Montako asiaa kerkiää yhden kesäisen lauantain aikana kokemaan? Tein todennäköisesti oman ennätykseni, kun ensin aamulla maalaismaisemista päädyin Muumien Mörön kanssa yhteiskuvaan, myöhemmin hobittikahvilan suloisesta tunnelmasta uusien makujen maailmaan viiden tähden illalliselle.
Joskus asiat ja menot kasaantuvat niin kuin nyt lauantaina pääsi käymään. Haluan tehdä selväksi, että notkuminen kotona omalla terassilla kahvi & jätski kädessä kauniina kesäpäivänä riittää minulle viihdykkeeksi, mutta kai se on niinkin, että välillä kun käy muualla, niin kotona on taas tavallistakin mukavampi olla.
Lauantaiaamuna heräsin täydellisen maalaismiljöön keskeltä, kotoisa Punkaharju-taulu pääni yläpuolella keikkuen. Olimme edellisenä päivänä vanhemman lapseni ja hänen kaverinsa kanssa saapuneet tähän idylliseen majapaikkaan Tykkimäen huvipuistosta. Huvittelun täyteisen päivän jälkeen kierrokset laskivat nopeasti, kun Salpalinjan Hovi niminen vanha koulu pihapiireineen ympäröi meidät leppoisalla tunnelmallaan.
Salpalinjan Hovissa saimme käyttöömme tilavan huoneen. Pihapiirin lukuisilla istuskelupaikoilla oli mukava hengähtää ja ihailla kukkaloistoa. Sattumoisin tien toisella puolella oli Salpalinjan korsuja, joissa yhdessä lasten kanssa kävimme. Oli muuten aika jännä paikka.
Portaat johtivat alas pienelle ovelle, josta pääsi maanalaiseen pilkkopimeään korsuun. Oli kosteaa ja aavemaista. Kännykän valo näytti meille tietä tässä vanhassa 30-hengen korsussa. Siinä ajatuksissani menin yhden kulman taakse, niin johan alkoi kiljuminen. Ei itselläni, vaan lapsilla, jotka jäivät ilman valoa pimeyteen. Palasin hakemaan heidät ja yhdessä hiippailimme korsun sokkeloisia käytäviä. Hyvin maastoutunut oli, ainoastaan konekiväärien tähystysaukot näkyivät ulospäin.
Oli virkistävää vaihteeksi majoittua tällaisessa vähän erilaisessa hotellissa. Ihailin mansardikattoista majapaikkaamme ja sen sisustuksen lukuisia yksityiskohtia. Illalla auringon painuessa mailleen vanhan aitan taakse alkoi siinä ihan itseänikin ramaista. Huoneemme vieressä sattui olemaan kirja- ja pelihylly, josta valitsin Agatha Christietä iltalukemiseksi, kun oma pokkari unohtui kotiin. Lapset pelasivat jotain tietopeliä sohvalla vielä jonkin aikaa.
Tämä on muuten ihan parasta reissussa, kun on vähän viihdykettä talon puolesta. Olisi siellä ollut Twisteriä sun muutakin, mutta tiedättekö, sen verran reissussa rähjääntyneenä, aamulla tien päälle lähteneenä en jaksanut enää iltaysin jälkeen todellakaan miettiä itseni likoon laittamista twisterin kaltaisen pelin kanssa, vaikka lapseni pliis pliis pliis kyseli. Että sellainen tylsimys sillä kertaa olin ja painuin kirjani kanssa peiton alle.
Kaikissa huoneissa oli oma keittiö, mutta olin laiskuuttani varannut meille aamiaisen majapaikasta. Kivahan se oli aamulla kömpiä valmiiseen pöytään. Olisi mennyt toinenkin yö vallan mainiosti, mutta matkan oli jatkuttava. Ajoin Lappeenrannan satamaan, jossa kävimme ravintolalaivassa lounaalla heti sen jälkeen, kun olimme kiertäneet ihailemassa Hiekkalinna-tapahtuman hienot työt.
