Huomasin talvella olevani huonolla tuulella vähän väliä ja pakkohan sitä oli alkaa miettiä, että mitähän ihmettä nyt taas! Tietty kiire ja keskeneräisyys vaivasivat. Tein diagnoosin ihan itse, ilman googlea tai lääkäriä. Kiire nyt johtui monestakin asiasta, mutta iltaisin kun olisi pitänyt rauhoittua kotona tuntui, että joku asia on koko ajan kesken. Ja se johtui suureksi osaksi ihan siitä, että joka nurkka kotona tursusi tavaraa ja tasot toisensa jälkeen peittyivät sekalaiseen roinaan. Seesteisyys oli kadonnut enkä viihtynyt, vaan työntelin tavaraa pois tieltä.
Toki voisin yrittää sopeutua, onhan monella muullakin kirjapinoja lattioilla, sohvatyynyt kaikkialla muualla kuin sohvalla ja runsas sisustus. Tai sitten voisin yrittää tehdä asialle jotain, koska olen vähän nipottaja tässä suhteessa. Pidän selkeydestä, avarista tiloista ja tietystä seesteisyyden tunteesta. Kotonani. Muualla saa olla millaista vain mitä talon emäntä tai isäntä kokee talon henkeen sopivaksi, mutta se tila ja paikka, jossa itse vietän suurimman osan vapaa-ajastani saisi mieluiten olla selkeä. Nyt olin siinä epäonnistunut.
Tämähän tarkoitti sitä, että taloon kertynyttä omaisuutta piti karsia. Kaapit olivat jo täynnä. Vähentää materiaa, jotta joka kaapin ja laatikon avatessa ei tarvitsisi irvistää, fyysisesti tai henkisesti, vaan asioille olisi oma paikkansa. Tarvittavat tavarat kun saisi siihen käden ulottuville, niin kissat ja koirat saisi jättää rauhaan. Niitä ei enää tarvita, kun tavarat eivät katoa täpötäysien laatikoiden uumeniin.
Oli päätettävä, että tässä talossa määrään minä. Ei tavarat.

Seesteistä kotia lähdin etsimään näiden toimien kautta:
- Ei odotella sopivaa hetkeä. Toimeen voi tarttua heti.
Jos odottelee sitä sopivaa hetkeä käydä läpi kodin tavaroita ja huoneita, niin sitä saa sitten odotella. Aloitetaan vaikka heti, mutta pienin askelin, yksi asia kerrallaan. Liian suuret tavoitteet jäävät helposti toteutumatta. Listataan paperille ongelmakohdat ja lähdetään siitä yksi kohta kerrallaan kohti seesteisyyttä. Asioiden ollessa listalla, ei tarvitse kuormittaa omaa muistia tämän asian kanssa lainkaan. - Ei enää paperien läjitystä.
Eli kaikenmaailman paperipinot, postit ja lehdet pois pöydiltä, tasoilta, ikkunalaudoilta. Yhdessä läjässä meilläkin oli helposti viikkojen takaisia papereita kuten hammaslääkäriaikoja lapsille, hoitokuvien tilauskuitti, itsekirjoitettu muistutuslappu, jonka muistutusta ei tullut tehtyä, kun hävisi yhteen näistä kasoista ja kahdet taloyhtiön kokouskutsut. Papereille ostin omat kansiot ja kirjasin ylös samantien tärkeät ajat kalenteriin ja kännykkään. Siistit tasot rauhoittavat yleisilmettä huomattavasti. - Koriste-esineitä, maljakoita ja kynttilöitä maltillisemmin esille.
Selkeämmät tilat, selkeämpi mieli. Pidän kaikista yllä mainituista esineistä, mutta puolet näistä voi suurimmalta osalta meidän kodeista ottaa saman tien pois näkyviltä. Erityisesti edelliskauden värit ja esineet. Nyt mennään jo kohti kesää, joulut ja pääsiäiset saa korjata pois näkyvistä. Yhdessä koriste-esineessä on vahvempi sanoma, kun sen ei tarvitse kilpailla huomiosta 20 muun tavaran kanssa. Ekstrabonuksena: vähemmän pölyjen pyyhintää. - Ostetaan uusia tavaroita vain, jos niille on heti paikka kotona.
Tarkoituksellisuus on hyvä pitää mielessä, kun innostuu kaikesta uudesta ja söpöstä kaupoilla. Ei lisätä kodin tavaramäärää, ellei uudelle tavaralle ole jo valmis, sopiva paikka mietittynä. - Varmuuden vuoksi olemassa olevat tavarat kiertoon.
Löytyyhän näitä eriskummallisia tavaroita meiltäkin. Jospa kuitenkin ensi vuonna tarvitsen juuri näitä. Tämä on toki vaikea paikka arpoa mitä tulee tarvitsemaan ja mitä ei. Hyvä näppisääntö: useamman vuoden vanhat asiat, joille ei ole vielä löytynyt käyttöä, niin ei löydykään. Helpoimmalla pääsee, kun antaa ja lahjoittaa eteenpäin. Hinnoittelu (tunteella ei kannata hinnoitella – liian kalliiksi menee) ja kirppari-ilmoittelu on viimeisen päälle rasittavaa. Mieti haluatko päästä helpolla vai hillota turhaa tavaraa tilaa viemässä. Saa rahaa toki pyytää, mutta aikaa saattaa silloin kulua enempi. - Ylimääräiset vaatteet pois.
Jos se vaate ei istu hyvin tai muuten tunnu omalta, niin ei sitä tule ensi vuonnakaan käytettyä. Täyttää vain turhaan vaatekaappia ja aiheuttaa sen, että niitä hyviä vaatteita on vaikeampi sieltä löytää. Vaatteita voi tarjota ystävälle, lahjoittaa tai myydä. - Ei suursiivoukselle.
Kerran viikkoon suoritettava suursiivous saattaa aiheuttaa ahdistusta, kun koko viikon saa jättää kaiken siihen ”suursiivoukseen”. Saattaa jäädä siivous vielä tekemättä, kun ei tiedä mistä aloittaa. Ymmärrän toki, että tämähän riippuu omasta siivousluonteesta sekä vähän myös talon koosta, mutta itselleni koen mielekkäämmäksi siivoilla pikkupalasissa pitkin viikkoa. Ei kerkiä syntyä täyttä kaaosta joka vessaan ja huoneeseen. En nimittäin jaksa tai halua yhtenä päivänä viikossa siivota tuntikaupalla koko taloa. Ei tule mitään, yritetty kyllä on. - Vaalitaan omaa aikaa.
Jos sanoo liian moneen asiaan kyllä, niin vapaa-ajan ongelmia ei varmasti ole. Joskus voi kuitenkin jättää menemästä johonkin tilaisuuteen, olemasta aina se vapaaehtoinen tai lupautua joka juttuun. Ai että miten tämä liittyy seesteiseen kotiin? Yllättävän monet asiat liittyvät toisiinsa. Mitä enemmän kuormittaa itseään ja mieltään, sen vähemmän jaksaa nauttia omasta kodista ja luoda siitä sellaista kuin haluaa. Kiireessä astiat jäävät juuri siihen missä niillä on syöty, roskat unohtuvat viedä, tavarat laskee käsistään mihin sattuu ja aina ne avaimetkin ovat hukassa. Hektisen elämän keskellä tähän kotiin palatessa ei ainakaan palautumista tapahdu. Sanotaan, että ei ne pyykit tai likaiset astiat sieltä mihinkään karkaa. Se on totta, eivät karkaa. Lisääntyvät kyllä, jos niille ei mitään tee. - Valoa sisään.
Joskus ikkunalaudoille ja ikkunoiden eteen kertyy kauniita amppeleita, kukkia ja koriste-esineitä. Jopa niin paljon, että valo jää niihin eikä anna parastaan omalle kodille. Varsinkin nyt, kun valoa on taas tarjolla niin hyödynnetään se. Kesää kohden vaaleat verhot ikkunoihin ja liika kalustus pois ikkunoiden edestä. On toki tärkeää, että kukkaset ja kasvit saavat valoa, mutta tarvitsee sitä valohoitoa talossa asuvat ihmisetkin. - Koko perhe mukaan.
Jos perhekoko on isompi kuin yksi, niin pidetään koko poppoon kanssa yhteinen hetki. Hetki, jolloin puhutaan asiasta yhdessä. Muistutetaan astianpesukoneen olemassaolosta, omien tavaroiden paikoilleen palauttamisesta, vaatteiden laitosta naulakkoon/kaappiin kotiin tullessa, lelujen lattialta siivoamisesta. Hyvä ja tehokas tapa on, kun antaa muille perheenjäsenille äänivuoron. Kysyy miten he tilannetta parantaisivat? Jokaiselle perheenjäsenelle voi tarvittaessa kirjoittaa tehtävät esille, jotta ne pysyvät paremmin mielessä.
Jokaisen perheen dynamiikka lienee hieman erilainen, mutta minä raivasin eteisen kaapit helpommin lähestyttäviksi, jotta lapset oikeasti saavat vaatteensa kaappiin asti. Olivathan ne aika täynnä! Myös lasten omissa huoneissa on oltava toimivat säilytysjärjestelmät, että leluille on oikeasti omat paikkansa. Iän mukaan suoritettavia aputehtäviä. Ei voi vaatia samaa koululaiselta ja hoidossa käyvältä.
Yksin en saa meille seesteisempää kotia, enkä yksin sitä yritäkään. Mutta alulle laitoin kevättalvella ajatuksen seesteisemmästä kodista. Koti, jossa äiti viihtyy tekee sen, että lapsilla ja miehelläkin on kivempaa. Sanonpahan vain.

