Pieni paluu ajassa taaksepäin. Näin jossain kuvan vaaleansinisestä Laura Biagiotin Laura-hajuvedestä ja vannon, että näin 30 vuoden jälkeen muistan edelleen miltä se tuoksuu. Se oli nimittäin ensimmäinen hajuveteni, jonka äitini osti paikallisesta kemikaliosta minulle.
Kemikaliot eli kempparit. Kävittekö ikinä? Minä lähinnä kuikuilin sisään näyteikkunasta, eihän sitä rahaa ollut sinne laittaa, mutta jokin niissä kiinnosti. Huumaava tuoksu tuli aina ulos asti ja myyjättäret olivat niin elegantin oloisia. Annoin itseni ymmärtää, että asiakaspalvelu näissä kaupoissa oli huipussaan, ja ainahan niissä näytti asiakkaita olevan.
Yläasteella jo vähän meikkasin eli äidin meikkipussia taisin kahistella. Sinistä ripsiväriä tai sinistä luomiväriä en muistaakseni innostunut käyttämään, mutta muita tuotteita hypistelin, kuten peitepuikkoja, puuteria ja poskipunaa. Lumenen tuotteita olivat useimmat, luomivärejä oli ehkä myös Anytimelta. Jostain kun sain käsiini silmänrajauskynän, niin sillä kyllä suttasin silmiä. Valkoinen silmänrajauskynäkin oli kovassa käytössä jossain vaiheessa. Sillä kun sai kuulemma suuremman näköiset silmät, kun veteli vaikkapa alaripsien sisäpuolelle.
Yver Rocherin kuvastoa tuli selattua kovasti ja jotain äitini sieltä taisi tilatakin. Tai sitten minä myöhemmin, koska minulla on edelleen Yves Rocher -merkkinen meikkikynien teroitin käytössä.
Meikkimainoksista muistan jostain syystä isoilla kirjaimilla kirjoitetun REVLON merkin, ja silloin oli myös Max Factoria ja L’Oréalia. Cover girl ja Ricils merkit nousevat mieleen. Ripsiväriä kun aloin lopulta käyttämään, niin ainakin kirkkaan pinkki-vihreä Maybelline Great Lash maskara oli halvan hinnan takia suosikki. ”Maybe she’s born with it. Maybe it’s Maybelline.”
Huulikiiltoja piti tietenkin käyttää, kun kaikki muutkin. Ainut vain, että ne olivat ihan ällöttäviä. Tahmasivat huulet niin, että aina oli tukkaa tai jotain muuta niissä kiinni. Taisivat tuoksuakin aika imeliltä.
Olin ehkä meikkejä enemmän kallellani hiusväreihin ja kun Aholaita -nimiseen halpahalliin oli tullut ripsivärin näköisiä hiustenvärjäystuotteita, niin pikkasen vinkumalla sain äidiltä luvan ostaa kirkkaan sinisen puikon. Sillä sitten tein sinisiä raitoja hiuksiini, jotka muuttuivat jäykän koviksi hiustöröiksi. Muistan englannin opettajan hihitelleen nähdessään minut. Myös jossain vaiheessa oikeat hiusvärit tulivat kuvioihin ja niitä kokeilemalla sain mitä karmeampia lopputuloksia aikaan.
Kynsilakat. Oi niistä tykkäsin kovasti ja paljon käytinkin. Oli aika, kun lakkasin kynnen pituussuunnassa puoliksi kahdella eri värillä, esim. violetti-keltainen. Se tiesi loputtomia vitsejä ”loppuiko kynsilakka kesken, hehe” ja minä en ymmärtänyt yhtään. Pidin kaksivärisistä kynsistäni silloin. Mutta mitä kynsilakkamerkkejä silloin tuli käytettyä, en millään muista.
”Deodoranttina” toimi jossain vaiheessa Fii tai Fa merkkiset hyvin makealle tuoksuvat parfyymidödöt. Eivät ne hikoilua mitenkään estäneet, mutta kainaloihin niitä vaan tuutattiin minkä ehdittiin.
Kasvoja pestiin apteekin Sebamedillä ja jossain vaiheessa sinisellä Clearasil-kasvovedellä. Kasvot olivat valkoiset kuivuudesta ja suorastaan narisivat ”puhtaudesta”. Aivan liian kovia aineita kuivalle iholleni, mutta niillä mentiin paremmasta tietämättä.
Tekee mieli sanoa myös Oil of Olay voide, jota kovin moni käytti. Vaihtoehtoja oli varmasti vähemmän kuin nykyaikana, joten monilla oli samat putelit ja purnukat kotona käytössä. Vitalista siveltiin poskiin ennen hiihtoa ja jotain Nivean tuotteitakin oli meillä käytössä ysärin lopussa.
Ala-asteen lopulla näin televisiosta tai lehdestä mainoksen upouudesta Pantene-shampoosta. Sitähän oli saatava ja taisinkin ihan useamman vuoden olla kyseisen merkin uskollinen käyttäjä.
Ysärin lopulla vai oliko 2000-luvun taitteessa piti nyppiä kulmakarvat oikein ohuiksi. Hui. Onneksi kasvoivat lopulta vielä takaisin ihan ok-kulmakarvoiksi.
Asioita, joihin en innostunut olivat mm. ihonvärinen tai sellainen vaaleanruskea huulipuna. En myöskään (muistaakseni) rajannut huuliani oikein tummalla ja laittanut tumman rajauksen sisälle vaaleampaa väriä. Käytin puolestaan hempeän hehkuvaa ja aika vaaleaa vaaleanpunaista. Ihan kuin se olisi ollut yhtään parempi.
Ensimmäinen itse ostettu hajuvesi oli puolestaan Calvin Kleinin Eternity, ihan sokkarilta taisi olla 2000-luvun taitteessa. Sekin oli jotenkin jännittävää ja sitä putelia pidettiinkin sitten kuin kukkaa kämmenellä.
Valitettavasti kuvatodisteita nuoruuden kokeiluistani ei pahemmin ole. Tai saattaisihan äitini kätköistä jotain vanhoja kuvia löytyä, mutta juuri nyt ei pääsyä niihin arkistoihin ole matkan takia. Valokuvia otettiin aika vähän noin muutenkin, ainakin meidän perheessä. Nykyään taidetaan joka asiasta ottaa valokuva. Muistaisi vaan tallentaakin niitä johonkin, että muutamien vuosikymmenten jälkeen olisi jotain mitä katsella.
Olipa hauska piipahtaa nuoruudessa. Hubbabubba vähän jo tuoksahti nenään, Adidaksen kolmiraita-verkkarit ja jättikokoiset t-paidat ”hassulla” tekstillä muistuivat meikkimuistojen ohella tässä mieleen ja takataskussa oli usein mukana Fanta-jojo ja tamagochi.
Teitkö sinä nuorena meikkikokeiluja? Oliko tiettyä suosikkituotetta?
10 thoughts on “Meikki- ja kosmetiikkamuistoja ysäriltä”
Hauskoja muistelmia, tosi kiva postausaihe! Herätteli omiakin muistoja joita ei ole tullut kaiveltua piiiiitkiin aikoihin. Nollarilla peruskoulun käyneelle tässä vilisi todella paljon tuttuja merkkejä ja tuotteita.
Clearasilin tuotteet olivat supertehokkaina kovaa huutoa, ja vaikka en itse niitä koskaan testannutkaan, pystyn tuntemaan naamalla sellaisen kamalan tönkköyden mikä tulee ihan liian jytyistä pesuaineista, hyh. Anytimen kynsilakkoja taisin ostaa Seppälästä ja apua, Lumenen musta-valkoinen (??!) luomiväriduo oli ahkerassa käytössä yläasteella. Huulikiillot olivat todellakin aivan kamalia..
Mullakin oli kaksiväristen kynsien kausi! Tein ”ranskalaisen manikyyrin” mustilla päillä koska se oli sopivampi rokkityyliini 😀 toinen yleinen oli se ”krakelointi”. Vieläköhän sellaista lakkaa saisi jostain..
Seppälä oli kyllä kova sana, niin vaatteiden kuin meikkien osalta. Harmi, että sekin meni kaatumaan.
Lumenen duo oli suosittu, monella muistan. Itsellä taisi jossain vaiheessa olla jotain lilaa ja vaaleampaa. Nykyään on kyllä niin isot meikkimarkkinat, että liekö 20 vuoden päästä edes muistetaan mitä kaikkea tänä päivänä käytettiin.
