta näköjään se kuva ei ole tullut edes mukaan 🫣
Aina välillä jossain kerrotaan ja on tutkittu mitä hektinen nykyelämä ihmiselle tekee. Ei hirveän hyvää. Kehitys on kehittynyt vissiin liian nopeasti eikä ihmisparka pysy perässä. Siksipä uskon myös parempaan hyvinvointiin, kun saa rauhassa elellä. Ei ole jatkuva häiritsevä äänimaailma ympärillä ja pääsee luontoon. Matkoilla aina shokissa kun päivin öin jatkuva liikenteen melu niin kaduilta kuin taivaalta. Hiljaisuutta voi olla ikävä.
Suuren kaupungin vilinä voi aika nopeasti käydä hermoille. Se toki sisältää monipuolisen kulttuuritarjonnan, paljon shoppailumahdollisuuksia sun muuta. Mutta myös ruuhkia, pitkiä työ- ja kauppamatkoja, jonoja, tungosta, kalliita asuntoja ja parkkipaikkoja. Jos projisoin nuo julkaisemasi kuvat kotinurkistasi pääkaupunkiseudulle, niin Helsingin alueella uudehko, avara saunallinen omakotitalo maksaa lähemmäs 3 miljoonaa. Sellaiseen kohteeseen, mitä voi maksaa yhden elämän aikana, on Senaattorin torilta 15-20 km matkaa. Se on aamuruuhkissa 1-1.5h. Ja toinen mokoma iltaruuhkissa takaisin.
Eläköön Savonlinna!
Totta se on, että palvelut häviävät katukuvasta. Se ei ole yhden kaupungin ongelma, vaan koko maata on koetellut palveluiden ja kauppojen kato. Itse uskon, että se on epäsuotuisien poliittisten päätösten tulosta. Kilpailu ja verot ovat Suomen yrittäjyyden riesana.
Hyvin kuvailit kaupungin ja pienen paikan eroavaisuuksia. Eläminen on edullisempaa täällä Savossa, kuin pääkaupunkiseudulla, se on totta!
Ei nämä veronkorotukset ja palveluiden karkaaminen auta kyllä yhtään pikkupaikkojen eläväisyyttä. Olisipa hienoa, jos välillä tapahtuisi muutakin kuin kaiken karsimista ja asioiden kallistumista.