3 mielikohdettani maailmalla ja pari ei niin kivaa

Matkailua on tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana harrastettua jonkin verran. Uudet kokemukset vievät maailmalle ja levoton olo tuli jo nuorena, jos ei päässyt liikkeelle. Joskus sentään on laivaa ja junaakin tullut käytettyä pääasiallisena kulkuvälineenä, ja nyt sitä sähkökäyttöistä lentokonetta odotellessa. Ei aina olisi niin huono omatunto tuosta maailman kiertämisestä.

Matkoja suunnitellessa ensimmäinen kriteeri oli usein ”kauas”. Sitä toteutin mieheni kanssa monen monta kertaa, kun vielä kaksistaan matkailtiin ja oikeastaan ne ikimuistoisimmat jutut niiltä reissuilta irtosivatkin. Euroopassa on monia upeita paikkoja, mutta ne mieleenpainuvimmat kokemukset olen saanut aina kauempaa. Niinpä nyt muistelenkin juuri niitä reissuja.

PARHAAT KOHTEET

Paikka, johon haluaisin takaisin on Oahu, Havaiji. Yksi parhaista kohteista, jossa olen ollut. Vietimme kuukauden päivät Oahulla vuosia sitten eikä kovin kummoisia odotuksia ollut etukäteen, mutta muistan viihtyneeni saarella enemmän kuin hyvin. Se oli juuri sopiva sekoitus länsimaalaisuutta ja Tyynenmeren saaren eloa.

Oahulla on mm. sotilaskohde Pearl Harbor, joka oli mielenkiintoinen käyntikohde sekä Kualoa Ranch, jossa on filmattu monen monituista filmiä, kuten ensimmäistä Jurassic Parkia ja tv-sarjoja Lostista alkaen. Upeat, tutut maisemat sykähdyttivät niin kuin muutenkin Oahun luonto. Vehreys, kraaterit, meri. Viihdyin ja ikimuistoinen oli myös visiitti Big Islandille, jossa retki vei aktiivisen tulivuoren luokse. Kaukaa näin punaisena hehkuvaa mereen virtaavaa laavaa. Luonnonvoimien edessä sitä menee aika hiljaiseksi.

Havaijin oma kieli havaiji lausutaan suomalaisittain ja olikin helppo lausua kaikki havaijinkieliset paikan nimet paikallisia hämmästyttäen. He kun olivat tottuneet amerikkalaisiin, jotka yrittivät vääntää kaikki sanat omaan tapaan. Kaikki tietävät sanan aloha ja kenties mahalo, ja mieleeni on jäänyt myös ei niin hyödyllinen havaijin kielen sana kuin ”humuhumunukunukuapua’a”. Lausutaan kuten kirjoitetaan ja se on Havaijin kansalliskalan nimi.

Ei niin mielenkiintoinen paikka oli pääkaupunki Honolulu. Tavallinen suurkaupunki kuvaa sitä parhaiten. Waikiki-rannalla mieheni kävi surffaamassa, mutta se taisi olla sen kaupungin ykkösjuttu se.

Toinen upea kohde on Uusi-Seelanti. Ja anteeksi nyt, kun kerron näin laajasti, mutta suosikkikaupunkia on vaikea valita. Mitä sanoa Uudesta-Seelannista – voi pojat! Maa, jossa on kaikkea. Näin jäätikön, valaita, vuonon, miljoona lammasta, Hobbittonin ja sielua värisyttäviä maisemia. Lumihuippuiset vuoret aamulla majapaikan ikkunasta, Wai-O-Tapun geoterminen alue värikkäine ”lammikkoineen” ja tuulisen Wellingtonin.

Kuukausi vierähti nopsaan kiertäen Uuden-Seelannin molempia saaria. Suosikkia en niistäkään osaa valita, koska molemmissa oli nähtävää ja koettavaa paljon. Uusi-Seelanti on monipuolisempi paikka kuin Oahu, ja kilpailee ykköskohteen paikasta omalla listallani hyvinkin vahvasti.

Kolmas suosikkini on vaikeampi nimetä. Pohdin ja pohdin, ja sanon, että Seychellit. Tätäkään saarta kohtaan ei ollut suuria odotuksia, joten ne oli helppo ylittää. Aivan ihana kohde, jossa vietimme aikaa kolmella eri saarella. Mieleeni on jäänyt saaren rento meno, upeat rannat, kilpikonnan jäljet rannalla, isot hedelmälepakot majapaikkamme hedelmäpuissa, snorklailu ja kävely trooppisessa kuumuudessa jättikilpikonnien keskellä.

Pienimuotoinen tulvakin reissussa koettiin, joka rajoitti menoa pari päivää. Lähtöpäivänä vesi oli laskenut lentokentältä niin, että koneet pääsivät matkaan. Vuokra-auto palautettiin jättämällä se lentoaseman parkkiin auton avain takarenkaan päälle.

