Meidän suomalaisten suosima tyyli ja hieman stereotypioita

Suomalaisilla on noin yleisesti ottaen tunnistettava tyyli, joka ottaa huomioon niin sään kuin vaatteen järkevyyden ja mukavuuden. Meitä mahtuu toki moneen junaan ja tarkistin juuri, että meitä suomalaisia on tänä vuonna jo 5.638.675. Luulisi erilaisia pukeutumistyylejä löytyvän. Silti suomalaiset tunnistaa monasti katukuvassa maailmalla. Minusta se on turvallinen ajatus ja asia, jota voisi enemmänkin arvostaa. Kukin tyylillään eikö.

Suomalaisten sisäsyntyinen vaatimattomuus vaikuttaa monesti taustalla eikä vaatteilla ole ollut tapana ns. koreilla. Tiedättehän: ”Vaatimattomuus kaunistaa” ja ”rumat ne vaatteilla koreilee”. En tiedä joko se menneisyyden paino alkaisi hälvetä nykynuorten tyylistä. Kansainvälisyys ja maailmalta virtaavat trendit eivät voi olla vaikuttamatta täälläkin. Tuntuu, että pukeutumiseen panostetaan aina vain enempi ja siitä saadaan iloa ja itsevarmuutta.

Kuuntelin Sami Sykön ja Jorma Uotisen uusinta podcast jaksoa, jossa herrat kävivät läpi designer vaatteitaan, suomalaisille miehille sopivia värejä sekä havaintoja suomalaisten pukeutumistyylistä. Tämä virke muuten jo kertoo kannattaako sinun kuunnella tätä ohjelmaa vai ei. Jos muoti ei liikauta suuntaan tai toiseen, niin kiihkeä keskustelu aiheesta voi tuntua vieraalta. Vaikka toisaalta olenhan minäkin joskus pysähtynyt jonkin itselleni irrelevantin keskustelun äärelle vain sen takia, miten innokkaasti keskustelijat aiheesta kävivät sananvaihtoa.

Uotisen havainnot tämän hetken katumuodista kiteytyvät lyhyesti tummiin vaatteisiin ilman heijastimia. Urheilukengät ja hupparit mainittiin myös. Tähän Sami Sykkö lisäsi vielä nasevasti, että ”ennen kansallispukumme oli tuulipuku, nykyään trikoosäkki”.

Vieno hymy kaikelle tälle ja kaikella rakkaudella. Totta joka sana minun mielestäni. On kovin suomalaista kulkea mahdollisimman tunnistamattomana tummissa vaatteissa. On hyvä hukkua massaan, saa olla rauhassa eikä herätä liikaa mielenkiintoa. Tämä on minustakin hauskaa, ainakin aina toisinaan. Kun vaikkapa käyn kiireessä ruokaostoksilla, niin luonteeseeni sopii enemmän kuin hyvin, että minua ei katsota päästä varpaisiin, että ohhoh, mitähän tässä tapahtuu. Oma näkymättömyysviittani on siis musta-valkoiset lenkkilenkkarit jalkaan, yli 10 vuotta vanha, jotain teknistä matskua olevan ulkoilutakki niskaan ja myssykkä päähän. (On hetkiä, kun haluan loistaa, mutta se ei välttämättä ole se arjen arkisin hetki. Että näin, tämäkin nyt sanottu.)

Trikoosäkeistä on sanottava sen verran, että sellaista löysää taskullista mekkoa en omista, mutta mukaviahan ne varmasti ovat yllä. Monet kotimaiset vaatevalmistajat tuntuvat suosivan trikoisia mekkoja ja jos jotain ostetaan, niin niitä varmastikin kannattaa sitten valmistaa. Helppohoitoinen ja -käyttöinen on todennäköisesti yhtään liioittelematta monen suomalaisen muotimotto.

Stereotypioihin kun päästiin käsiksi, niin suomalaisen suosikkivaatekauppa on kuulemma Prisma. Kalliimpi suosikkibrändi pukeutumisessa on Marimekko, unikkokuosilla tai marimekko-tekstillä. Urheiluvaatteet korvaavat enimmäkseen muut vaatteet. Ketjuliikkeet ovat suosittuja, mutta second hand vaatteet ovat muuttaneet ostokäyttäytymistä. Kirpputorit ovat suosiossa ja moni ostaa nykyään enemmän käytettyä kuin uutta. Kirpparit jakavat suomalaisiakin: on heitä, jotka eivät ymmärrä, ja heitä, joita voi kutsua kirppishaukoiksi. Suomalainen ei luovu villasukista etelän matkoillakaan, isoista t-paidoista, leggingseistä, retkeilykengistään tai rennoista tunikoista.

Löysin kyselyn, jossa suomalaiset lukijat kertoivat ykköskriteerinsä vaatteen ostossa. Iltalehti (tyyli.com 19.9.2025) oli kysynyt yli 1100 lukijaltaan tärkeintä kriteeriä vaatetta ostaessa ja lainaan vastaukset Iltalehden artikkelista tähän:

Silmään pistää ehkä eniten loppupää. Kotimaisuus, alkuperä ja ekologisuus eivät ole kovinkaan monelle se ykkösasia ostopäätöstä tehdessä uuden vaatteen kohdalla. Vastaajia oli yli 1100, voisi olla enemmänkin, mutta suuntaa antava tulos tämä silti saattaa olla. Tässä ehkäpä vastaus siihen miksi kotimaisia ekologisuuteen panostavia tunnettujakin merkkejä on poistunut markkinoilta viime vuosina.

