Jugendlinnan pauloissa ja kesän aloitus fiiliksiä

Kesäisen lämpöiset auringonsäteet, reipas sade ja tuuli ovat tällä viikolla muistuttaneet kesäsään vaihtelevuudesta. Onneksi lämpötilat ovat pysyneet aika korkealla, niin palentamaan ei ole alkanut kuin kerran. Alkuviikon tein töitä, koululaisemme leireili ja juniori kuumeili. Kuume jäi onneksi yhden yön ja aamun ihmeeksi ja vei mennessään pari viikkoa yöaikaan nenän tukkoisuutta aiheuttaneet oireet. Olisikohan tässä yhden äiti-ihmisenkin yöunet palaamassa suhtkoht normaaleiksi? Toivoa sopii.

Koska kuume lähti, niin pääsimme juniorin kanssa suunnittelemallemme retkelle Imatralle. Valitettavasti kaikenmaailman pomppumaailmat jäivät välistä, koska en halunnut rasittaa häntä ylimääräisellä. Taisi olla ylisuojelua taas kerran, kun koko kaksi päivää vauhtia riitti vaikka muille jakaa.

Ihana Imatran Valtionhotelli oli yöpaikkamme ja parvekkeellinen huone koskea kohden oli ihan täydellinen. Taisin jo vuosi sitten kirjoittaa tästä 1900-luvun alussa valmistuneesta hotellista blogissani, ja teen saman tänäkin vuonna, koska keväällä kiiri uutinen korviini, että hotellin omistama taho Scandic vetäytyy toiminnasta kesän lopussa. Tällä hetkellä uutta omistajaa linnalle ei ole. Apua, ei kai upea rakennus jää tyhjilleen. Kamala ajatus.

Imatran Valtionhotelli valmistui v. 1903 ja lukemani perusteella rakennuksen suunnittelussa ei säästelty rahaa. Hotelli on upean ja erikoisen näköinen ilmestys. Yksityiskohtia toistensa perään, sisällä ja ulkona. Ulkoapäin katsottuna rakennuksessa on kulmaa ja koukeroa, pyöreätä ja kulmikasta muotoa, lukuisia parvekkeita ja hienoja torneja. Katseltavaa riittää. Sisätiloja on remontoitu vuosien varrella, mutta esimerkiksi alkuperäisiä koristekuvioita on jätetty esiin.

Vanhassa talossa on vanhan talon henki, ja minusta se on ollut oikein kutsuva sellainen. Puhutaan kummittelevasta harmaasta rouvasta, mutta ei ole minun silmiini sattunut. Valitettavasti. Mielellään hotellissa viettäisi vaikkapa pitkän viikonlopun, mutta nyt aina vain yksi yö kerrallaan on tullut vietettyä. Ravintola on ollut hyvä ja alle 5-vuotiaalle juniorille hotellin leikkihuone on ollut niin viihdyttävä, että illalla ei meinaa nukkumaan saada.

Scandicin aamiainen maistuu aina itselleni ja niin oli tälläkin kertaa. Sen sijaan, että huolehdin aamupalalla, että juniori ei kaada mustikkakeittoa syliinsä minun olisi ollut syytä katsoa oman tekemiseni perään. Tavoistani poiketen en laittanut servettiä syliini ja kas näinhän siinä oli hyvin pian tomaattiset ratatouillet. Lensi myös vaalealle paidalleni. Huokaus. Ihme sörssäystä. Ihan linnanneidosta en mene näillä pöytätavoillani.

Pieni kävely housun vaihdon jälkeen kosken uomaa seuraten teki hyvää. Kaunis sää, kivat polut ja raitista ilmaa. Mitä parhain kesänaloitus etten sanoisi. Imatralla viihdyn jostain syystä aina hyvin. Koskinäytös jäi näkemättä. Se olisi ollut seuraavana iltana tarjolla.

Lopuksi oli sanottava haikeat hyvästit hotellille. Tätä käytävälle ripustettua piirustusta ihmettelin aikani, kun se näyttää, mutta ei näytä valtionhotellilta. Ilmeni, että tämä kehystetty kuva onkin vain yksi luonnos hotellin suunnitteluajoilta. Ihan tämännäköistä siitä ei kuitenkaan tullut.

Imatran jälkeen kävimme koululaisemme musiikkileirin loppukonsertissa ja sieltä nokka kohti sukulaisia ja Etelä-Suomea. Alkuviikon kerkiämme viettää poissa kotoa, ennen kuin työt alkavat vaatia fyysistä paikallaoloa. Viikonloppuna piipahdimme Kantolan tapahtumapuistossa Hämeenlinnassa katsomassa vanhoja autoja ja traktoreita. Olin ajatellut niiden kenties kiinnostavan junioria, mutta enemmän häntä taisivat polkutraktorit ja lasten kaivinkone miellyttää. No, onpahan nyt ainakin tuettu yhtä kesätapahtumaa. Kyllä itselleni kahvi, metrilaku ja hauskannäköiset vanhat masiinat kelpasivat.

Oletko sinä jo kerinnyt käydä jossain kesäisessä tapahtumassa?