Ihan tässä viikon sisään olen lukenut kolmen itselleni tutun kotimaisen muotialan yrityksen lopettaneen. Ensinnäkin Ivalo.com, vastuullisen muodin verkkokauppa, jonka valikoimista löytyi suomalaisten muodin merkkien lisäksi brändejä ympäri Euroopan. Se meni nurin 31.10. eli ei enää hyviä hankintoja sieltä. Laukkuja ja koruja olen ostanut Lovialta, jolla on nyt loppuunmyynti parhaillaan käynnissä. Lovia – siis se merkki, jonka näyttävistä korvakoruista oli ihastelua mm. aina linnan juhlien aikaan. Myös Yo Zen on lopettanut vastikään. Papun sivuilta ei voi tilata mitään tällä hetkellä, pystyssä silti ovat.
Syitä miksi joku merkki joutuu lopettamaan toimintansa on monia. Ja kaikki syyt eivät olekaan ihan jokaiselle meistä mieluisia. Minusta on alkanut tuntua, että vanha sanonta pitää paikkansa ja se menee kuta kuinkin näin: Kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Onko käytettyjen vaatteiden suuri suosio osa syy huonoon myyntiin kotimaisen muodin kohdalla? Tämä asia on otettu esille muutamissakin artikkeleissa, joten ei ole ihan minun itseni keksimä tämä väittämä siis. Mutta taidan sitä uskoa ainakin siinä määrin, että jos löydät käytettynä hyvällä hinnalla itsellesi vaatekaapin täyteen vaatteita, niin tarvitseeko silloin ostaa uusia? Ja jos uutisia on uskominen, niin second hand liikkeet voivat hyvin, Vinted voi hyvin sekä lukuisat muut käytettyjen vaatteiden ympärille perustetut yritykset. Suomi on esimerkiksi vuosi sitten tehdyn kuluttajakyselyn mukaan maailman kärkeä käytettyjen vaatteiden ostamisessa (YLE 27.10.2024).
Syitä muotikaupan sakkaamiselle kotimaassa ovat myös hintojen nousu ja kuluttajien maksukyvyn heikentyminen. Periatteessa suomalaista kiinnostaa ostaa kotimaista laatua, mutta loppupeleissä hinta vaikuttaa ostopäätökseen enemmän. Ei tietenkään jokaisen kuluttajan kohdalla, mutta liian monen mitä ilmeisimmin, kun Suomi brändit häviävät pikku hiljaa kartalta.
Mietin tässä samalla myös omaa toimintaani. Olen ostanut kaikilta tuolla alussa mainitsemiltani yrityksiltä jotain tässä parin viime vuoden aikana. Olen myös ostanut kirpputoreilta että verkkokirppareilta vaatteita. Onko siis tullut toimittua ihan väärin pieniä kivijalkakauppoja ja kotimaisia vaatemerkkejä kohtaan, kun suosin käytettyä – siinäpä pähkinä purtavaksi. Nimittäin luulen, että ihan oikeaa vastausta ei olekaan, koska on vain todettava, että on todella vaikea toimia täydellisesti mitä tulee kiertotalouteen, ilmastonmuutokseen, eettiseen kuluttamiseen ja niin moneen muuhunkin tätä liippaavaan aiheeseen. Henkilökohtaisesti en heristele sormeani kenellekään ennen kuin itse toimin moitteetta. Ja sitähän päivää ei tule, vaikka kuinka haluaisin. Mutta, tästä lannistumatta aina voi toimia järkevämmin, miettiä syitä miksi jotain tekee ja lopulta, voisiko tehdä paremmin?
Itse toivoisin, että suomalainen muoti olisi paremmin kansainvälisesti tunnettua. Pieni Tanskakin tekee hyvää työtä skandimerkkiensä myynnissä omien rajojen ulkopuolella. Suomalaisen muodin vienti on ilmeisen pientä, rahoitusta on vaikea saada ja sen takia on riskialtista ellei mahdotonta saada kasvua ulkomaan markkinoilta. Jos vaatteiden ainoat ostajat ovat Suomesta tällä hetkellä, niin tilanne voi tosiaan olla huono. Maailmalla muotiin käytetään enemmän rahaa kuin suomalaiset keskimäärin ja sitä rahaa riittäisi kyllä meidänkin merkeille, jos ne vain saataisiin tunnetuksi maailmalla.
Tässä tullaan sitten tähän, että kotimainen, pienehkön volyymin merkki kilpailee myös isojen verkkokauppojen kanssa. Isoissa globaaleissa verkkokaupoissa on valtavan valikoiman lisäksi vähän väliä alennusmyyntejä, ”sinulle” kuratoituja ehdotuksia, huomiseen asti voimassa olevia alekoodeja. Houkuttelevaa ja tiedän sen, koska olen tilannut muutamilta kuten Zalandolta. Näin ollen sähköpostiin saapuva markkinointipommitus on melkein joka päiväistä.
