No jonkunhan se oli pakko tehdä! Tampereen Festivaalifestivaali oli kauniiden ja rohkeiden parikymppisten näyttäytymispaikka, johon me neljänkympin ylittäneet tädit sovimme kuitenkin hyvin joukkoon. 22-23.8. järjestetyt Pyynikin festarit oli sopuisa tilaisuus, jossa nätisti juhliva juhlakansa nautti musiikista ja ystäviensä seurasta.
Minulla on tapana kerran vuoteen nähdä vanhan opiskelijaporukan kanssa ja välillä mökkeillään, välillä vietetään aikaa urbaanisti ja tällä kertaa festareilla. Hotelli tietenkin varattiin mahdollisimman läheltä.
Esiintyjissä oli itselleni uutta ja vanhaa nimeä. Näkemättä jäi mm. molempien päivien ensimmäiset esiintyjät Mirella ja Ege Zulu, koska emme vain millään päässeet klo 17 alueelle. Juttua katsokaas riittää, kun tämä porukka näkee toisensa ja näinpä saapuminen alueelle meni molempina iltoina lähemmäs klo 19.
Festivaalifestivaali oli hyvin järjestetty tilaisuus, jonne en jonottanut sisään enkä kertaakaan 3 minuuttia kauempaa ruokaa tai juomaa ostaessani. Fiinimpiin vessoihin oli jonoa, mutta vanhat ”kunnon” bajamajat tarjosivat nopeamman helpotuksen.
Esiintyjiä, joita kävimme kuuntelemassa olivat mm. J.Karjalainen, Litku Klemetti, Husky Rescue, Samuli Putro, Pehmoaino, Vesta, Arppa, Regina, Emilia Sisco ja Olavi Uusivirta. Musiikkikattaus oli mielestäni hieman erilainen, kuin monilla muilla kesäfestareilla ja näinpä minäkin pääsin itselleni uutta musiikkia kuuntelemaan. Pidin erityisesti Emilia Siscon soul-meiningistä sekä Litku Klemetti yllätti energisyydellään. Onhan hän Savonlinnassakin pari kertaa käynyt, mutta näin oli jäänyt hänen show aiemmin näkemättä.
Pyynikki oli mitä viehättävin alue tällaiselle festarille. Oli kivasti valaistuja polkuja illan hämärtyessä, taidetta, kauniita maisemia, kauniisti valaistuja puita, kolme hienoa esiintymislavaa, paljon ruokaa ja herkkuja, tyyriitä juomia, iloista festarimeininkiä ja pikkasen liian kylmiä iltoja.
Olin pukeutunut kohtuulämpimästi. Ekana iltana paksuimpien farkkujeni alle laitoin sukkahousut, kumppareihin lämpösukat, yläosana lämpimin villapaitani ja tavallinen bomber-takki. Hanskat olisi ollut kova sana illan 11-12 asteessa. Ei sentään paria tippaa enempää satanut.
Lauantai-illalle lupasi lämpimämpää, mutta kyllä se tuntui kylmemmältä. Ylläni oli paksu huppari, nahkatakki, neulehame maihareilla ja lämpösukat niissäkin. Huivi kaulassa. Perjantai-iltana jäimme tanssimaan Jytää ja iskelmää -”discoon”, joka järkättiin alueella lukuisten discopallojen alla. Täpötäysi tanssilava hytkyi vanhojen hittien tahdissa ja tunnelma oli katossa. Se oli hauska lopetus festari-illalle.
Lauantai-iltana ei tanssikaan enää auttanut, kun kylmä tuntui luissa ja ytimissä. Olavi Uusivirta päätti illan hyvällä showlla, mutta sieltä väkijoukon keskeltä lähtiessä viileä elokuun sää siivitti tien hotellihuoneeseen, ei Jytää ja iskelmää discoon tällä kertaa.
Viileä sää oli saanut juhlakansan pukeutumaan järkevästi, mutta monien uniikki tyyli näkyi silti. Enemmistö oli pukeutunut sanoisinko 80-luvun viboihin eli oli isoa takkia, ruskeaa ja ruutuja, koko denimiä, tuulipukuja, villejä tukkia ja nuorilla miehillä viikset. Näin paljon viiksiä en ollut nähnyt edes koko kesänä yhteensä.
Paljon näkyi myös festarisuosikkeja eli pitkää valkoista hametta, shortseja ja sukkahousuja, mesh-vaatteita, pitsihousuja, mustia saappaita, lippalakkeja. Ylivoimaisesti suosituin festarikassi näytti olevan tavallinen kangaskassi (erilaisine logoineen luonnollisesti) ja toiselle sijalle kipusi helposti Marimekon Karla.
Festareiden lisäksi kävimme pyörähtämässä Tampereen ytimessä päivällä. Kaunis aurinkoinen päivä piristi kummasti. Kiva kaupunki on Tampere ja mukava oli istahtaa aurinkoon kahvikupposta nauttimaan. Ostin Sokokselta siinä samalla uuden punaisen huulipunan Nyx-merkiltä. Olin huolissani, että näinköhän saan sen leviämään koko naamaan syödessäni festarievästä tms. mutta ei. Pysyi hyvin paikoillaan festari-illan ja huono puhdistus illalla sai vielä aamullakin huulet loistamaan punaisina. Mukavaa, kun huulipuna pysyy paikoillaan. Ei se siellä bajamajassa korjailtuna olisi välttämättä näyttänyt enää niin kivalta.
Hauska viikonloppu oli, ei voi muuta sanoa. Hyvä tapahtuma, hieno kaupunki ja iso kiitos ystävilleni, jotka raivaavat aina tilaa kalenteriin, jotta keritään edes näin kerran vuoteen nähdä. Ensi vuonna sitten taas isommalla porukalla jossain.
6 thoughts on “Festareiden keski-ikää nostamassa”
Vaikuttaa hyvin järjestetyltä festivaalilta, jos jonottaa ei ole juuri tarvinnut 🙂 usein festarit selittävät kaaosta ja ongelmia jälkikäteen tyyliin ”möimme erehdyksissämme liikaa lippuja, hups” eivätkä tee mitään muutosta meininkiin seuraavana vuonna. En ole ennen kuullutkaan tuosta tapahtumasta, mutta se pääsee muistilistalleni. Tampereella on aina mukava käydä muutenkin!
Olin minäkin yllättänyt, että jonotus oli tosi maltillista. Saattaahan se olla, että toimittiin vähän eri aikaan kuin nuoriso, mutta toisaalta kojuja ja myyntipisteitä oli kiitettävästi ihan joka kolkalla aluetta. Tampereelle pitäisi varata enempi aikaa. Nyt vain piipahdettiin lauantaina muutama tunti keskustassa.
Oi että, tuli ihan tunne, että noille festareille olisi ollut kiva osallistua! Esiintyjistäkin tunsin osan, heh. Asusi kuvassa on upea.
Miten kiva kuulla! Festareilla oli tosiaan uutta sekä tuttua musiikkia. Molemmista nautin!
Kaunis kiitos, asu oli vähän haaste, kun se iltalämpö oli 12 asteen paikkeilla. Mutta näillä mentiin!
Hei ihanaa kun me lukijat päästiin mukaan festareille postauksen muodossa 🙂 Kiva kuulla, että festarit oli onnistuneet ja oli hauskaa!
Pitihän tämä nyt raportoida, kun kaikkien näiden vuosien jälkeen sain itseni festareille ja vielä kahdeksi päiväksi. Ihanaa, että tulit lukaisemaan!