Ja yksi juttu vielä. Kerralla ja lyhyessä ajassa ei muutosta tule. Varsinkin, jos koti on kerinnyt karata kauas seesteisyyden tyyssijasta. Se pitää vain kaivaa esiin. Tavara kerrallaan. Aloitetaan aina itselle helpoimmasta tehtävästä. Minulle se oli paperikasojen poisto, pahinta ja tylsintä oli täpötäysien kaappien läpikäynti. Asui sitten yksin tai yhdessä, sotkuisuutta ei tarvitse sietää. En ole ihan minimalistikaan, mutta kas kun tuntui mukavalta, kun näki pari tyhjää hyllyä kaapissa annettuani eteenpäin lasten vanhoja vaatteita, vauvatavaroita ja urheiluvälineitä. Kunhan vain alkuun pääsee, niin koko ajan helpottuu seesteisemmän kodin ylläpito.

8 thoughts on “Seesteisempi koti näillä 10 vinkillä”
Erinomaisia vinkkejä! Olen samaa mieltä suursiivouksesta, sellaisen kanssa hyytyy vaikka asuisi yksiössä. Noita epämääräisiä paperipinoja lojuu meilläkin, pitäisi käydä kansiokaupoilla…
Kiitos, kiva kuulla!
Suursiivous on itselle kyllä yksi kirosana ja sitä miettiessä siivousrätti heiluu tasaisin väliajoin harva se päivä. Ja jotenkin ne paperikasat ilmaantuvat melkein kuin itsestään sinne tänne.
Erittäin hyvät vinkit! Etenkin kohta 1. Itse tajusin myös tämän, kun pohdin monta päivää ja aivan liian monta hetkeä, siivoaisinko kodinhoitohuoneen. Sitten vain tartuin toimeen. Mietin siinä toimessani, että niin, miksi ei vain voisi heti tehdä pois, kun tietää, että a) pinot ja sotku häiritsevät ja b) kun toimeen rtyhtyy, ei siinä ihan kamalan kauaa aikaa mene.
Kiitos kovasti!
Olen itse asiassa ollut hyvä vitkuttelemaan asioiden aloitusta. Ja sehän se huono juttu onkin, asiat kasaantuvat eikä tule ikinä aloitettua. Siksi kannattaakin yllättää itsensä ja aloittaa juuri nyt!
Olen niin samaa mieltä pientä järjestelyä ja pyyhkimistä tarpeen mukaan. Meillä on kerätty kaikki kaupan paperipussit yms. koriste esineitä liikaa esillä vaikka niitä vois vaihdella tilanteen mukaan. Kiitos vinkistä.
Jes, kiva kuulla, että muitakin samoilla siivouslinjoilla minun kanssani. Tämän tavan olen kokenut mielekkääksi eikä näin kerkiä suursotkua aiheutua kotiin.
Nättejä koriste-esineitä onkin mukavaa pitää esillä! Mutta on helppoa tulla vähän kotisokeaksi ja silmäkin tottuu siihen, että melkein kaikki on koko ajan näytillä. Sitähän voi tosiaan halutessaan kokeilla laittaa puolet piensisustuksesta pois ja testata olisiko vähemmän kuitenkin enemmän.
Mun täytyy myöntää, että luovutin. Silloin kun meillä oli omakotitaloja, se oli vielä jotenkin mahdollista pitää koti sellaisessa kunnossa, että silmä pääsi lepäämään. Toki, ne kaikki oli jonkun toisen rakentamia eivätkä kokonaan omaksi tyylikseni koskaan muuttuneet. Mutta viimeiset 7 vuotta ollaan asuttu vuokralla siellä-täällä päin maailmaa, joten tietyn tapaisia kompromisseja oli pakko tehdä.
Siivota en kerkeä kun tuo yksi päivä viikossa, koska työkuorma on tällä hetkellä aivan mahdoton, puolitoistakertainen, eli 60 tuntia viikossa, josta 30h on opetusta. Lopetan työt klo 20-21 paikkeilla joka päivä ja välillä menee pidempäänkin. Joten siivoamaan en viikonpäivinä enää jaksa. Se, mitä viikonloppuna pystyy tekemään, se on siinä. Saa kelvata. Toki, muukin perhe jotain tekee, mutta onhan heilläkin pääasiallisesti muuta tekemistä kun siivoaminen.
Juu, näinhän se on, että oman ajan sekä jaksamisen puitteissa kannattaa tällaisia asioita tehdä ja miettiä. Ei ehkä ensimmäisenä mielessä, kun on pitkät työpäivät. Muuttaminen ja vielä osin valmiiksi kalustettuihin asuntoihin vaatinee sen ajatusmallin, että kompromissi on paras vaihtoehto. Ihan täysin omannäköistä ei sillä tavalla saa. Tärkeintähän kuitenkin on se, että omassa kodissaan viihtyy ja sinne on kiva aina palata.