Temu ja Shein ovat uutisten mukaan koukuttaneet suomalaiset ja kymmenen vaatetta kympillä on varmasti kutsuva vaihtoehto silloin, kun rahat ovat vähissä. Jossain tosin mainittiin hyvätuloisten keski-ikäisten rakastavan Temua, mutta eiköhän siellä aika lailla ole kaikista ikäluokista ostajia, kun niitä paketteja Suomeen tulvimalla kuulemma saapuu. En ole itse kummaltakaan tilannut. Kaiken lukemani perusteella tiedän, että myrkylliset kemikaalit ovat aina paljon halvempia kuin turvalliset tavat värjätä ja viimeistellä vaate. Ja jos vaate maksaa 1 euron, niin on suuri vaara, että siinä on kemikaaleja, jotka EU on todennut vaarallisiksi.
Olen antanut itseni ymmärtää, että EU on kiristämässä otettaan. Vuoteen 2030 mennessä kaikkien EU:n markkinoilla olevien tuotteiden tulee olla kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä sekä suurelta osin valmistettu kierrätyskuiduista. Saa nähdä mitä tämä tuo tullessaan ja jos ymmärrän oikein, niin edelleen EU:n ulkopuolelta saa tilata ihan mitä haluaa. Vaikka sentin maksavia vaatteita. Vuoteen 2030 on viisi vuotta aikaa. Onkohan silloin pikamuoti vielä muodissa, olisiko kotimaan muotikentille löytynyt uusia tekijöitä tai palannut vanhoja? Suomalainen vastuullinen muotihan on suorastaan EU:n mallioppilas, kun verrataan kaikkeen siihen mitä EU vaateteollisuudelle nyt suunnittelee. Tässähän voisi olla kotimaisten merkkien tilaisuus loistaa ja tarjota eurooppalaisille sellaista muotia mitä vuodesta 2030 eteenpäin saa EU:ssa ainoastaan myydä.
Ja vastauksena otsikon kysymykseen: ei pelkällä second handilla Suomi-muotia olla kaatamassa. Monipuolisemmat syyt ovat kyseessä, mutta millä tämän lumipalloefektin saisi pysäytettyä? Siinäpä meillä tuhannen euron kysymys.
Onko sinulla suosikkia kotimaisten merkkien joukosta?
6 thoughts on “Syökö second hand kotimaiset muotialan yritykset nurin?”
Ostaako käytettyä ja säästääkö luontoa vai tukeako kotimaisia yrittäjiä – siinäpä tosiaan kiperä kysymys. On ikävä lukea kun brändejä menee nurin yksi kerrallaan. Tuleeko tilalle uusia vai luisummeko vain ultrapika-massatuotannon maailmaan?
Pääteltynä kuulemieni ja lukemieni ”samasta paikasta ne Temunkin tuotteet tulee” -argumenttien määrästä, uskon että moni ei ole valmis maksamaan kotimaisuudesta sitä mahdollista lisähintaa, koska ”halvemmallakin voi saada sen täsmälleen samannäköisen vaatteen”. Niin, se kemikaaliriski ei ilmeisesti pelota monia. Sieltä viattoman näköisestä Shein-pussukasta ne mahdolliset myrkyt jossain muodossa siirtyvät elimistöön ja myös ympäristöömme.
Todella hyvä infopostaus! Luin myös nyt ensimmäisen kerran kunnolla tästä 2030 -tavoitteesta. Miltähän markkinat tosiaan näyttävät silloin. Olisi kenties suomalaisenkin vaateteollisuuden helpotus, jos ultrapikamuodin rahtaamiselle saataisiin valvonta.
Valintojen edessä sitä tuntuu aina olevan ja valinnanvaraakin löytyy. Sellaisen vallalla olevan kertakäyttökulttuurin toivoisi hiipuvan pois. Se kuormittaa kaikkea mahdollista, omaa lompakkoa myös.
Eu yrittää nyt kehittää aseita halpatuotantoa vastaan ja toivotaan, että tekevät hyviä päätöksiä. Vissiin hieman ristiriitaisen vastaanoton on saanut uusin velvoite, jossa vaatteiden ja jalkineiden valmistajat ja maahantuojat velvoitetaan vastaamaan tuotteiden uudelleenkäytöstä ja materiaalikierrätyksen kustannuksista. Nykyäänhän se velvoite täällä Suomessa ainakin on kunnilla.
Minulla on sama käsitys: suomalaisen vaatemyymäläkentän vaikea tilanne johtuu pitkälti samoista tekijöistä, mutta eri painotuksilla.
Yksi keskeinen tekijä on hallituksen harjoittama säästöpolitiikka. Ilman syventymistä talousteoriaankaan voidaan todeta, että jatkuvat säästöpaketti-uutiset heikentävät kuluttajien luottamusta tulevaisuuteen. Kun tähän lisätään se, että säästötoimet heikentävät suoraan kotitalouksien ostovoimaa, syntyy itseään ruokkiva kierre: epävarmuus → varovaisuus → kulutus vähenee → yritysten tilanne heikkenee → lisää huonoja talousuutisia.
On kuitenkin hyvä huomata, ettei suomalaisilla itsessään ole ostovoiman puutetta. Suomalaisilla pankkitileillä makaa noin 100 miljardia euroa käyttämättöminä varoina, joita ei sijoiteta eikä laiteta kiertoon taloudessa. Kyse on luottamuspulasta ja varovaisuudesta, ei pelkästä köyhtymisestä.
Toinen puoli ilmiötä liittyy eettisyyteen ja kestävään kuluttamiseen. Uudelleenkäyttö on sinänsä arvokas ajatus, mutta Suomi on harvinaisen vahva kirppiskulttuurimaa: kirpputoreja on joka nurkassa, ja niihin riittää tavaraa. Tällaista tarjonnan ja kysynnän runsaslukuisuutta ei näe useimmissa muissa maissa. Kun tarjontaa on paljon, se väistämättä syö uustuotannon kysyntää.
Kolmas tekijä ovat toki nuo halvat verkkokaupat. Ne madaltavat kynnystä ostaa, mutta vasta sitten, kun kuluttaja päättää ostaa. Ja viimeaikainen talousilmapiiri on saanut ihmiset ennemmin lykkäämään ostamista kuin etsimään halpaa vaihtoehtoa. Pelko tulojen heikentymisestä tulee ennen halua säästää hinnassa.
Ja tämän päälle on Suomessa jo vuosia jatkunut ostamisen moralisaatio: ”älä kuluta”, ”älä omista”, ”kyllä vanha kelpaa”. Ei ole yllätys, ettei laadukkaampi tai kalliimpi tuote enää löydä yhtä helposti ostajaa.
Laajemmin katsottuna Suomessa (ja nykyään myös Virossa) luotetaan vahvasti säästöihin valtion tasolla. Monessa muussa Euroopan maassa painotetaan sen sijaan kohdennettua tukea tai subventointeja, jotka on todettu usein taloutta paremmin elvyttäviksi. Esimerkiksi Tanskassa osa kansainvälisesti menestyneistä muotibrändeistä kasvoi osin valtion tuen avulla. Nyt ne maksavat takaisin verotuloina aivan eri mittakaavassa kuin mitä tukia aikanaan saivat.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki voidaan tai pitäisi tukea. Mutta jos poliittinen linja valitaan, on ymmärrettävä sen seuraukset: leikkauspolitiikka vähentää kulutusta, ja kun kulutus vähenee, kotimaiset yritykset kärsivät ensimmäisinä.
Kiitos kattavasta kommentista!
Suomen mallissa on varmasti kritisoitavaa, en ole asiantuntija tietenkään, mutta ihmettelen tätä lyhytnäköisyyttä. Mieluummin leikataan nyt eikä mietitä tulevaa. Tulevaisuudessa on vielä niukempaa tämän myötä ja onhan tuo Tanska tehnyt rohkeasti. Ei varmasti kaikki muotibrändit ole menestystä tuoneet, mutta ilmeisen moni siihen kuitenkin pystyi, koska Tanska on tänä päivänä menestynyt muodin ja muotoilun maa.
Mutta niin, Suomen yritysten tilanteeseen on monia syitä ja jokin ikävä pyörä on nyt pyörimässä, kun niin moni yritys laittaa hanskat naulaan.
Loistava ja todella ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä! Second handia ei tietenkään yksin voi syyttää kotimaisen muodin kriisistä, vaan kyse on monisyisestä tilanteesta. Lumipalloefektin pysäyttäminen vaatisi varmasti yhteistyötä koko kentältä: kuluttajilta, yrityksiltä ja päättäjiltä. Ehkä ratkaisu löytyy laadun, vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden korostamisesta, siitä, että suomalainen design nähtäisiin jälleen sijoituksena, ei vain ostoksena.
Loppuun vielä omat kotimaiset suosikit: Nanso (neuleet ja pellavatuotteet aivan best!) ja Marimekko (aina jotakin kiehtovaa ja ajatonta ihanaa tarjolla).
Tuntuu, että ihmiset ovat vähän jakautuneita tässä asiassa, eli osa ostaa sieltä mistä huvittaa sen enempää miettimättä, kun taas osa ottaa tärkeänä velvollisuutena ostaa vastuullista ja kotimaista. Ei kai sitä kukaan täydellisesti osaa tässä maailmassa toimia, sehän tässä asiassa saattaa vähän ahdistaa, mutta voidaan varmaan jokainen tarkastella välillä omaa ostokäyttäytymistä ja yrittää tehdä ostopäätöksiä kotimaan tekijät etusijalla.
Nansolta löytyy muuten aivan ihania tuotteita! Ja Marimekko taitaa ihan oikeasti valloittaa maailmaa, Pariisiinkin avasivat oman liikkeen.