Hyvää kansainvälistä naistenpäivää ihanaiset! Tänään on päivä, joka on monelle tärkeä. Ei kaikille, mutta yhä useampi nainenkin on herännyt mielestäni siihen, että enää ei puhuta vain ja ainoastaan siitä, että saa kahvikupin aamulla vuoteeseen ja ihania kukkia päivän kunniaksi. Jotka on ihan kiva saadakin, eikös. Naistenpäivänä voi tämän lisäksi myös marssia Helsingissä noin 10 000 muun henkilön kanssa naisten puolesta. Naistenpäivää voi myös viettää läheisten kanssa ja kokoontua vaikkapa rentouttavalle brunssille ystävien kanssa. Minun oma päiväni koostuu tänään ihan kotosalla olemisesta.
Ei sillä etteivätkö edellämainitut vaihtoehdot olisivat minulle kelvanneet. Joukossa on voimaa ja joskus se on näytettävä. Joskus on myös hyvä tavata omia hyviä kavereita ja nostaa malja meille naisille! Minulle naistenpäivä edustaa ystävyyttä, mutta myös naisten oikeuksia ja muistutusta siitä, että naisten oikeuksien eteen on vielä paljon tehtävää.
Naisten oikeudet ovat ottaneet takapakkia ympäri maailman mitä ei pidä unohtaa. Se on kieltämättä ahdistavaa ja surettaa naisten olot ja kohtalo monissa maissa. Kaikilla ei ole vapautta tai itsemääräämisoikeutta.
Olen aina tunnustanut itselleni, että maailmaa en voi pelastaa. Silti en halua olla passiivinen sivustakatsoja, vaan yrittää ainakin omien mahdollisuuksieni mukaan vaikuttaa. Naisten puolesta voi toimia myös ihan omassa elämässään, omalla työpaikalla ja paikkakunnalla, omassa kotona. Tässä muutama tapa:
Näin iän kartuttua olen huomannut itsessäni, että on helpompi puuttua epäkohtiin kuin joskus nuorena ja naiivimpana. Nuorempana, kun on altavastaajana kesätöissä ja ehkä aluksi jopa vakkarityössä, on vaikeampi puuttua itseään vanhempien ihmisten tapoihin puhua ja käyttäytyä. Siksipä jokainen kynnelle kykenevä voi puolustaa altavastaajaa. Voi puuttua epäkohtiin. Voi sanoa setämiehille sekä hankalille naispomoille, että tämä ei ole sopivaa. Näin ei voi käyttäytyä. Usein nuoret naiset ovat kohteena, mutta kaikkia altavastaajia pitää puolustaa. Huomaan sen olevan helpompaa nyt näin parkkiintuneena nelikymppisenä, kuin silloin haparoivana parikymppisenä.
Omalla esimerkillä on merkitystä. Tasapuolinen kohtelu ja muut huomioonottava tapa toimia on tärkeää. Myös kotona omille lapsille on hyvä näyttää, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikki voivat tehdä kaikkea. Kotoa lähtee moni oppi, joka kulkee lapsen mukana vielä pitkään ellei loppuelämän.
Sanotaan, että nainen on naiselle susi. Jospa sen sijaan olisimme tuki ja turva toisillemme. Sparraisimme muita naisia. Työelämässä suosittelisimme, mentoroisimme ja arvostaisimme naisten saavutuksia.
Omaa asennetta voi tutkailla. Löytyykö itseltä piiloasenteita toisia naisia kohtaan? Ei varmastikaan kaikkia naisia, vaan ehkäpä vain itseään ärsyttäviä? Olisiko jo aika päästää irti sellaisista asenteista? Muita on helppo tuomita, mutta peiliinkin on hyvä muistaa välillä katsoa.
Naisten oikeuksia tukevia järjestöjä löytyy ja niille voi joko lahjoittaa rahaa tai antaa omaa aikaansa.
Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Koulussa, kaveriporukassa tai työpaikalla tehty pienikin huomautus omassa porukassa, kun huomaa syrjintää tai vihamielistä puhetta voi riittää. Ihminenhän haluaa kuulua joukkoon, mutta jos enemmistö on sitä mieltä, että tämä ei ole oikein, voi se lopettaa vihamielisen toiminnan jo alkuunsa.
Näillä asioilla on suuri merkitys itselleni, mutta on helppo motivoitua entistä enemmän, kun mietin omia lapsiani. Millaisen maailman ja kohtelun toivoisin heidän saavan? Miten toivoisin heidän käyttäytyvän toisia kohtaan? Millaisia mahdollisuuksia he voivat saada ja mitä saavuttaa?
Omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa miten lähiympäristössämme toimitaan. Naisista on vaikka mihin eikä se ole keneltäkään muulta pois. Näin minä ajattelen ja tämä päivä, naistenpäivä, jälleen kirkasti tätä ajatusta.