Milleniaalin lapsuus – sitä ei nykynuori osaa kuvitellakaan

C-kasetin nauhat lyijykynällä takaisin. Puhelinkopista soitto kotiin. Käännä kanavaa – napista tv:n kyljestä. Toisen puhelun salakuuntelua lankapuhelimesta. Kukaan ei ollut tavoitettavissa koko ajan.

En ole varmastikaan ainut milleniaali (vm 81-96), joka on hyvillään siitä, että lapsuus vietettiin käytännössä puissa kiipeillen ja naapurin lasten kanssa pihapeleissä iltamyöhiin asti ollen sen sijaan, että some, netti ja kännykkä täyttivät päivät. Nuoruuden hölmöilyt jäivät taltioimatta eikä niitä jaettu kaikkien nähtäville.

Satuin kysymään viikonlopun Instagram-postauksessani kaikilta, jotka eivät laske itseään enää nykynuorisoon kuuluviksi, että mitä kaikkea me tehtiin nuorena, josta nykynuorisolla ei ole mitään hajua. (Ja se toki heille suotakoon.) Minua aihe jostain syystä kovasti innosti ja oli ihana huomata, että muitakin. Siellä on paljon kommentteja ja muistoja, jos haluat käydä lukaisemassa. Tästä innostuneena toin aiheen myös tänne blogin puolelle. Ihanan kamala 80- ja 90-luku. Mitä kaikkea me silloin teimmekään?

MILLENIAALIN LAPSUUS

• Kaverin luo poljettiin, joskus kilometritolkulla, kysymään: ”Voiks sä olla mun kaa”? Aina ei sopinut. Sitten poljettiin takaisin kotiin.
• TV:n kanavavaihtoehdot ja ohjelmat olivat rajatut. Jossain vaiheessa saapunut kaukosäädin pelasti jatkuvalta sohvalta nousulta.
• Kyllä harmitti, jos suosikkisarjan jakso jäi näkemättä. Ei sitä mistään uudestaan nähnyt.
• Alakylän kiskalla kävin ostamassa irtokarkkeja. 50 pennillä nallekarkkeja, 80 pennillä lakunappeja ja markalla merkkareita. Ai että se tuoksu mikä kiskasta leijaili, kun myyjä availi karkkilaatikoita.
• Isovanhemmilla kylässä vaija (isoisä) tarjosi aina Pectuksia – karkkeina. Hänen kanssaan kävin myös kauppa-autolla. Istuin Tunturi-mopon bensatankin päälle ja sitten mentiin. Kypäriä ei maalla tunnettu.
• Lehtiroskiksia käytiin lapsena aikamme kuluksi penkomassa. Pojat oli innoissaan, kun joku, no vaikka Lollo löytyi. Me tytöt sit yökkäiltiin.
• Ala-asteella sai joulupussin koulusta aina joulujuhlan jälkeen. Siinä oli tyyliin piparkakku, kaksi karkkia ja tarra.
• Kreppirauta oli käytössä.
• Kemppareista ostettiin hajuvedet ja meikkejä.
• Kaupat olivat kiinni pyhinä ja sunnuntaisin. Ne eivät olleet yömyöhiin auki muutenkaan. Pienet kyläkaupat pärjäsivät ja niitä oli monta per kylä.
• Lapsena käytin aika räikeitä vaatteita, neonvärisiä verkkareita ja pipoja jätti-isolla tupsulla.
• Ekat postimyyntiostot ostin H&M:ltä äidin avustuksella. Joku muisteli IG-julkaisuni kommenteissa, että sinne peräti soitettiin, ja sitten odotettiin yli 3 viikkoa pakettia saapuvaksi.
• Teksti-tv:n selailua, kun oli tylsää.
• Kuuntelin paljon radiota ja nauhoitin kappaleita c-kasetille. Ärsytti, kun juontajat pölisi kappaleiden päälle lopussa. (artikkelin eka kuva on omista kaseteistani)
• Suosikkini radiokuunnelmista oli Radiomafian Leila ja Annukka! Myös räkkärimarketin kassan Tarja Kulhoa kuuntelin myöhemmin.
• MTV:ltä tuli oikeasti musiikkivideoita.
• Blondi tuli taloon oli suosikkini.
• TV:stä nauhoitettiin VHS:lle suosikkileffat. Auta armias, jos joku muu perheessä nauhoitti itselle ”tärkeän” jutun päälle jotain muuta.
• TV-lähetykset loppuivat ennen puoltayötä. Yön ajan näkyi joko lumisadetta tai testikuva.
• Fii parfyymi-dödöt olivat kova sana, sekä värikkäät luomivärit ja kajal-kynä.
• Ekat nokialaiset saapuivat 90-luvulla nuorisollekin, minulla tosin oli aluksi Ericsson. Siinä oli pari senttiä korkea näyttö ja siitä näki lukea 3 riviä tekstiä.
• Puhelinluettelo ja keltaiset sivut olivat kovassa käytössä. Myöhemmin pidin autossani puhelinluetteloa karttojen takia. Olin kova tyttö eksymään lähikaupungeissa.
• Valokuvat otettiin kameralla ja teetettiin valokuvausliikkeessä. Useampi päivä meni, ennen kuin ne sai.
• Lehtien takasivuilta pystyi ostamaan soittoääniä ja logoja kännykkäänsä.
• NMT-puhelimet ennen kännyköitä olivat oma lukunsa. Niihin sai yhteyden, jos oli kuuluvuusalueella.
• Lankapuhelimesta kännykkään soittaminen oli kallista.
• Ekat netit olivat myös kalliita. Lankapuhelinta ei voinut käyttää samaan aikaan.
• Ystäväni luona chättäilimme tällaisella alkuaikojen netillä ulkomaille. Siitä tuli iso lasku kaverin vanhemmille ja niin loppui se leikki meiltä, ennen kuin melkein pääsi alkamaankaan.
• Suosikki -lehti oli ykkönen, mm. ne julisteet! ja Jyrki television puolella.
• Videoita vuokrattiin Ärrältä vuorokaudeksi, isommissa kaupungeissa oli videovuokraamot. Ne piti kelata alkuun ennen palauttamista.

Kasarin ja ysärin lapset ehkä samaistuvat pitkään listaan muisteloitani menneiltä ajoilta. Monta juttua jäi varmasti sanomattakin tuossa. Mitä sinä teit lapsuudessasi, mikä eroaa tämän päivän lasten elämästä?

Lisää vanhojen muistelua, kirjoitin pari vuotta sitten ysärin meikeistä. Löydät jutun täältä