Vappuaattoa! Tänään työpäivän jälkeen ajattelin käydä hommaamassa illaksi jotain herkkuja, kaupan simaa ja munkkejakin, elleivät ole jo loppuneet. Tippaleivistä en välitä se myönnettäköön. Illalla lähdetään perinteiseen savonlinnalaiseen vapun viettoon, eli pässin lakitukseen Olavinlinnalle. Muuten taitaapi rento ohjelma lasten ehdoilla olla tiedossa, eli yhdessä olemista, leffa tai pelailua.
Toukokuu alkaa ihan juuri ja näin se ajankulu taas kiihtyy. Humps vaan ja ollaan kuulkaa syyskuussa. Tälle päivälle tänne blogiin kirjoittelin ”Lukutoukan luetut sivut” -blogista napatun blogihaasteen. Näihin kaverikirjamaisiin kyselyihin onkin aina yhtä hauska ja haastava vastata. Käy sinäkin kommentteihin kertomassa pari omaa vastausta!
BLOGIHAASTE
Olen syntynyt… Hämeenlinnan keskussairaalassa vuonna 1982.
Pienenä olin varma, että isona minusta tulee… hevostenhoitaja. Näin ainakin yhteen kaverikirjaan ala-asteella kirjoitin. Harrastin talleilla käyntiä, joten tulevaisuuskin oli kovin hevosten täyteinen sillä hetkellä. Mitään suuria suunnitelmia ammatin suhteen minulla ei ole ikinä tainnut olla.
Parhaat piirteeni ovat… joustavuus ja luotettavuus.
Haluaisin matkustaa… jonnekin eksoottiseen, itseäni ehkä vähän koettelevaan paikkaan. Aina jänskättää lämpimissä paikoissa eläimistö, oudot sirkutukset ja kurnutukset, onko tyynyn alla hämähäkki, astunko viidakkopolulla käärmeen hännän päälle. Yleensä liian vilkas mielikuvitukseni saa aikaan näitä turhia pelkoja. Myöhemmin on kiva huomata voittaneensa itsensä.
Suosikkijuomani on… tietenkin vesi. Lopetin lukion tienoilla limsojen ja suurimmaksi osaksi mehujenkin juonnin ja vedellä on menty. Joka päivä on myös saatava muutama kuppi kahvia.
Viimeisin sisustusostokseni on… pienehkö puinen tarjoilualusta. Tykästyin sen epäsymmetriseen muotoiluun.
Viikonloppuisin herkuttelen… en kyllä mitenkään erityisesti. Herkku otetaan silloin, kun tekee mieli, vaikka maanantaina. Näin ollen viikonloppuisinkaan ei tule mitään erityispalkintoja itselle haalittua.
Lempiruokani on…. jonkun muun tekemää ja esim. ravintolassa otan kaikkea sitä mitä ei tule kotona syötyä.
Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat… Tähän on tultu, Via Per Aspera Ad Astra, Taija-Tiia, Moon Shaped Little Box, Anne Jennika, Pinja K, Rohkeudella Julia sekä Jaana Alapulli. Avaan yleensä blogit.fi -sivun, koska sieltä näkee kätevästi lempiblogien uusimmat postaukset sekä samalla tulee lueskeltua muitakin blogeja, etsittyä reseptejä ja vietettyä aikaa.
Sarjat, joita seuraan juuri nyt, ovat.. äh, tulee huonosti seurattua, kun ei muista milloin mikäkin ohjelma tulee. Eilen katsoin kolmatta kertaa Pohjoisen Tähteä Yleltä, joten sitähän minä jo suorastaan seuraan. Kurkin lähinnä suoratoistopalveluista vanhoja sarjoja, kuten Narcos ja Sherlock, ja upouudet sarjat jäävät katsomatta. Realitya en pysty varttia kauempaa katsomaan, paitsi Sohvaperunoita.
Lempilajini kirjallisuudessa on… fiktio ja siinä jännitys- ja murhamysteerikirjat sekä historialliset romaanit.
Suosikkisovellukseni kännykässä ovat… Spotify, Podimo, Whatsapp, Netflix. Nämäkin vaihtelevat ja sovelluksia keräilen puhelimeen hyvin vähän. Vain muutamat pakolliset riittävät.
Kahvini juon… mieluiten tummapaahtoisena tilkalla maitoa. Menee mustanakin.
Lempivuodenaikani… on kesä. Ei vain ole mitään parempaa kuin kesä. Suurimmat mahikset Suomen vuodenajoista hyvään ja lämpimään säähän. Ihanan valoisaa, tapahtumia ja itsekin jotenkin energisempi kuin kahtena muuna vuodenaikana. Toiseksi paras on kevät.
Lemmikkieläimeni… eihän meillä, kun tuli se leppäkerttukin päästettyä juuri vapaaksi. Tosin ikuinen koira-, capybara- ja iguaanikuume yhdellä meidän perheestä.
Rentoutuakseni… olen yksin sohvannurkassa, kirjoitan, luen tai katson jotain vanhaa leffaa. Tai hyvässä seurassa vaikkapa ravintolassa, kun ei tarvitse itse tehdä mitään tarjoilujen eteen, vain lykätä haarukkaa suuhunsa ja nautiskella siitä hetkestä.
Viimeisin elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa… näin lapsiperheellisenä joudun vastaamaan, että Mario Bros -leffa, en edes muista oikeaa nimeä. Tuli viime vuonna.
Viikkorutiineihini kuuluvat… kaupassa käynti 2 x viikossa, juniorin roudaus hoitoon, yritys käydä metsälenkillä edes kerran, pari blogipostausta, ihmetellä miten taas on keskiviikko ja sellaista. Tavallista arkea.
Ruokabravuurini… lienee kaikenlaiset simppelit arkiruoat, kuten lohikeitto, savulohipasta, kanawokki.
Lempimusiikkiani on… tällä hetkellä kasari-radiokanavan musa, kun ajelen autolla. Kuuntelen yhtä hyvin koululaisemme suosikkia NRJ:tä sekä mieheni autossa Novaa. Suuria musiikillisia idoleita minulle ei oikein ole, tosin Whitney Houston on ikisuosikki.
Huh, yksi kaverikirja taas täytetty! Laitahan sinäkin alas vastausta johonkin kyssäriin, niin ei tarvitse yksin täällä vastailla. Hauskaa Vappua ja alkavaa toukokuuta!
8 thoughts on “Ihanan perinteinen kaverikirja -blogihaaste”
Hei kiitoksia kovasti maininnasta! <3
Kiitos sinulle kivasta blogista!
Olipa kiva haaste-postaus! Sohvikset on ehdottomasti paras reality. 🙂
Kiitos paljon ja totta, hyvä ohjelma on!
Heh, minä en täyttänyt elämässäni yhtään kaverikirjaa. Olin sellainen poikatyttö, jolle kelpasivat vain poikkien jutu: autot, tappelut, hevimusa, retket luontoon, puihin kiipeily. Inhosin kaikkea liian tyttömäistä, erityisesti rusetin, jonka äitini on sättinyt hiuksiini kahden ensimmäisen luokan aikana. Joten toisen luokan lopussa kävin kampaajalla leikkauttamassa lyhyen tukan.
Pienenä olin varmaa, että minusta tulee opettaja. Äitini oli ollut sitä mieltä, että se tulee tapahtumaan vain hänen kuolleen ruumiin yli (hän itsekin on opettaja, hän halusi minusta viulunsoittajan). Olen kyllä opettaja, ja äitini on edelleen elossa. En osaa soittaa mitään instrumenttia kunnolla.
Muuten juu, olen vuosia käynyt vain lasten elokuvissa, en syö herkkuja viikonloppuisin vaan silloin, kun tekee mieli, ja mulla on aika samaa viikkorutiini. Lienee lapsiperheissä yleisin.
Joo, en minäkään ihan tavallisin rusettityttö ollut, mutta pinkkejä ja eläinkuosisia kaverikirjoja vuodesta toiseen kyllä täyteltiin kavereiden kanssa.
Onpa hienoa, että ammatti on ollut jo noin varhain tiedossa. Onhan se opettajan ammatti rankkaa ja työntäyteistä, mutta varmasti mielekästä kun näkee nuorten kehittyvän ja oppivan uutta koko ajan.
Minä voisin kyllä käydä välillä katsomassa muutakin kuin lasten leffoja, mutta ei sitä sitten itsensä vuoksi sinne jaksakaan lähteä. Popcornit kyllä aina otan, ne ovat leffassa jotenkin parempia kuin kotona.
Hauska tutustua lisää! Ihanaa kuulua suosikkiblogiesi joukkoon, kiitos samoin <3 🙂
Hih, viimeisin sisustusostokseni on kyllä mainitsemisen arvoinen! Puinen lasinalunen, jossa lukee "tähän kalijatölkki" eli Oulun tuliainen Tomille. Samaan aikaan hauska, kotoisa murteen kera mutta myös oikeastaan ihan kamala 😀 katsotaan kauanko se saa istua esillä..
Kiitos sinulle kivasta blogista!
Kun muuttaa kotikyliltä pois, niin erilaiset tuliaiset kotipuolesta voikin nousta ajan saatossa arvoon arvaamattomaan. Ei sitä lasinalusta ehkä Oulussa asuessa olisi tullut hommattua.