Tie vei tällä viikolla Mikkeliin suht yllättäen, kun vanhempi lapseni kisaili piirimestaruuskisoissa parina iltana Mikkelin Urheilupuistossa. Ja yllättäen siksi, kun ei tuota kisakalenteria ole vielä jotenkin oppinut tai muista katsoa. Mutta – onneksi on valmentajat, jotka muistuttavat.
Kisapäivien valjettua viime viikolla otin ihan jännityksellä kalenterin käteeni, että pääsenkö viemään ja voitaisko olla yön yli, kun 2 -päiväiset kisat kyseessä? Ja näin olivat planeetat kohdillaan, kun pystyin irrottautumaan juuri noiksi päiviksi (muut eivät olisikaan sopineet!) Mikkelin reissulle kuskiksi, kannustajaksi ja turistiksi.
Seuraavaksi varasin hotelliyön ja ensin hieman selailtuani olisiko löytynyt idyllistä maalaismajataloa meille päädyin lopulta keskustan Scandicin sivuille. Vuoden sisällä olinkin majoittunut ketjussa niinkin monta kertaa, että palkintoyötä lupailivat ja kas näin tartuin tähän tarjoukseen, majoitus aamiaisineen kertyneillä pisteillä maksettuna. Päivää ennen kuin lähdimme matkaan ajattelin tarkistaa missä kaukana se kisapaikka nyt sijaitsee, että osaan ajaa sinne. Ihan piti kaksi kertaa tarkistaa, mutta kyllä, hotellimme sijaitsi 300m päässä kisapaikasta. Miten helppoa!
Suomen kesä oli raikkaimmillaan molempina päivinä, kun oli noin +12 astetta, tuulta ja vettä. Molemmat iltakisat menivat lapsella hienosti, mutta katsomossa oli päälle vedettävä paksuimmat villapaidat ja tukea kisakahviota ostamalla kuumia juomia, että tarkeni. Ja oli niin näppärää kipittää hotellin suojiin eka iltana, kun juoksut oli juostu.
Keskiviikko oli suurimmaksi osaksi turistina pyörimistä Mikkelissä ja keskustan hotellista pääsimme hyvin helposti kävellen kahteen ekaan kohteeseen. Sitä ennen kerkisimme vielä pyörähtää kaupoilla ostamaan molemmille muutamia vaatteita.
NAISVUOREN NÄKÖTORNI JA KAHVILA
Suosittu näkötorni houkutteli meidätkin Mikkelin maisemia katselemaan yläilmoista. Tämä entinen vesitorni näkyy kauas ja perille oli helppo löytää. Näkötornin alakerta on kesäkahvilaa, tornia ympäröi kaunis puistoalue patsaineen ja kukkaloistoineen. Vieressä sijaitsevassa kesäteatterissa oli näytös käynnissä ja katsomo näytti täpötäydeltä. Ostimme 2 euron liput torniin ja aloitimme kipuamisen. Hyvä porrastreeni, ei voi muuta sanoa. Puolivälissä tornia oli myyntinäyttely Pompsis, jossa pääsi ihailemaan värikkäitä töitä.
Näkötornista avautuivat maisemat joka puolelle Mikkeliä ja siellä maisemia tiiratessa saikin aikansa kulumaan. Karttojen avulla oli helppo bongata mikä kukin näköpiirissä oleva rakennus oli.
Toki kannoimme roposemme myös alakerran kahvilaan, jossa tilasimme kaksi makeaa vohvelia ja minä otin kahvilan nimikkokahvia. Ja se olikin erinomaista, tarjoiltiin vielä kunnon kokoisesta kupista. Pisteet siitä, sekä olihan se vohveli herkkua.
Pienen puistokävelyn jälkeen jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevaan Päämajamuseoon sekä Sodan ja rauhan keskus Muistiin.
SODAN JA RAUHAN KESKUS & PÄÄMAJAMUSEO
Tiedänhän minä, että nuoria koululaisia ei historia hirveämmin kiinnosta, mutta ehkäpä osin siitä syystä menimme katsomaan tämän ”sotamuseon” tarjontaa. Onhan se nimenomaan tärkeä ymmärtää ja muistaa nykyisen itsenäisyytemme lähtökohdat, vaaran paikat sekä uhraukset, mitä vapautemme eteen on sotavuosien aikana tehty.
Suomen armeijan Päämaja toimi Mikkelissä ja sen lähiympäristössä vuosina 1939-1944. Tässä Päämajassa on nyt päämajamuseo ja se on muutama vuosi sitten yhdistetty Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Muistissa en ollutkaan aiemmin käynyt.
Muisti näyttää videoin, haastatteluin ja nykyajan tekniikkaa hyödyntäen miten suomalaiset kokivat toisen maailmansodan, miten se vaikutti meihin ja miten sodan kokeneet sukupolvet selvisivät siitä. Museotilat olivat modernit ja aikaa videoiden katseluun sai kulumaan niin paljon kuin halusi. Myönnän, että emme jokaista tällä reissulla katsoneet.
Muisti vaihtui päämajamuseoon siinä suit sait ja yht’äkkiä sitä oltiinkin marsalkka Mannerheimin työhuoneessa, jossa edelleen on hänen oma kovapuinen työtuolinsa, silmälasit, karttoja sekä vieressä on Päämajan viestikeskus Lokki. Käsittääkseni oikea Lokki sijaitsi juuri äsken esittelemäni Naisvuoren ”alla”, kallioon louhituissa salaisissa tiloissa.
Mielenkiintoinen vierailu sodan ajan tapahtumia muistellen, sodan johtamiseen tutustuen ja myös oppien siiviliväestön elämästä sodan aikana.
KENKÄVERO
Vielä oli aikaa jäljellä, ennen kuin illan kisoihin piti koululaiseni alkaa valmistautua, ja näinpä hyppäsimme autoon ja ajoimme Kenkäveroon. Keskustasta viitisen minuuttia autolla.
Kenkävero on historiallinen pappilamiljöö, jossa on useita rakennuksia, kahviloita, leipomo, kanoja, iso myymälä ja lankakauppa jne. Tämä on sellainen täydellinen maalaismiljöö, johon erityisesti kesäreissuilla toivoo törmäävänsä. Kauniita vanhoja rakennuksia, upeita kukkaistutuksia, hyvää kahvia ja herkkuja, maisema veden äärellä, laadukasta ostettavaa ja tuliaisia kotiin viemisiksi.
Kiertelimme tilukset ja ihastelimme idyllisiä paikkoja. Kanat olivat söpöjä, joulupukin piilopirtti henki vanhan ajan elämää ja kotiinviemisiksi ostimme leipomosta kaikenlaista hyvää.
Tässä oli kolme mielenkiintoista kohdetta Mikkelissä ja kaikki kätevästi vierailtavissa yhden päivän aikana, jos tekemistä Mikkelin visiitille miettii. Suosittelen piipahtamaan jokaisessa!
Meidän elo jatkui Kenkäveron jälkeen Gastropub Einon ruoille, ja siitä olikin jo aika lähteä Urheilupuistoon lämmittelemään. Lapsi siis oikeasti lämmitteli suoritustaan varten ja minä kääriydyin taas siihen villapaitaan.
Illalla ajeltiin kotiinpäin Savonlinnaan ja mukava pari päivää Mikkelissä teki ihan terää työntäyteisten päivien keskelle.