Teemana taisi olla jonkinlainen kauhu, kun kaikenlaisia örkkimörkkejä, aaveita ja Mörkökin oli hiekkaan veistetty. Toki myös Raipe Helminen, mutta en tiedä kuuluiko hän tähän teemaan. (silmänisku)
Lappeenrannan satama oikein kuhisi eloa siinä lauantaisen kesäpäivän kuumuudessa. Oli useita risteilylaivoja, jotka muuten lähtiessään tuuttasivat vain yhden kerran, ei kolme niin kuin meillä Savonlinnassa. Oli viihtyisiä ravintolalaivoja, joista yhteen tietenkin istahdimme vilvoittelemaan ja syömään pikkusuolaista. Sattui nimittäin oikein lämmin päivä. Edellisenä päivänä oli alimmillaan aamupäivällä 12 lämpöastetta ukkosmyrskyn keskellä ajaessani, ja heti seuraavana päivänä saimme noin 28 asteen lämmöt. Suomen kesä.
Syötyämme ja hetken katseltuamme niin järveä kuin ohi meneviä ratsukkoja, oli aika jatkaa matkaa. Itselläni oli illaksi ohjelmaa tiedossa Savonlinnassa ja lapset pääsisivät yökyläilemään. Kerron siitä ihan tuota pikaa lisää, sillä erikoinen hobittikahvila sekä Oodi Saimaalle-yllätysmenu kera ison kaveriporukan olivat vielä lauantain ohjelmassamme.
6 thoughts on “Kesälauantai parhaimmillaan, osa 1: Lappeenranta”
Kivan näköinen majoituspaikka! Enemmän tunnelmaa kuin tavallisessa hotellissa 🙂 ja korsu olisi mielenkiintoinen käyntikohde!
Lappeenrannan hiekkaveistoksia ei ole tullut nähtyä lpaikan päällä kuin parikymmentä vuotta sitten viimeksi.. ovat upeita kun näkee joka kesä kuvia sieltä!
Oli jotenkin tosi mukava yllätys tämä majapaikka. Ja kiva oli kiertää hiekkaveistokset tänäkin vuonna. Viime vuonna kävin myös juniorin kanssa niitä katsomassa.
Symppis majoituspaikka, tunnelmaa riittää ja välillä tosiaan tekee hyvää käydä muuallakin. 😊 Lappeenranta ei ole kovin tuttu, pitäisi joskus reissata ajan kanssa sinne tutustumaan paikkaan paremmin. Mielenkiintoinen tuo korsu- visiitti! Just kaveri vinkkasi, että Kontiorannassa olisi Muistojen rajamuseo auki nyt kesällä, niin mietin et lapsen kanssa lähdetään sinne joku päivä. Ilmeisesti oli aika koskettava visiitti, niin kiinnostaisi minuakin. 🇫🇮
Oli piristävää jättää kotinurkat, vaikka ihan näinkin lyhyeksi ajaksi.
Tuo rajamuseo kuulostaa kiinnostavalta. Tärkeitä asioita muistettavaksi ja aina jotain uutta oppii. Kävin lasten kanssa muistaakseni viime vuonna Hämeenlinnan sotahistoriamuseossa ja paljon oli katsomista sielläkin.
Persoonalliset majoitukset ovat parhaita! Niissä pääsee paremmin lomatunnelmaan kiinni.
On meidän majoituksissa aika usein ollut keittiö, mutta kuka sitä jaksaa tehdä ruokaa joka päivä kotona lomallakin 😊.
Monenlaisissa ketjuhotelleissa yöpyneenä on sanottava, että vaihtelu virkistää. Sattumaltahan tämän majapaikan löysin, kun olin niin viime tingassa liikkeellä. Ja onnekas sattuma olikin! Ruokaa saa joo laittaa kotonakin ja otan ilon irti aina kun pääsen valmiiseen pöytään.