Ekstrabonus kohde: Cu Chi -tunnelit, Vietnam. Pääkaupunki Ho Chi Minhistä pääsee helposti tunneleille, jotka ovat minusta paikka missä kohtaa asioita, joita oma mieli ei meinaa ymmärtää. Nämä tunnelit on kaivettu Vietnamin sodan aikaan ja vapausrintaman taistelijat piileskelivät niissä. Ja kun sanon tunnelit, ne tarkoittavat pienikokoisen vietnamilaisen mentäviä reikiä maan alle. Amerikkalaiset sotilaat eivät mahtuneet niihin. Osassa tunneleita oli myös katalia, tai sanotaan nyt suoraan, kuolettavia ansoja.

Vietnamilaisilla sisseillä oli maan alla lopulta sairaaloita, majoitustiloja ja muistelen paikan päällä lukeneeni, että ihan lapsiakin piileskeli niissä. Osa pidempään maan alla viettäneistä olivat suorastaan sokeita maan päälle lopulta palatessaan.

Me turistit pääsimme konttaamaan meitä varten levennettyihin maanalaisiin tunneleihin. Aamuisin kuulemma aina siivosivat kaikki elukat sieltä pois.

SUOSIKKILISTANI LOPPUPÄÄSSÄ

Ei niin kivat kohteet ovat sitten kaupunkeja. Jokaisessa paikassa on aina ne omat hyvät puolensa tietenkin, mutta muutama paikka on jäänyt mieleen niin, että en välttämättä niihin enää palaa.

Ensimmäisenä sanon Detroit. Valtava, keskustasta hiljainen ja jopa hieman pelottava kaupunki. Tästäkin on yli 10 vuotta aikaa, joten kaupunki on varmasti jo muuttunut siitä. Silti sinne ei houkuta lähteä. Taksilla suhasimme, kun kävely ei ollut se Detroitin juttu alkuunkaan. Kävimme yhden NBA-pelin katsomassa ja stadion oli kaukana keskustasta. Toinen keskustan ulkopuolella ollut kohde oli Fordin valtava automuseo. En voi sanoa autoista niin innostuvani, mutta kun kyseessä on historiaa niin kyllähän tämä iso kohde oli käymisen arvoinen. Siellä vierähti aikaa ensipainoksia monesta autosta ihmetellessä.

Toinen minua aika vähän sykähdyttänyt kohde on Shanghai. Valtava suurkaupunki, joka jäi etäiseksi. Vaikka kävimme syömässä paikallisten pubeissa kaikenmaailman rustoruoat, vitivalkoiset kalapullat ja siniset keitot jonkun elukan silmineen, niin en eksotiikasta huolimatta oikein viehättynyt.

Kiipesimme toki maamerkkiin eli Oriental Pearl toweriin, josta näki kaupungin ylle hienosti. Toki ilma oli koko ajan harmaata, liekö saasteista tai savusta, joten värien kadotessa kuvasta kokonaisuus oli vähän pliisu. Liikenne oli ruuhkaista ja ambulanssien tiet tukittiin törkeästi. Jos joku antoi tilaa hälytysajoneuvolle, niin aina oli pari lähikaistan autoa täyttämässä sen nopeamman reitin suoraan ambulanssin tieltä. Se oli masentava näky.

Kolmas paikka, johon tuskin palaan on Nha Trang, Vietnam. Eihän paikassa suoranaisesti ollut suurta vikaa, mutta ei ehkä mitään erikoistakaan. Erityisesti minua ärsytti jokaisessa ravintolassa eteeni työnnetty venäjänkielinen menu sekä se, että moni ei uskonut, että en ole venäläinen. On minua maailmalla luultu milloin amerikkalaiseksi, milloin kiinalaiseksi, mutta on myös uskottu, kun sanon, että ei, en ole niistä maista kotoisin. Pienet jutut voivat näköjään ärsyttää vielä vuosienkin jälkeen.

Monia muistikuvia Nha Trangista ei ole. Tosin muistan, kun kävimme vaihtamassa euroja dongeiksi, jotta saisimme viikon majoituksen hotellin respassa maksettua, kannoimme rahat muovikassilla. Rahan arvo ei ole kummoinen euroon verrattuna, joten setelirahat eivät sillä kertaa lompakkoihin mahtuneet.

Voihan maailma. Voihan matkailu. Tiedän, että se ei kaikkia sykähdytä. Mutta minun tekisi mieli käydä uusissa paikoissa ja muutamissa vanhoissakin, vaikka heti nyt. Saa hymyn huulille pelkkä miettiminenkin. Mihin haluaisit tai olet seuraavaksi matkaamassa?