Tarve sijalla neljä voisi olla korkeammallakin. Hupi- ja hutiostoja tulee helpommin tehtyä, kun ei ole etukäteen miettinyt mihin uutta vaatetta tulee käytettyä. Ykkössijoilla olevat istuvuus ja tyyli viestivät siitä, että vaatteen pitää tuntua ja näyttää hyvältä yllä. Omannäköisen tyylin löytäminen on tärkeää varmasti meille jokaiselle, ja sitä varmasti etsitään niin markettien valikoimista kuin Marimekolta.

Palataanpa hetkeksi vielä stereotypioihin. Jostainhan nekin syntyvät ja sanalla stereotypia on yleensä negatiivinen kalskahdus. On hyvä pitää mielessä, että poikkeus vahvistaa aina säännön ja näinhän moni meistä pukeutuu täysin eri lailla kuin koko kansa keskimäärin. Kysyin Chat GPT:ltä, joka osaa minua nopeammin netistä asioita kaivaa, että millaisia stereotypioita muiden maiden sisältä löytyy. Tällaisen taulukon tekoäly loi:

Mielikuvat kustakin maasta ovat aina suuntaa antavia ja minulla ainakin on ollut hieman eri kokemuksia paikan päällä paikallisten pukeutumistyylistä kuin mitä ChatGpt tässä antaa ymmärtää, ainakin Isossa-Britanniassa ja Espanjassa. Mutta jotain kaukaisesti tuttuahan näissä silti on…

Stereotypioista puhuttaessa on hyvä muistaa, että mikään asia ei ole musta-valkoinen. Mielikuvia on joskus ihan hyvä päivittää, tarkistaa tai jopa unohtaa. Joka asiassa on monta puolta, mutta loppujen lopuksi on vain todettava, että se miten suomalainen pukeutuu, taitaa olla ihan suomalaisen oma asia.

5 thoughts on “Meidän suomalaisten suosima tyyli ja hieman stereotypioita

  1. Tämä oli hyvä kirjoitus! Stereotyyppejä on liikkeellä ja sanalla on tosiaan useimmiten negatiivinen kuin positiivinen merkitys.

    Pukeutumisesta voi hyvinkin olla eri mieltä. Vaikutusta on kulttuurisella ja sosioekonomisella taustalla, eettisillä arvoilla ja henkilökohtaisilla mieltymyksillä. Olosuhteetkin ratkaisevat, mitä vaatteita milloinkin tulee puettua päälle.

    Itseänikin yllätti se, että vaikkapa laatu tai käyttöikä eivät juurikaan miettytä, ja harvakseltaan ostetaan tarpeeseen.

    Myös oma tyyli vaihtelee paljon sään ja olosuhteiden mukaan. En käy ruokaostoksilla ja teatterissa samoissa kampeissa. Ehkäpä mediaani tyylini on kuitenkin lähimpänä työpukeutumistani – varsin klassista ja suht mutkatonta se on.

    1. Kaunis kiitos kommentistasi ja sama täällä, ei tule mentyä ruokakauppaan ja teatteriin samoissa vaatteissa. Jokainen pukeutunee siten kuin pukeutuu, syitä on varmasti monia. Toivoisi toki, että oma pukeutuminen miellyttäisi aina omaa silmää.

  2. Mielenkiintoinen juttu, kiitos! Oma tyylini on melko perinteinen, mutta se vaihtelee iän, trendien, vuodenaikojen ja mielialankin mukaan. Usein trendit saapuvat vaatekaappiini hieman myöhässä…en esim. koskaan (aikoinaan) voinut kuvitellakaan käyttäväni 3/4 hihallisia paitoja, vaan kuinkas sitten kävikään: vuoden päästä trendiaallosta hankin itselleni sellaisia ja viihdyin niissä oikein hyvin.

    1. Oi kiitos, kiva kuulla! Hyvältä kuulostaa sinun tyylisi ja olen minäkin sanojani pyörtänyt useammastakin trendistä. Tosin aina vähän jälkijunassa. Mutta onhan se kiva välillä löytää uutta näkökulmaa omaan tyyliin.

  3. Sami Sykkö ja Jorma Uotinen ovat aina viihdyttäviä ja mielelläni kuuntelen ja seuraan heidän sanailuaan. Viiltävän totta usein.
    Itse olen se musta tyyppi. Ostin pari vuotta sitten punaisen takin ja tunsin olevani jo tosi rohkea 😀
    Ostoskäyttäytymiseni perustuu siihen, että se mikä jotenkin istuu päälle on valintani. En ole minkään mittapuun mukaan standardi kooltani, joten usein on ihan liikaa tai aivan liian vähän valmisvaatteissa sovituskopissa. Materiaalit kyllä merkitsevät paljon. Olen ehkä hieman erityisherkkä ja ihoa vasten olevan materiaalin pitää olla todella miellyttävä. Se menee myös tyylikkyyden ohi usein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *