Kevätauringon ilot ja kirot

Johan se paistaa täysillä ja tuntuu kieltämättä pitkän talven jälkeen kovin kutsuvalta. Kevätaurinko on täällä. Jo aamusta vedän verhoja enemmän auki ja olen huomannut olevani pirteämpi aamuisin kuin aiemmin. Sitä oikein tuntee, kun liikkuukin reippaammin paikasta toiseen. Toisaalta, kevätaurinkoa tulee välillä vähän kirottuakin, osin leikkimielisesti, osin oikeasti. Viime kevättä muistellessani ajattelin josko sitä osaisi välttää tänä vuonna kevään valon tuomat kirot.

Kas kun viime keväänä kevään edetessä olin aika väsynyt ja ponneton jonkin aikaa. Se väsy oli vähän lamaannuttavaa, kun on tottunut, että kevät automaattisesti tuo energiapiikin. Tiedän, että kevät ei sovi kaikille. Se voi vetää mielen yllättävän matalaksi ja saa rytmit sekaisin. En millään haluaisi vaihtaa joukkoja ja muuttua kevätihmisestä sanotaanko nyt ei-kevätihmiseksi.

Valistin itseäni sen verran, että etsin ohjeita miten keväisen bluesin voisi välttää eikä antaa liian valon muuttaa itseään veteläksi. Luulenpa, että nämä tulevat toimimaan minulle.

EI KEVÄTVÄSYMYKSELLE

Ensinnäkin, aamulla ylös noustessa pitäisi juoda ensi töikseen lasillinen vettä. Yleensä tämän muistankin, mutta että ihan tehtäväkseen pitäisi nyt ottaa vesilasin nauttiminen ennen kahveja tai teekupposia. Yön jälkeen kroppa kaipaa raikasta nestettä.

Yöt ovat nukkumista varten. Elleivät yötyöt sekoita tätä. Mutta noin muuten omasta levosta valon lisääntymisen myötä pitäisi muistaa pitää huolta. Kevään edetessä valo tulee lisääntymään ja saa valvomaan pidempään. Tämä on vaikea rasti. Saada tarpeeksi unta, kun on valon myötä energisempi. Ihminen kuitenkin sitä unta tarvitsee, oli kevät tai talvi, ja pidemmän päälle vähäiset unet kostautuvat.

Valvoinkohan viime keväänä enemmän? En muista enää, mutta se ”kevätväsymys” ei ollut kivaa. Vuorokaudessa tuntuu aina olevan liian vähän tunteja. Jotenkin se 7+ tuntia siitä pitäisi saada suojeltua omalle unelle. Nyt kun nuorimmaiseni nukkuu jo ihan hyvin yönsä (luojan kiitos) on vain minusta itsestäni kiinni, että nukun tarpeeksi. Toki on hyvä mainita, että en kärsi unettomuudesta tai muustakaan siihen liittyvästä. Nukun, jos annan itseni nukkua. Luin, että rutiineista kiinni pitäminen, kuten nukkumaan meno ajoissa, auttaa jaksamaan kevään valon tuomat muutokset. Sen kun muistaisi, kun tekee mieli iltamyöhiin tehdä kaikkea muuta paitsi käydä nukkumaan.

Olisi muuten aivan ihana kirjoittaa tähän jotain muuta kuin mitä tulen juuri kohta kirjoittamaan, mutta ei kai tässä auta kuin sanoa, että kevätväsyn ja vetämättömyyden saa väistymään liikunnalla. Yllätys! Onko muuten mitään ongelmaa ihmisen elämässä mihin ei tarjottaisi osaratkaisuksi liikuntaa? En muuten keksi kovin montaa juttua. Kaikki lääkäreistä hyvinvointivalmentajiin toitottavat joka asiaan, että liiku. Tulee pikkaisen sellainen kapinointihenki joskus, että liiku vain ihan itse.

Olen sen verta kiltti ja yritän olla myös järkevä, toisinaan, niin totean minäkin: kevätväsymystä voi torjua sillä, että aloittaa aamun pikkuvenytyksillä edes 5 minuuttia tai kyykkäilee hampaiden pesun ajan ylös alas, jotta kroppa herää. Olemmehan me kokonaisuus me ihmiset. Pelkkä henkisen hyvinvoinnin ylläpito ei riitä. Kroppa tarvitsee liikettä voidakseen hyvin. Eikä sen tarvitse olla personal trainerin laatima kunto-ohjelma. Pienin askelin aloitus on parasta ja vaarana on, kun saa hyvän olon pienestä ähkimisestä, sitä kaipaakin lisää ja erityisesti niinä aamuina kun jättää tekemättä.

Olen ottanut tähän liikuntajuttuun jo varaslähdön. Ihan muista syistä kuin kevätväsymys, mutta olen tämän liikkumisen myötä huomannut, että kroppa on alkanut kaivata sitä ennen kuin mieli tajuaa edes muistuttaa, että hei, tee jotain. Joogatuokio youtubesta tai mikä nyt itselle sopii. Olen totta kai tyytyväinen itseeni, kun liikkumattoman syksyn jälkeen teen jotain. Samalla tulee myös testattua hyökyykö se väsynyt olotila tänä keväänä päälle.

Ja sitten asiaan kevätaurinko ja pöly. Ja sormenjäljet lasipinnoilla. Likaiset ikkunat. Ja lisää pölyä. Oma kotihan näyttää ihan kamalalta, kun kevät saapuu. Talvi on mennyt tosi hyvin. Kotona on viihtynyt eikä rättiäkään ole tarvinnut ihan niin paljon heiluttaa. Kevätauringon saapuessa paikalle tulee usein toivottua, että olisi heiluttanut sitä rättiä pikkaisen useammin. Olen ahdistuksissani kaikesta liasta mitä näen meillä kotona juuri nyt ja tämä blogin kirjoitus onkin hyvä keino harhauttaa itsensä pois luutun varresta.

Oikeasti, hommat kannattaa jakaa pikkupalasiin. Vihaan suursiivousta, niin ei se tule nytkään onnistumaan. Suosittelen jakamaan hommat eri päiville ja tekemään aina pikkaisen jotain. Tekemättömyys ei ole vaihtoehto, vaan tänään pyyhitään pölyt. Huomenna imurointi. Ylihuomenna siivotaan sormenjäljet peileistä. Pikku hiljaa hyvä tulee. Kenties ensi kuussa se kevätaurinko ei enää ahdista yhtä paljon ainakaan omaa kotia katsellessa.

Tuossa olohuoneen pöytää pyyhkäistessäni poistin samalla sohvatyynyistä talven tummat sävyt ja onnekseni olin jättänyt alle viime kesän raikkaan vaaleat tyynynpäälliset. Ei uusien tyynyjen ostelua tai uusia värisävyjä tällä kertaa. Raikas vaalea viime vuodelta kelpaa edelleen. Olohuone näyttääkin nyt paremmalta. Keväisemmältä. Minä tyytyväisenä, että tein jotain pientä.

Henkilökohtaisesti minulle eniten iloa saattaa tuottaa kevätvaatteisiin siirtyminen. Vaaleammat kevättakit, toppahousujen sijaan kauniita housuja, ei pipoa! ja niin edelleen. Keväällä kivasti pukeutuminen on helppoa. Yksi mutta matkassa on ja se on vaatehuolto. Kenkien siistiminen, takkien tuuletus talven jäljiltä ja aurinkolasien etsiminen. Kevätaurinko paljastaa armotta likaiset kengät ja häikäisee ilman laseja. Myös päivävoide kasvoille aurinkokertoimen kera on pakollinen. Auringosta on ihana nauttia ekaa kertaa omalla terassilla tai parvekkeella istuen tai kävelyllä, mutta ihoa ei kannata sen takia uhrata.

Ymmärrän kyllä ihmisiä, joita saattaa ahdistaa keväässä sen mukana tuoma hypetys. Se mihin itsekin saatan sortua, eli ylös, ulos ja lenkille, huusholli putsplank ja pistetään nyt kaupan päälle vielä yksi uusi harrastus. Kevään myötä ei tarvitse muuttua eri ihmiseksi eikä tällainen hössötys sovi jokaiselle ihmistyypille missään nimessä. Samaa mieltä olemme varmaan kuitenkin siitä, että kevätväsymys ei sovi kenellekään. Sitä voi torjua pienin teoin ja usein se pienikin riittää. Kunhan tekee jotain, eikä jää yksikseen, paikoilleen tai täysin passiiviseksi.

Oletko huomannut kevätväsyn iskevän jossain vaiheessa aurinkoisten päivien ilmaannuttua? Onko kevät ilo vai jotain ihan muuta sinulle?