Kaksi viikkoa lomaa takana Karibialla ja Sint Maartenilla

Jos aika joskus menee nopsaan, niin se on lomalla. Jo kaksi viikkoa kesälomaa aurinkoisella Sint Maartenin saarella takana. Saarella on siis kaksi nimeä, Sint Maarten Alankomaiden puolella saarta ja Saint Martin Ranskan puolella. Olemme nämä ekat kaksi viikkoa asuneet Alankomaiden puolella, joten käytetään sen puolen nimitystä nyt tässä artikkelissa.

Ainahan se loma tekee hyvää ja niin on tehnyt nytkin. Arkihuolet ovat jääneet (mitä nyt vähän on töitä pitänyt tehdä) ja on voinut keskittyä vain uuden ympäristön ihmettelyyn ja ihailuun. Aikaero on -6h Suomeen.

Sint Maarten on suosittu lomasaari mm. amerikkalaisten matkailijoiden ja Karibian risteilyvieraiden keskuudessa. Hollannin puolella yleisin maksuväline onkin dollarit. Vesiaktiviteetteja on eniten tarjolla snorklausreissuista päivän venereissuihin.

Vuokrasimme kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi ihanan airbnb-huvilan, omistaja on kuulemma 5. polvea Sint Maartenilaisia. Vuokra-autolla kuljemme paikasta toiseen ja lomakotimme sijaitsee sellaisen kukkulan päällä, että harvemmin on näin jyrkkää mäkeä kuljettu. Auto kun kitkuttaa ykkösvaihteella nippanappa huipulle, voi hyvin kuvitella miten renkaan alle jäävä kivi keikauttaisi auton takaperin katon kautta ympäri. Enkä edes liioittele.

Maisemat asunnolta avautuvat pääkaupunki Philipsburgiin ja vilkkaaseen lahden pohjukkaan. Saarella vierailevat risteilyalukset näkyvät samassa. Maisema on kaunis täältä kukkulan päältä katseltuna. Loma-asunto on ollut nappivalinta, ja kerrankin ihana näin todeta. Tilava, siisti ja moderni. Parvekkeella tosin vierailee iguaani, joka myös valitettavasti pökälöitsee sinne. Muuta harmia niistä ei minusta ole, vaikka omistaja kutsuikin niitä ”pests”, eli tuholaisiksi.

Yleisilme Sint Maartenista on hieman, noh, miten tämän kauniisti sanoisin, rapistuva. Jostain syystä Ranskan puoli, jota matkailuartikkeleissa kutsuttiin ei niin kehittyneeksi kuin Hollannin puolta, vaikuttaa meistä siistimmältä. Jopa pullojen kierrätys onnistuu. Muuten kierrättämistä ei ole havaittavissa.

Näyttäisi siltä, että tavan väki asuu vaatimattomasti pienissä asumuksissa, joissa seinän maalit ovat aikaa sitten jo rapistuneet. Käytännössä Philipsburg on täynnä tällaisia asumuksia. Yhtä lailla yritysten rakennukset ovat järjestäen hippuisen ankeita ja rumahkoja. Yksi syy saattanee löytyä v. 2017 riehuneesta Irma-hurrikaanista, joka tuhosi 95% saaren taloja. Tuho oli ennennäkemätön ja kesti pitkään ennen kuin saari pääsi taas jaloilleen.

Olemme olleet myös yllättyneitä autojen määrästä. Tiet ovat huonossa kunnossa järjestäen sekä niitä pitkin ajetaan tuhatta ja sataa. Ilmeisesti vähäinen bussiliikenne tekee sen, että kaikilla on auto. Tai kaksi. Ruuhkissa ollaan istuttu jo monta kertaa. Yhden jenkkinaisen kanssa jutusteltiin rannassa, joka on käynyt täällä 80-luvulta lähtien. Hänkin päivitteli nykyisiä ruuhkia. Kertoi, että jenkkituristit alkavat olla vähän kyllästyneitä niihin.

Hyviä puolia täällä ovat ehdottamasti luonto ja meri. On vihreää ja lyhyitä vesisateita on harva se päivä. Hauskoja iguaaneja on siellä täällä, sekä jonkin verran ollaan bongattu lintuja, kuten pelikaaneja. Jatkuvasti on vähintään +27 astetta ilmassa, ja meressäkin. Rannalla käymme usein, koska kerrankin vesi on niin lämmintä, että itsekin viitsii siellä lillua ja lapset viihtyvät rannalla erinomaisesti.

Kuuluisin ranta saarella lienee Maho Beach, jonka yli laskeutuvat saarelle saapuvat lentokoneet. Lentoaseman aidoissa on varoituskyltit aidosta vaarasta, mutta silti olen kuullut ihmisten roikkuneen aidassa ja lentäneen asfalttiin koneiden tuottamasta voimasta. Me katseltiin koneita rannan puolelta ja hurjan läheltähän niitä siinä näki. Yksi mukavimpia rantabaareja löytyikin juuri Maho Beachilta, iloisen värikäs paikka, jossa oli harvinainen lasten leikkipaikka. Nacholautanen ja mehut syötiin, ja juniori kävi pussailemassa paikallisia tyttöjä.

Pääkaupungin rantabulevardi on eläväinen ja täynnä kauppoja ja kuppiloita. Philipsburgin ranta on pitkä ja mukavan rauhaisa lasten uiskennella. Myös bulevardin päässä on pieni leikkipaikka ja viereinen jätskibaari kelpasi lapsille enemmän kuin hyvin. Tässä päässä rantaa on myös fiinimpiä putiikkeja risteilyvieraita varten.

Philipsburgin risteilysataman puoleinen osa on siistimmässä kunnossa kuin kauempi pääty. Taloissa on kauniita värejä ja ympäristö vaikuttaa huolitellummalta.

Ravintoloiden perässä olemme ajelleet sinne sun tänne. Simpson Bay on osoittautunut oivaksi paikaksi. Sen ympärillä on resortteja ja siten useita ravintoloita. Ravintolat ovat usein veden äärellä ja onhan niissä ihanaa istua katsellen merta, auringonlaskua ja nauttia lämpimästä tuulesta myös iltaisin.

Saaren ympäri olemme nyt paristi ajelleet. Siinä ei kauaa nokka tuhise, koska saari on pieni. 93 neliökilometriä. Toki pikkukyliä ja maisemapaikkoja kolusimme samalla. Paras paikka oli Grand Case, Ranskan puolella. Jotenkin tunnelma, säpinä ja sapuskat osuivat yksiin. Sinne palaamme varmasti muutamankin kerran.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot sen sijaan oli ihmetys. Sen pitäisi olla suosittu kohde, mutta löysimme puolityhjän kaupungin ja satamasta yhden ravintolan auki. Aluksi eivät meinanneet ruokaa sen kummemmin tarjota, mutta muuttivat mielensä. Joten istahdimme nätin sataman maisemiin syömään. Tarjoilijalta kysyimme hiljaisesta menosta, ja vastaukseksi odotin jotain, että joo iltaa kohden vilkastuu, tai tulkaahan loppuviikolla katsomaan. Mutta ei, hän sanoi tämän vuoden olleen kamalan huono eikä matkailijoita liiku entiseen tapaan.

En osaa sanoa miksi juuri Marigotissa ei vierailtaisi, kun muissa kohteissa oli vipinää mielestäni kiitettävästi. Toki koronan jälkeen moni on voinut muuttaa matkailutottumuksia ja St. Martin etsii paikkaansa koronan jälkeisessä maailmassa.

Pienille lapsille täällä ei ihan älyttömästi muuta puuhaa kuin rantaleikit, mikä oli jo etukäteen tiedossa. Ennen hurrikaania ja koronaa lapsille oli hieman enemmän kohteita täällä. Papukaijoja pääsi vielä ruokkimaan Parrotte Villessä ja hyvin voivia lintuja sieltä onneksi löytyikin. Juniorillakin oli parhaillaan kolme pientä papukaijaa (tai vastaavaa) siemenkupilla kädessä ja yksi päässä.

Telian asiakkaille en voi saarta suositella. Minun ja miehen puhelimet eivät toimi täällä. Koululaisemme DNA toimii. Olimme toki Teliaan yhteydessä, verkkoyhteydet nollattiin, mutta soitto tai tekstiviestit eivät silti onnistu. Tämähän nyt ei minua niin haittaa, mutta yrittäjämiehelleni vähän kinkkisempi juttu. Onneksi kuitenkin netin kautta hänen puhelut saatiin käännettyä saarella olon ajaksi toisaalle. Jos jollain on asiaa, niin ei koko kuukautta ole luuri mykkänä.

Tänään vaihdamme lomakotia vähän eri kohtaan kartalla. Maisemat edelleen merelle ja St. Bartsin saarikin pitäisi kirkkaalla säällä näkyä. Loppulomaksi tiedossa paljon uimista ja vierailu nyt ainakin Loterie Farmilla, jossa voi patikoida ja bongailla villiapinoita, uiskennella trooppisessa altaassa ja mitähän muuta. Onneksi liian suunnitelmallisuuden ja kalenterin tuijotuksen voi näin kerran vuoteen lomalla unohtaa. Onneksi saa vielä kaksi viikkoa vetää lonkkaa. Sitten Suomen viileät kelit jo odottelevat paluutamme.

Kolmannen lomaviikon kuulumiset