Hih, mulla on edelleen tallessa tuo krakelointilakka, Diorin muistaakseni, vaikein lakka enää kynsiäni mitenkään aktiivisesti enää. En raski roskiinkaan heittää, joten säilytän kaikenlaista harmikseni 🤭.
Olipa kiva postaus totta tosiaan – minä nimittäin pähkäilen parhaillaan 1980-luvun pikkujoululookia täällä huomisiin bileisiin. 😉
90-luvulta muistan vaaleanvioletin huulipunan, sähkönsinisen ripsarin ja tuon tuoksun, joka sinullakin oli kuvakoonnissa. Lisäksi Fii-suihkutettava deodorantti (muistaakseni musta oli suosikkini) oli pop. Minäkään en innostunut ihan vaaleista huulipunistam en myöskään lakannut kynsiäni…
Kuulostaapa hauskalta 80-luvun pikkujoulut! Toivottavasti jotain kuvaa on sitten tiedossa valitusta tyylistä.
90-luvulla oli kaikenlaisia hittituotteita ja joku muisteli vielä silloin käyttäneensä kakkumaskaraa ja kuulemma sylki siihen harjaan kosteutta antamaan. En ota kantaa oliko kovin järkevää, vaikka ihan vesi olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto..😅
Olipa hauska kirjoitus 😍! Sai paljon muistoja esille.
Olen just sen verran vanhempi, että aloitin meikkauskokeilujani jo 1980-luvun puolella. Silloin ei ollut tarjolla kun paria merkkiä, niin kuin muistan Max Factor, Lancome ja jotain paikallista mönjää, jota tuli käytettyä äidin meikkilaukun ratsastamisen jälkeen.
Äitini ei kovin paljoa meinannut, joten neuvoa ei ollut keneltä kysyä. Kokeiltiin kavereiden kanssa kaikennäköistä ja tuli muokattua välillä suurestikin.
Max Factoria olen käyttänyt vuosikymmenen yläasteelta liki kolmekymppiseksi asti.
Meillä oli Oriflame suositumpi kuin Yves Rocher vaikka kumpaakin oli markkinoilla.
Kaupoissa oli tosin vain raskaasti hajustettuja suihkedödöjä, joille ole allerginen. Se oli kidutusta: joko haisin hielle tai kärsin migreenistä.
Ensimmäinen tuoksu, jonka ostin itselleni oli Salvador Dali Laguna. Mulla on se alkuperäinen tyhjä pullo jossain edelleen tallessa 😆.
Minä olin taas hyvin kiinnostunut värillisistä ripsiväristä (olen itse asiassa edelleenkin), mutta nudehuulipuna ei ollut minunkaan juttu. Huulikiiltoja en pystynyt käyttämään, niin ällöjä kun ovat.
Merkkejä ei tosiaan paljoa ollut tarjolla. Nykyään on suorastaan runsaudenpula. Ei tullut äidiltä paljoa silloin neuvoa kysyttyä meikkauksiin. Ehkä olisi pitänyt🤭
Muista tuon hajuveden hyvin. Jollain kaverilla taisi sitä myös olla.
Niin paljon tuttuja juttuja! Mä aloin meikkaamaan tosi myöhään, ehkä ysillä laitoin harvoin ihan vähän ripsaria, mitä haettiin juurikin sellaisesta pienestä, tuoksuvasta kemikaliosta, jossa oli vain yksi työntekijä. No7 oli mun suosikkimerkki ripsareissa vuosia. Nyt aloinkin miettimään, että olikohan tilanne sellainen vielä 90-luvun loppupuolella, ettei marketeissa oikein ollut meikkejä? Ja sen vuoksi tehtiin ostokset kemikaliossa.
Ei kun ripsarit olikin Max Factorin! 2000 Calorie oli suosikki pitkään. No7 oli suosikki jonkin muun tuotteen osalta, oliskohan luomiväri ollut…
Muistelen, että kun olin 90-luvun puolivälissä yläasteella, niin joitain meikkejä löytyi ruokakauppojen valikoimista.. Omia minulla ei ollut, niitä äidin juttuja tuli lainailtua, välillä salaakin.